Vanhempi, Mitä tekisit jos lapsesi kertoisi olevansa transsukupuolinen?

Sanoisin, että "sus siunatkoon!" ja tytöllesin häntä jatkossakin.

Tietenkin asia olisi minulle ok. Hoidot saisi aloittaa vasta 18-vuotiaana joten siinä on se kolme vuotta aikaa katsoa kuinka tosissaan on asian kanssa.

Riippuisi siitä, että onko lapsenakin ilmaissut käytöksellään, tai sanoillaan tunnettaan transsukupuolisuudesta. Olen itse tiiviisti tekemisissä LGBT-piirien kanssa (olen lesbo), joten mikään uusi järkyttävä ilmiö ei olisi. Jos pystyisi uskottavasti vakuuttamaan minut ja viranomaiset esim. teini-iässä 13-16 v, että kuuluu mielestään toiseen sukupuoleen, niin äkkiä vaan hormonit käyttöön koska esim. äänihuulten kehitystä ei voi oikein säädellä muutoksen jo tapahduttua.

Olisin varmaan ensin hämmästynyt, sillä on äärimmäisen harvinaista että transsukupuoliselle syntyisi transsukupuolinen lapsi. Seuraavaksi tuntisin varmaan surua, sillä tiedän kuinka raskasta on syntyä väärään sukupuoleen ja elää niin tässä maailmassa. Toisaalta tuntisin helpotusta, sillä en olisi kasvatusvalinnoillani satuttanut häntä ja pakottanut häntä sukupuoleen. Seisoisin hänen tukenaan ja auttaisin, tietenkin! Vanhemman rakkaus on ehdoton.

Asia ei luultavasti tulisi yllätyksenä, lapsen tyyli olisi varmaan ollut jo vuosia poikamainen. Ihan ensiksi ottaisin puheeksi nimensä. Miksi haluaa itseään kutsuttavan ja haluaako vaihtaa nimensä virallisesti. Selvittelisin hänen kanssaan miten haluaa edetä asian kanssa ja tukisin. Minulle on tärkeää että tunnen lapseni omana itsenään, mitään roolia ei tarvitse vetää. Lapsi saisi omalla tahdillaan tulla kaapista muulle suvulle, enkä sallisi yhtään negatiivista kommenttia keneltäkään.

9 lisää vielä: tiedän että lapselle olisi tiedossa hankaluuksia ja raskasta aikaa muun yhteiskunnan tasolta, siksi on mielestäni tärkeää että kotona ei tarvitse koskaan pelätä ettei hyväksyttäisi ja rakastettaisi omana itsenä.

Katsokaa nyt ensin vaikka tämä:

"Aamutohtorina on lasten neurologi Pertti Rintahaka - ja aihe on sellainen,
josta monilla on jokin käsitys, mutta harvalla tarkkaa tietoa - nimittäin transsukupuolisuus."

http://areena.yle.fi/1-2818973

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 04:00"]Tietenkin asia olisi minulle ok. Hoidot saisi aloittaa vasta 18-vuotiaana joten siinä on se kolme vuotta aikaa katsoa kuinka tosissaan on asian kanssa.
[/quote]

Miksi odottaa ja "katsoa onko tosissaan", kun sen voi selvittää alaan erikoistuneen lääkärin diagnosoimana? Alaikäinenkin pääsee transtutkimuksiin (huom! ilmaista) ja lopputuloksen kannalta hoidot olisi hyvä päästä aloittamaan mahdollisimman ajoissa. Tutkimusjakso kestää vähintään pari vuotta ja vain diagnoosilla niitä hoitoja saa...

Lapsi tuskin kertoisi vanhemmalleen olevansa transsukupuolinen vaan se ilmenisi kyllä  jotenkin muuten ja paljon ennen kuin hän mitään tuollaisia (lähinnä lääketieteellisessä käytössä olevia) sanoja tuntisikaan.

Se voisi ilmetä esim. (pojan) ahdistuksena tilanteissa ,joissa hänen oletettaisiin ja odotettaisiin toimivan kuten poikien oletetaan toimivan ja kiinnostuvan asioista joista pojan oletetaan ilman muuta kiinnostuvan.

Radikaalimmin se voisi esim.ilmetä vihana ja itseinhona omia sukupuolielimiä kohtaan jne. jopa yrityksenä esim. leikata ne vaikkapa saksilla irti, kysymyksinä joltain aikuisilta "Olenko kaunis?" haluna leikkiä tyttöjen kanssa tyttöjen leikkejä ja kykynä iloita vain niistä.

Vaikea sanoa mistä tämä tällainen käytös johtuu ,mutta jos sitä ilmenee jatkuvasti niin silloin paras ratkaisu olisi  ottaa yhteyttä johonkin lastenpsykiatriin.

Nykyaikana asialle voidaan tehdä jo paljon enemmän kuin ennen ja tulevaisuudessa todennäköisesti vielä enemmän.

Mitä aikaisemmin hormonihoidot aloitetaan ja kehonkorjausprosessiin päästään ,sitä paremmat ovat aina  tulokset . Esimerkistä käy vaikkapa saksalainen Kim Petras.

Pääsääntönä voidaan kyllä  pitää ,että pojasta tytöksi se onnistuu aina moninverroin  paremmin kuin päinvastoin.

Vertailun vuoksi muuten  voidaan todeta myös se ,että esim. sydämensiirto olisi vaikkapa 1930-luvulla kuulostanut lääkäreistäkin melko utooppiselta jo ajatuksenakin .

^Ikävä kyllä tavallisilla psykiatreilla tai lääkäreillä ei löydy osaamista transsukupuolisen diagnosoimiseen. Parasta pyytää lähete suoraan Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikkaan (löytyy Helsingistä ja Tampereelta).

oi nää viestit antaa rohkeutta kertoo et tunnen olevani poika 

kumpa vaa kaikki suhtautuis samalla tavalla... ei mun kaverit ainakaan..

Sanoisin, että transuna oleminen on ihan ok ja lapsi rakas myös transuna. Samoin alkaisin selvittää mahdollisuuksia sukupuolenvaihdosleikkaukseen.

Tukisin häntä mutta en ihan välittömästi rohkaisisi korjaamaan sukupuolta. Täysi-ikäisenä sitten. 

Ystäväni lapsi kertoi äidilleen juuri tuon uutisen (jota äiti oli toki aavistellutkin). Hän tietenkin tuki lastaan täysillä ja lähti tämän tueksi sukupuolenkorjausprosessiin. Kun lapsi (nyt jo aikuinen) pääsi myös fyysisesti omaan sukupuoleensa, hän vapautui elämään omaa elämäänsä onnella, jota on ollut ilo seurata sivustakin. 

Minä toimisin omalla kohdallani juuri samoin.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:47"]

Sanoisin, että transuna oleminen on ihan ok ja lapsi rakas myös transuna. Samoin alkaisin selvittää mahdollisuuksia sukupuolenvaihdosleikkaukseen.

[/quote]

Korjausleikkaus.

Eiköhän sellaisesta tule jotain vinkkiä etukäteenkin.

Pistäisin pihalle ja ottaisin takaisin kunhan on järki palannut päähän.

Täytyy sanoa että hirvittävän vaikea tilanne olisi. Vaikka kuinka ajattelen pidän halua varsinaiseen fyysiseen vaihdokseen mahdollisena mielenterveysongelmana, ja mieli voi muuttuakin.

Jotkut kuulemma tuntevat ettei joku muukaan ruumiinosa kuulu heille, miksi vaikka jalan amputoiminen siitä syystä ei ole kenenkään mielestä tervettä, mutta mahdollinen sukupuolielinten leikkaaminen ja muut hormonihoidot pitäisi hyväksyä?

Miksei voi olla sitä toista sukupuolta siinä kehossa mihin on sattunut syntymään? Miksei voi olla vaikkapa kolmatta sukupuolta, miksi pitää väen vängällä haluta toiseen noista kahdesta lokerosta?

Osin mielipiteeni johtuu varmaankin siitä etten itsekään erityisesti tunne olevani nainen vaan olen ollut pienestä jo melko poikatyttö ja kokenut voivani olla sitä mitä olen, siinä kehossa mikä nyt sattui. Minulle olisi aivan sama vaikka olisi miehen vehkeet.

Voiko osa tuosta fyysisten korjausten halusta, kuten myös nimen ja sosiaaliturvatunnuksen vaihdoksen haluamisesta johtua vain ympäröivästä yhteiskunnasta, koska ei ole "sallittua" vaikkapa vaihtaa nimeään toisen sukupuolen nimeksi ja täytyy jotenkin peittää se ettei kuulu kahteen hyväksyttyyn lokeroon?

Jos olet mies joka pukeutuu ja on kuin nainen niin helposti tulee turpiin, mutta kun teet kaiken virallisesti ja muutat kehosi niin ettei kukaan enää tiedä että olet alun perin mies, niin on helpompaa elää? Tai vaikka tietääkin vaihdoksesta niin hyväksyvät aivan toisella tavalla, jopa parisuhteeseen?

En halua loukata ketään ja minulle on aivan sama mitä joku muu tekee, mutta oman lapsen kohdalla huoli olisi todella kova, tekeekö hän sittenkin virheen. Toivoisin kovasti hänen odottavan ja miettivän vähän pidemmällekin kuin juuri ja juuri täysi-ikäisyyteen.

Kyllä hameen käyttö ,esimerkiksi pitäisi olla (varsinkin näin kesäkuumalla) olla ihan yhtä sallittua miehille ja pojille kuin tytöille ja naisille. Mitä se olisi keneltäkään pois ! 

Vaikka olen mies niin itse käytän lyhyttä yksiväristä taskullista vakosamettihametta ( vaaleanbeige) pihallamme.Todella mukava ja vapaanoloinen,varsinkin kesävaatteena.

Valitettavasti yhteiskuntamme on sen verran juntti että tuo käyttö on  pakko rajoittaa pihapiiriin. 

Harmi.

Joku ohikulkija on saattanut katseellaan ikäänkuin ´ antaa voimakkaan miinusäänensä´pukeutumiselleni ,mutta olen ajatellut mielessäni ,että tuskinpa olisin kuitenkaan saanut häneltä mitään plus-ääntä ,jos vaikka  olisikin ollut housut jalassa  sillä hetkellä kun hän minua paheksuvalla katseellaan  vilkuili!

Ajatelkoot mitä lystää-olenhan sentään omalla pihallani ! Tässä  on kuitenkin ja  loppujen lopuksi vain ´sallitusta´ pukeutumisesta  ja pelkistä vaatteista,jotka voi sitäpaitsi aivan milloin tahansa   hetkessä vaihtaa.

Olisiko  täsmälleen sama  vakosamettipala sitten  bermudoina  tms. sortseina sitten muka jotenkin ´pyhempi´ ´ ,´oikeampi´´ tai ´´sallitumpi´ kankaankäyttömuoto, tai  -tapa, vai kuinka ?

Samaa mitä sanoisin tyttärelle joka haluisi silikonitissit.