Vitsit et ärsyttää noi miehen sukulaiset!!!!

Heistä olen saanut välittävän, hienon suvun itselleni sekä pojalleni (joka ei ole mieheni biologinen lapsi). Kiva yhteisiä mökkilomia ja synttäreitä ym.



Oman sukuni kanssa ei voi tehdä mitään hauskaa, korkeintaan dokata :(

Yleensähän ihmisillä on ongelmia anoppiensa kanssa. No, minä tulen varsin hyvin toimeen anoppini kanssa. Mutta anoppini äiti... Hän saa hermoni kiristymään tunnissa! Kamala akka, näin suoraan sanottuna...

mieheni äidinäiti ajaa minut hulluuden partaalle jo kolmessa minuutissa. saamme esikoisemme kuukauden päästä ja "isoanoppini" muistaa muistuttaa joka tapaamisellamme että saatan vahingossa tappaa oman lapseni ja ei ole soveliasta olla kissoja ja vauvoja samassa taloudessa. aaargh.

kovin tutulta...meillä anoppi ja miehen veli oovat kovin hanakoita arvostelemaan meijän kotia ja sen siisteyttä ym. raivostuttavaa ja olenkin sanonut molemmille, että meillä eletään näin niin kuin me ite halutaan (molemmat tehhään miehen kanssa vuorotyötä eikä tosiaan jaksa aina välittää jos pyykit odottaa pesijää tai tiskit tiskaajaa). lasten kanssa touhuaminen menee kuitenkin etusijalle, etenkin pitkien vuorojen jälkeen. Olenkin todennut anopille,että jos meijän epäsiisteys häntä kovin häiritsee voi hän toki ottaa luutun käteen ja alkaa siivoamaan =)

anoppi oli meillä viikon ja reissun jälkeen mankui pojalleen, ettei lapsemme(4v) saanut ollenkaan ruokaa, vaikka joka päivä sitä nenän edessä oli, oli vain sellainen kausi, että söi pieniä määriä, enkä minä syötä väkisin.

muutenkin on olevinaan maailman siistein ihminen, vaikka muistan kyllä seurusteluajoilta, että joka kerta oli tiskipöytä täynnä likaista astiaa(tarjouduin tiskaamaan, mutei kelvannut)

Kaikista raivostuttavin piirre on hänen ns.kasvatustyylinsä, yksikään kakaroistaan ei osaa hoitaa raha-asioitaan ja ovat saaneet pienenä olla pihoilla, ihan ilman valvontaa. Nyt ihmetteli, etten päästä lapsia keskenään pihalle(asumme järven rannalla) ja siksen vanhempaa(7v) sinne haluakaan päästää, kun tiedän että asuu kaupungin pahimmassa lähiössä ja saisi olla pihalla ihan oman onnensa nojassa.

miehen siskot, toinen on juoppo, joka on kasvattanut lapsensa aivan neuroottiseksi, on hakannut tätä, lapsi on ollut huostattuna jne. Toinen sisko on reilut 30n joka haluaisi olla 20-vuotias. Kohokohta on se kun pääsee paikallisiin kuppiloihin flirttailemaan äijille.

Sitä porukkaa en halua kotiini ottamaan, koska tiedän, että mies häipyy johonkin siskonmiehen kanssa ja minä saan passata koko porukalle ruoat,pedit yms ja joudun kuuntelemaan sen akan tekopyhää lässytystä.

itse asiassa eilen vietettiin poikapuolen rippijuhlia ja jopa miehen exän sukulaiset olivat mahtavia tyyppejä ja kylästelyjä on tiedossa puolin ja toisin. Myös anoppi on ihana ihminen, tullaan hyvin juttuun, vaikka ollaan melko erilaisia.

Yleensähän ihmisillä on ongelmia anoppiensa kanssa. No, minä tulen varsin hyvin toimeen anoppini kanssa. Mutta anoppini äiti... Hän saa hermoni kiristymään tunnissa! Kamala akka, näin suoraan sanottuna...

anoppi ja miehen siskot ovat ihan syvältä. Onneksi mieskään ei halua olla heidän kanssaan enemmälti tekemisissä. En kestäisi näitä besserwissereitä kodissani. He siis tietävät kaiken tietämisen arvoisen ja auliisti jakavat neuvojaan aivan pyytämättä. Mainita tuskin kannattaa, että olen AIVAN väärä miniä tässä suvussa... Mutta kukapa nyt olisi heille kelvannut!

Anoppia en ole IKINÄ nähnyt selvin päin. Turha sanoakaan, ettei ole tervetullut meille. Ei onneksi ole mun lapsieni isoäiti, ollaan uusperhe...



Sitten ns. käly...oi voi. Ei hän ole mulle koskaan ollut ilkeä, tai muuta. Ollaan vaan niin eri planeetalta ettei ole kertakaikkiaan yhtään mitään yhteistä. No, eivät hekään nyt voi tulla enää meille kylään, kun meillä on koiranpentu ja sehän on niin pelottavaa, lapsetkin ihan kammoaa...



Miehen veljille taas olen kuin ilmaa, eli ei kauheesti kiinnosta.



Ja nyt täytyy todeta, että ei ole mitenkään välit menneet tms. tullaan kyllä ihan toimeen. Mut en mä vaan tajua, miten noin ihqulla miehellä on noin pökiö suku...??

Me ollaan varmaan sitten niitä karmeita "miehen sukulaisia". Veljeni tyttöystävä on varsinainen prinsessa, palveltava kuninkaallinen. Hän itse ei voi tehdä yhtään mitään niin heillä kotona kuin ei missään muuallakaan. Jos ovat kylässä meillä, mökillä tai missä vaan, ei tämä neiti voi osallistua mihinkään, kiukuttelee vaan jos ei ole sopivanlaista viiniä tarjoiltu tai jos hänen sänkynsä ei ole valmiiksi laitettu.



Nämä vaatimukset jne. menevät niin överiksi että niitä on oikeasti vaikea uskoa. Ensin luulin että hän vitsailee mutta reaktiostaan päätellen ei.



Jotain veljeni näkee tässä tytössä, vielä ovat yhdessä, joten jollain lailla olen koittanut löytää niitä hyviä puolia tästä tytöstä, ihan veljeni takia.



Mutta jossain vaiheessa ihmisillä loppuu kärsivällisyys väkisinkin, tuntuu että tämän tytön kanssa on ihan mahdotonta luoda järkevää suhdetta. Hän on mielestään luonnollisesti aina saama-puolella ja me muut annetaan hänelle kaikkemme.



Oikeasti raivostuttavaa.

Tällä hetkellä anoppi ärsyttää suunnattomasti. Yleensä ollut todella mukava, mutta nyt alkanut vähän turhan paljon määrätä tulevan lapsemme ristiäisistä. Ketä pitäis kutsua ja jättää kutsumatta ("jos ne tulee, ni hän ei sit tuu"..), mitä tarjoillaan, missä juhlat pidetään, lapsen nimestä, kummitki jo päätti. No, mepäs päätettiin mieheni kanssa jättää pitämättä koko ristiäiset, kun alkoi ahistaa niin pirusti tuo anopin määräily. Vaik itte tietty saatais tehdä niinku haluttais, mut ei vaan jaksettu enää kuunnella ja arveltiin, että jälkeenpäin kyllä riittäis kommenttia, jos ei toimittais ristiäisten suhteen niinku hän haluaa. Joutuupahan anoppi nyt miettimään, että kannattiko puuttua toisten asioihin. Ja tiedän, että suuttuu ihan sikana siitä, ettei pidetäkään ristiäisiä. Ja tosiaan, lapsi olis syntymässä vasta noin kuukauden päästä!! Eli olis kohtuullista rauhassa odottaa, että vauva ensin syntyisi ja kaikki menisi hyvin. Aiemmin vietetyistä häistämmekin anopilla oli sanansa sanottavana. Ajateltiin mieheni kanssa, että toivottavasti osataan myöhemmin olla puuttumatta oman lapsemme asioihin tuolla tavallla.

Meillä on nyt miehen veli kolme viikkoa kylässä (asuu kaukana ja tapaavat harvoin) ja jo nyt neljäntenä päivänä meinaa mennä pysyvästi hermot. Illalla pelasivat jotain pleikkarilla ja nyt aamulla mies lähti lenkittämään koiraa veljensä kanssa, menin olohuoneeseen ja oiluojaotaminutjopoistäältä. Kaikki sohvatyynyt pitkin lattioita, sohva ja sen ympärys täynnä sipsin- ja leivänmurusia, puolityhjä lämmin kokispullo kumossa tv-tason vieressä (onneksi sentään korkki kiinni) ja useampi lasi ympäri olkkarissa, osa tippumisvaarassa käsinojalla. Itse tykkään, että koti on ainakin jotenkuten siistissä kunnossa, enkä siedä vieraita, jotka sotkevat sotkemistaan eivätkä viitsi yhtään katsoa peräänsä.

Nyt luen tentteihin ja veli pelaa futispeliä pleikalla, koko ajan mölyten ja kommentoiden pelin kulkua :)))) On siis hyvin tietoinen lukupuuhistani, kun olen siitä jo useamman kerran sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Anoppia en ole IKINÄ nähnyt selvin päin. Turha sanoakaan, ettei ole tervetullut meille. Ei onneksi ole mun lapsieni isoäiti, ollaan uusperhe...

Sitten ns. käly...oi voi. Ei hän ole mulle koskaan ollut ilkeä, tai muuta. Ollaan vaan niin eri planeetalta ettei ole kertakaikkiaan yhtään mitään yhteistä. No, eivät hekään nyt voi tulla enää meille kylään, kun meillä on koiranpentu ja sehän on niin pelottavaa, lapsetkin ihan kammoaa...

Miehen veljille taas olen kuin ilmaa, eli ei kauheesti kiinnosta.

Ja nyt täytyy todeta, että ei ole mitenkään välit menneet tms. tullaan kyllä ihan toimeen. Mut en mä vaan tajua, miten noin ihqulla miehellä on noin pökiö suku...??

Pitäskö sun yrittää tutustua heihin selvinpäin. En minäkään miniästäni välittäisi jos hän on aina tavatessa juuri perseet.

Exän siskot oli totaalisen pérsééstä. Kunnon pummeja ja loisia. Luojan kiitos ei tarvitse enää koskaan nähdä heitä.

Wanha ketju, samat metkut. :DD

Mun rouva suorastaan rakastaa mun äitiä. Johtunee siitä, että heillä ei ole yhteistä kieltä, ja tapaavat n. kerran kahdessa vuodessa.

Varsinaisesti ei ärsytä kuin miehen sisko. Väkipakolla yrittää saada meistä jotain ylimpiä ystäviä vaikka meillä ei ole mitään yhteistä puhuttavaa. Ei oikein jaksa joka tapaamisella toisen mieliksi montaa tuntia jauhaa itselle täysin turhanpäiväisiä asioita, meh.. Kaikki nyt vaan ei ole samanlaisia, miksi pitää väkisin vääntää

Anoppi on ihan mukava. Appi on sietämätön besserwisser, jota onneksi tapaamme vain kerran vuodessa (miehen vanhemmat ovat eronneet).

Pakko tulla avautumaan tähän wanhaan ketjuun kun miehen sukulaiset on tulossa käymään.

Tuntuu että sietokykyni heitä kohtaan heikkenee päivä päivältä.

Mieheni vanhemmat sekä veljensä ovat äärimmäisen epähygieenisiä ihmisiä. Käyvät hyvin harvoin suihkussa ja sitäkin harvemmin pesevät vaatteitaan (haisevat ihan kamalalta) Kotonaan eivät tietenkään siivoa ja joka paikka on roskan ja talman peitossa. En itsekään mikään siivoushullu ole, mutta jos esim ruokailuvälineet joilta pitäisi syödä ovat kauttaaltaan jonkun talmakerroksen peittämiä niin kyllä oksennuksessa on pidättelyä.

En kestä tuollaisia ihmisiä.

Jos uudestaan eläisin sen päivän kun mies minut esitteli perheelleen niin kääntyisin kannoillani ja toivottaisin hyvää loppu elämää.

Tiedän vanha ketju. Mutta oma sukuni on täynnä alkoholisteja. Siitä ei kuitenkaan ole koskaan saanut puhua. Jos edes mainitsi suututtiin verisesti. Mutta oma tätini. Yksi hirveimpiä koskaan tapaamiani ihmisiä. Koko ajan puuttumassa kaikkeen. Mutta ei kuitenkaan tee itse mitään.