Tapaamisongelmia lapsen jaisän välillä

Jos ei jaksa vaan reissata.

9v ei vielä päätä meneekö vai ei.

sama "uusi" eli ei niinkään uusi.

olla murkkuikä alkamassa? Tytön hiukset ovat viime talven aikana alkaneet selvästi rasvoittua. Tuntuu tosin hurjalta, että jo noin nuorena mutta voisiko kuiten olla jotain esimurkkukautta? Ja siihen kuuluvaa kapinointia?

olla murkkuikä alkamassa? Tytön hiukset ovat viime talven aikana alkaneet selvästi rasvoittua. Tuntuu tosin hurjalta, että jo noin nuorena mutta voisiko kuiten olla jotain esimurkkukautta? Ja siihen kuuluvaa kapinointia?

Monella alkavat kuukautiset 10-vuotiaana kuten omallani. 9-vuotiaana alkoi rintojen kasvaminen joten puberteetti voi olla sinunkin lapsellasi.

varautua tuohon murkkuiän alkamiseen vielä.



Ilmeisesti meidän on vain isän kanssa pakotettava lapsi tapaamisiin, koska kyse voi olla pelkästä kiukuttelusta. Jotenkin se tuntuu pahalta mutta haluan todellakin, että isän ja tyttären välit ovat mahdollisimman hyvät ja läheiset. Itsekkäänä haluan myös itselleni välillä ihan omaa aikaa.

Sanot, että jos ei ole kerran mitään syytä niin silloin on mentävä.

miksi lapsen pitäisi mennä isänsä luo. Isä, huom! isä voisi kertoa lapselle, että koska ei asu lapsen kanssa, ikävöi kovasti häntä ja että hänestä on tosi mukavaa kun lapsi tulee käymään hänen luonaan. Isä voisi miettiä varsinkin nyt kesäaikaan kivaa yhteistä tekemistä, uimareissuja, piknikkejä jne. jotta lapsi tuntisi, että isän luo on mukava mennä.



Omassa uusioperheessäni tuli aina välillä tilanteita, joissa lapset eivät olisi halunneet lähteä, kun on omat kaverit jne. mutta ymmärsivät kyllä, kun asiasta keskusteltiin juuri siitä näkökulmasta, että ikävä tulee.

pakottamisesta tulee vaan paskamaku suuhun kaikille.



kysykää miksi lapsi ei halua mennä sinne

keskustelisitte?



Minusta kuitenkin te päätätte lapsen menemisistä ja minusta kannattaisi "pakottaa" lapsi isälle.



Olisi hyvä tehdä lapselle selväksi, että isä haluaa lapsen luokseen, olla lapsen kanssa ja nähdä lasta.

Isä on ehdottanut kivoja retkiä lapselle mutta ei halua lähteä.



Asiasta on puhuttu siltä kantilta, kuinka tärkeää on pitä yllä suhdetta isään ja, että aikuinenkin haluaa tavata äitiä ja isää ja siksi käymme mummolassa.



Tyttö ei kerro muuta kuin, että ei halua mennä ja vaikka kuinka häntä pyydetään kertomaan syytä niin sitä ei kuulemma ole; häntä ei vain haluta mennä.

Tuossa iässä alkaa kaverit olemaan niin tärkeitä.



Pakottaa ei minusta saa vaan asiasta pitää puhua ja yrittää löytää kompromissi eli lapsihan voi olla lyhympiäkin aikoja, jos tuntuu tylsältä olla 2-3 päivää kerralla. Muistaakseni luin joskus tapaamisohjeista, että murrosikää lähestyttäessä (no, 9-vuotias on vielä aika nuori) lapselle pitää antaa enemmän valtaa tapaamisissa ja niiden pitää enemmän mennä lapsen oman halun mukaan. Murrosikäistä ei voi tuosta vaan pakottaa pariksikin viikoksi toiselle vanhemmalle johonkin kauas kaikista kavereista vaan lyhyemmät tapaamisetkin ok. Suhde pitää säilyttää, mutta lapselle antaa jo tilaa siinä.

Entäs jos olisi vain lyhyempiä jaksoja kerrallaan? Olisi vain yhden illan tai päivän, eikä olisi esim. yötä ollenkaan. Lisäisitte sitten määriä pikkuhiljaa. Minkälainen suhde tytöllä on isäänsä?



Itse en aikoinani halunnut mennä isän luokse siitä syytä, että meille tuli aina kinaa kaikesta (vanhemmat erosivat, kun olin 9v). Ei vaan kerta kaikkiaan tultu toimeen. Tulin toimeen hyvin isäni "uuden" naisen kanssa, mutta isän kanssa en sitten ollenkaan. Edelleenkin tulen huonosti toimeen isäni kanssa, mutta yritän suhtautua asiallisesti, kun osutaan samaan paikkaan (esim. juhliin). Henkilökemiat eivät vain toimi.



Pikkuveljeni kävi isän luona kyllä tosi usein, minunkin edestä.



Meillä ei lopulta noudatettu mitään virallisia tapaamisjuttuja, vaan mentiin enemmän "fiiliksen" mukaan.

Tapaako kavereita ollenaan silloin, kun on isän luona? Tuossa iässä kaverit on jo tosi tärkeitä eikä aikuisten kanssa tehty kivakaan ihan korvaa niitä. Eikä tietenkään ole mitään järkeäkään siinä, että isä koko ajan yrittäisi viihdyttää. Voitteko jotenkin järjestää niin että tyyö tapaa kavereitaan myös isällä ollessaan? Tai sitten lyhentää isälläoloaikoja, ettei ehdi niin pitkästyä siellä. isä voisi myös tavata tyttöä vaikka arkisin, käydä leffassa joskus, kuskata harrastuksiin yms. mikä ei vaadi menoa kokonaan isän asuntoon.



Pitäisin kyllä myös kiinni tietystä määrästä tapaamisia ja yöpymisestäkin isän luona. minusta tuo on ihan hyvä, että sanot, että sulla on menoa eikä tyttö voi olla yksin kotona. Tee myös selväksi että luotat isään ja haluat että tyttö tapaa häntä ja että sinäkin haluat joskus olla "vapaalla". Pidä itsestäänselvänä että tyttö tapaa isäänsä - se ei ole asia josta neuvotellaan. Jos siis kaikki isän luona on hyvin ja ilmeisesti olet varma siitä, että on.

jos antaa nyt periksi. Mun miehen 10v tyttö ei käy nykyään kuin max 2 krt vuodessa meillä ja on vaan pe-su. Sillä matkaa 400km suuntaan että aluksi ei jaksanut matkustaa, nyt ei halua enää. Siinä vieraantuu niin pahasti. Kannatan kyllä niitä pakkotapaamisia, teillä kun ei matkastakaan ole kiinni.

aika usein tytön isän luona kun tyttökin on siellä. Isä ottaa tämän kaverin esim. luistelemaan mukaan ja sitten tytöt ihan vain leikkivät isän luona.



Kun yritimme houkutella tyttöä nyt tapaamisiin, niin isä ehdotti kolmea erilaista päiväretkeä ja sanoi, että tyttö saa ottaa retkelle sen kaverin mukaan kenet haluaa. Ja retki olisi kestänyt päivän eikä silloin oltaisi menty isän kotiin lainkaan. Tytön kavereita on ollut viime kesänäkin tapaamisilla mukana. Isä ei ole koskaan kieltänyt ottamasta tytön kavereita heille.



Isän luona on kaikki erittäin hyvin. Tyttö tulee myös äitipuolen kanssa toimeen tai ei ole ainakaan koskaan hänestä valittanut. Äitipuoli myös hyväksyy tytön ja on mukana erilaisissa leikeissä ja puuhissa.



Tytön isä todellakin haluaa tavata tyttöä ihan oikeasti ja aidosti. Hän on sanonut, että tyttö saa olla heillä niin paljon kuin haluaa eikä äitipuolikaan vastusta tytön heillä oloa. Äitipuolella ei ole lapsia eikä heillä ole yhteisiä lapsia eli mustasukkaisuudesta ja ulkopuolisuuden tunteestakaan ei voi olla kysymys.



Isä ja hänen puolisonsa ovat lapsirakkaita ja tulevat lasten kanssa hyvin toimeen.

Tytöllä on isän luona iso oma huone, leluja, pleikkari, Wii jne. Hänen kanssaan touhutaan ja tehdään asioita, jos joskus ei kaveria ole isän luona.

Ihan pakko on kuitenkin kommentoida tuota, miten kirjoitat ex-miehestäsi ja hänen uudesta puolisostaan. Todella kivaa luettavaa. Mukava huomata, että aikuisiakin ihmisiä eronneiden joukosta löytyy.

tapauksen, olin silloin myöskin n. 9-10v, kun päätin etten halua mennä isän luokse, ei siihen ollut mitään syytä, isän luona oli aina kivaa ja pidin isästäni.



No ei äiti minua pakottanut ja isä kyllä kovasti yritti houkutella minua luokseen, en suostunut menemään. Mutta jo seuraavalla kerralla menin mielelläni isän luokse.



Antakaa vaikka se yksi kerta jäädä väliin,seuraavalla kerralla lapsi voikin mennä jo ihan mielellään isän luokse.

Kyse ei varmaankaan ole siitä, etteikö hän viihtyisi isällään. Erosta on ilmeisesti aikaa, mutta voisin kuvitella, että tyttö hieman kaipaa ydinperhettä ja reagoi nyt näin. Isän tapaamiset muistuttavat häntä siitä, ettei isä asu enää äidin luona.



Olisiko mahdollista yrittää saada tyttö näkemään järjestelyn hyvät puolet?