Olenko sijaisäidiksi soveltumaton, kun pelottaa jaksaminen vaikeiden käytöshäiriöiden yms. kanssa?

Sijaisvanhemmuus kiinnostaisi, mutta pelkään etten pitemmän päälle kestäisi voimakkaasti oireilevia lapsia.



Voiko tästä päätellä, että haave kannattaa jättää?