Mistä olette tienneet, että lapsiluku on täynnä?

että kaksi lasta haluan. Tytön ja pojan. Tyttö ja poika tuli, joten piuhat vetäsin poikki viis vuotta sitten. Lisäksi sain viimeisen kolmekymppisenä ja mun mielestä muksut pitää tehdä ajoissa, eikä enää nelikymppisenä. Ja sekin vielä auttoi sterilisaatiopäätöksessä, että äitini sairastui varhaisiän alzhaimeriin, enkä halua enempää tautia siirtää suvussani eteenpäin.

Aiemmin oli se hassu olo, että pöydän ympäriltä puuttuu joku. Nyt ei enää puutu, kun lapsia on viisi.

enää yhtäkään lisää. Meillä on kolme lasta syntynyt neljässä vuodessa ja se riittää. Tunnen suurta helpotusta, kun näen muualla isomahaisia odottajia ja tiedän, että meille ei enää vauvoja tule.

kun viimeksi oli hengenlähtö lähellä. Seuraavaa ei enään uskalleta ja ikääkin jo yli 40v.

Ja jos miehesikin on samaa mieltä ja taloutenne ja muu elämäntilanteenne ei ole esteenä. Naisella loppuu kuitenkin aika pian se aika, kun lapsia voi saada.



Olisin itse halunnut lapsia enemmän kuin kaksi, neljä olisi ehkä ollut hyvä määrä, mutta elämäntilanteista johtuen se ei onnistunut eikä käynyt päinsä.



Minulle oli aikoinaan todella kova paikka, kun tajusin että lapsia ei enää ole mahdollista saada tai iän vuoksi järkevää hankkia. Kesti varmaan kymmenen vuotta sopeutua siihen ajatukseen.



Eiköhän tuo asia ratkea sinullekin "lapsi kerrallaan". Oli todella ihana lukea kirjoituksesi. Niin paljon on kuitenkin sitä henkeä, että yksi tai kaksi riittää.

Minulla oli aina haave kolmesta lapsesta. Ne saimmekin, vaan sitten iski ihan hirvittävä vauvakuume, eka kertaa todella hurja. Neljättä aloimme toivoa ja saimmekin ja olin varma, että kun hänet saamme, perheemme on "valmis". No, nyt kuopus on 2.5v. ja minusta tuntuu yhä, että yksi tänne vielä mahtuisi... Mies tällä erää toista mieltä. Vissiin pitää häntä kuunnella.. ;0)

Odotan viidettämme raskausviikolla 30 ja koko raskauden ajan on tuntunut, etten jaksa enää. Ja olen nyt täysin vakuuttunut, että kun tämä vauva on onnellisesti maailmassa, minun aikani synnyttäjänä on ohi ja keskityn näihin lapsiin ja muihin asioihin elämässäni. Vaikka ikääkin on vasta 30v. Myös minä tunnen (kun en ole ollut itse raskaana) helpotusta nähdessäni isomahaisia, ettei minun tarvitse olla raskaana. Ja jatkossa varmasti entistä enemmän!



Siitä sen vain tietää. :)

kun tuntuu, että huh, hyvä kun nämä saan pidettyä hengissä :) Kyllä muakin silti vähän pelottaa tuleeko se vauvakuume vielä joskus (nuorin kohta 1 v.) mutta jos tulee niin se pitää sit vaan vaientaa tai ohjata johonkin muuhun asiaan.



Joskus mustakin tuntuu, että onko kaikki nyt tässä vai puuttuuko yks mutta oon tulkinnut sen niin, että koska tän nuorimman raskauden alussa mulla oli keskenmeno, missä meni toinen kaksosista niin se on vaan sitä. Jotenkin mieli vielä häärii siinä mahiksessa, että oliskin tullut kaksoset eikä yks.

Sitä olen itsekin miettinyt. Meillä on nyt kolme ja aina olin ajatellut neljää, jos meille suodaan. Nuorimmaisen (1,5v) yöheräilyt olleet vaan niin rankkoja rakennusprojektin kanssa, että en tiedä tuleeko meille enää. Ollaan välillä aika puhki, mut onko tuo nyt ihmekään. Toisaalta tiedän myös, et kun menee pari vuotta eteenpäin, tilanne on tasaantunut ja vauvakuume saattaa kuin saattaakin iskeä. Ja joka kerta kun luen vaikkapa vauvalehteä, tulee tunne että haluan kokea kaiken vielä uudelleen, ehdottomasti!



Vaan mistä sen tietää milloin lapsiluku täynnä? Mullakin ollut aina krooninen vauvakuume. Pitäisi kai tietää mitä se sit on kun talossa on ne kolme neljä tai viisi(!) murkkua!:)