Lue keskustelun säännöt.
Mukavampaa lasten kanssa?
05.07.2009 |
Onko kellään muulla perheessään niin, että tuntee viihtyvänsä lastensa kanssa paremmin ilman miestä kotona? Muutoinkin yleinen ilmapiiri on leppoisampi kun mies pois kotoa, valitettavan vähän vaan on pois... Arjen askareet rullaa paljon jouhevammin kun olen yksin lasten kanssa vaikka toinen on ns. erityislapsi ja toinen vasta vauva, reilut 2kk. Vaikuttava asia voi olla ehkä se, että mies ei juurikaan osallistu arkeen; kun olen yksi, tiedän että kaikki hommat ovat minun kontolla enkä edes odota ns. apua ja pystyn suunnittelemaan asioita paremmin. Olen myös lapsuudessani saanut mallin, jossa äiti hoitaa lapset kotona, isä oli melkein koko ajan töissä. Suurimman osan ajasta koko mies vaan ärsyttää ja aiheuttaa jos jonkinlaisia konflikteja ja hän on äärettömän siis äärettömäm lyhytpinnainen ja agressiivinen, ei fyysisellä tavalla, mutta hän ei juurikaan kestä normaalia lapsiperheen älämölöä. Joka meillä on erittäin pientä jo luonnostaan, ja lisäksi pyrin "tasoittelemaan " ja hyssyttelemään lapsia, mikä mielestäni on tasan väärin. Kertokaa kokemuksianne tarpeettomasta miehestä! ; Nimim. "Miksi yksinhuoltajat olisivat muka onnettomia"?
Kommentit (4)
Meillä se on todella harvinaista, ehkä kerran vuodessa tapahtuu. Meillä mies käy normaalisti kotona päiväruuallakin, ja illallakin olisi tietysti kiva syödä yhdessä. Se on jotenkin sellaista kyttäämistä, että millon on taas ruoka-aika, ja jos ruoka ei olekaan just valmiina, kun mies tulee, niin sillon sillä on tietty just kiire jonnekin, ja sit hermoilee, et miksi ruoka on myöhässä.
Varmaan mukavaa olisi sekin, jos mies olisi ihan koko päivän kotona meidän muiden kanssa. Mutta sitä tapahtuu vielä harvemmin kuin tuota kotoa pois olemista.
Ja kaikkein ärsyttävintä on se, kun mies muka on kotona, mutta onkin koko ajan puhelimessa tai tekee töitä tietsikalla, ja koko muu perhe venailee, että millonhan se on valmis, että voitais lähtee lenkille tai ulos.
Kyllähän mies meidät sitten ihan hyvin elättää. Mutta sais tosiaan tajuta vähän muitakin arvoja kuin työn. Ottaa toisinaan lapsia töihin mukaan, kun on sellainen homma, mikä käy lasten kanssakin. Mutta mua harmittaa, kun ei vietä lasten kanssa laatuaikaa lainkaan. Me käydään kaikki uimahallit, huvipuistot, pyörä- ja hiihtoretket lasten kanssa ilman isää, joka aina lupailee uimahallia, mutta se toteutuu vasta kuukausien päästä.
Eli joo, tajuan mitä tarkoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas en enää edes odota/toivo miestä mukaan lomareissuille/huvipuistoihin/uimahalliin tai lasten harrastuksiin tms... vaan on yksinkertaisesti mukavampaa lasten kanssa keskenään tai joku kaveri mukana (noita kavereita vaan saisi olla enemmän joiden kanssa puuhailla), heti jos isä mukana on tunnelma kireämpi, stressaa asioista ja tuntuu ettei nauti olemisesta. Lasten kanssa kun ollaan keskenään niin meillä on kaikilla mukavaa ja oikeasti esim. lomalla rentoudutaan, kun taas tuntuu ettei isä osaa lasten kanssa lomaillessakaan rentoutua. Hommat vaan jotenkin sujuvat ja kaikilla on kivaa kun ollaan lasten kanssa keskenään. Ja saa toimia juuri niinkuin itse haluaa :)
kaikki vois olla suoraan mun kirjoittamaa, paitsi, että meillä lapset jo 4 ja 5vuotiaat...monesti miettinyt sitä, että elämä olisi helpompaa yksinhuoltajana!