Miten romantiikkaa avioliittoon?

En oikeesti enää ymmärrä itseäni. Olin kolme päivää yksin kolmen lapsen kanssa kotona miehen ollessa reissussa ja jaksoin yllättävän hyvin heidän kanssaan, vaikka olen ollut tosi uuvuksissa viime aikoina. Nyt kun mies tuli kotiin, niin jotenkin ei tunnu missään ja alkoi jotenkin taas ahdistamaan kaikki. En ikävöiny häntä jne. Toki oli ihan mukavaa että hän tuli, mutta silti. Mua alkoi vaan taas ahdistamaan nämä kotiympyrät. En osaa kohdata miestäni. En katsoa silmiin ja kertoa kuulumisiani. Miehessä ei ole mitään vikaa. Hän on ihana mies ja perheenisä. Luotettava, avoin ja vastuullinen. Ei juo, muttei mikään tikkapipo-absolutistikaan. Siis kaikin puolin ihana mulle, mutta mua vaan nyppii joku, enkä itsekään tiedä mikä. Meillä neljä lasta, yksi vielä vasta vauva. Johtuuko tämä mun olo siitä, ettei miehen kanssa ole mitään kahdenkeskistä (muuta kuin illalla myöhään väsyneenä, jos silloinkaan...) ja varsinkaan mitään romanttista. Seksiä kohtuullisesti (1-2krt/vko), mutta tiedän että mies voisi haluta useamminkin. Nuokin kerrat ovat sellaisia pikaisia juttuja, eivät todellakaan mitään pitkiä rakastelusessioita...Alkaa ihan itkettämään ajatus siitä etten ole varmaan kuin pari kertaa esim. tanssinut mieheni kanssa hitaita! Saimme ekan lapsen n.1,5 vuoden yhdessäolon jälkeen, joten kahdenkeskistä aikaa ei aikoinaan jäänyt...Olemme yhteisen elämämme aikana käyneet usein parisuhdeleireillä ym, joten tiedämme näistä asioista paljon...Siitä ei siis ole kiinni, eikä mitään isompaa kriisiä (esim. pettämistä) ole ollut, eikä ole nytkään.

Antakaa nyt ihmiset vinkkejä, miten saisi suhteen romantiikkapuolen kukoistamaan!