Onko normaalia, että 5-vuotias viihtyy kotona vanhempiensa kanssa,

mukavat vanhemmat ja isovanhemmat. Mitä jos kutsuisitte jonkin lapsiperheen kylään, jos huolestuttaa?

Jotkut eivät ole seurallisia. Jos lapsi on kuitenkin iloinen ja tasapainoisen oloinen niin eiköhän se ole ihan normaali persoonallisuuden piirre.

tosiaan kaipaa kavereita sillein kun vanhemmat lapset. Ja kaikki eivät koskaan hirveen sosiaalisia. Tosin onhan sun lapsi kuitenkin pk:ssa, jossa ilmeisesti kaikki hyvin! Joten ei hätää.

Kyllä lapsi on seurallinen ja sosiaalinen luonteeltaan. Tykkää kyläillä jne.



Itse vain olin haaveillut omalle lapselleni seurallisempaa elämää. Olisimme halunneet hänelle sisaruksen, mutta emme saaneet toista lasta.



Olemme menossa kyläilemään lomalla lapsiperheisiin. Ehkä pitäisi nyt nauttia siitä, että lapsi haluaa olla vielä meidän kanssamme. Pian se ilo varmaan loppuu.

mutta meidän 5v. on kaverit kaikkikaikessa ja haluaa aina ulos kavereiden kanssa.

Samoin on näillä muilla 5v. lapsilla eli kaikki ovat sosiaalisia.

Asutaan isolla rivitalo alueella ja täällä tyttösi poikkeasi näistä muista lapsista. Täällä on noin kymmenen 5v. lasta.

Minun 5-vuotiaani viihtyy kyllä kotona ja mummolassakin, mutta kaverit ovat hyvin tärkeitä. Jos olemme kotona, ja hän ei ole saanut ikäistään leikkiseuraa päivään tai kahteen, niin hän alkaa todella jo kaivata sitä. Hänellä on kotona sisarus joka on häntä 1,5 v nuorempi mutta omat ystävät ovat silti elintärkeitä.

seurallinen ja sosiaalinen, jos se ei kaipaa kavereita eikä erityisemmin haluaisi lähteä mihinkään?



Siksi että käyttäytyy mukavasti kylässä sitten kun sinne mennään? Sehän on "vain" hyviä käytöstapoja.

seurallinen ja sosiaalinen, jos se ei kaipaa kavereita eikä erityisemmin haluaisi lähteä mihinkään? Siksi että käyttäytyy mukavasti kylässä sitten kun sinne mennään? Sehän on "vain" hyviä käytöstapoja.

Seurallisuus ja sosiaalisuus on ihan jotain muuta kuin sitä, että haluaa olla kotona ilman lapsiseuraa, ei halua kavereita kylään eikä halua kyläillä kavereilla.

vaikkei lomalla ikäisiään kaipaakaan. Nytkin ollut 2 viikkoa tapaamatta ikätovereita.

Päiväkodissa leikkii kuitenkin hienosti muiden kanssa ja on haluttua seuraa. Myös leikkipuistoissa yms. ystävästyy nopeasti vieraiden lasten kanssa.



Itse olisin huolissani jos vanhempien seura ei miellyttäisi ja koko ajan pitäisi olla lapsiseuraa.

Ei sellaisen kuulu vielä luuhata päivittäin kavereiden luona.

Jotkut vaan eivät jaksa keksiä mitään virikkeitä lapsilleen. Helpommallahan sitä pääsee kun lapset juoksee ties missä.

Toivottavasti eivät sentään täysin ilman valvontaa ole ulkona.

on nyt ihan hiljattain herännyt tähän kaveri-touhuun :) Sitä ennen vain äidin seura (oon yh siis) oli in ja pop, mutta sitten kun alkoi tossa hissukseen opetella yksin ulkoilemista, niin jopa räjähti :D Yhtäkkiä tyyppi on koko ajan nenä kiinni ikkunassa ja huokailee että "siel on se ja se ja se... kunpa mäkin pääsisin ulos.. kavereita.." Ja pääseehän tuo. Itte pyörin pallo hukassa täällä kotona, kun tähän asti oltu kaikki kotiaika kimpassa :D Enimmäkseen touhuilen sit takapihalla, josta on hyvä kuuluvuus leikkipihalle, on siinä sit silmän ja korvan alla..

Enemmän huolestuisin viisivuotiaasta, joka on jatkuvalla lennolla paikasta toiseen. Millaiset on sellaisen lapsen perhesuhteet, jonka perhe ei elä rauhallista arkea omalla perheellä kuin harvoin?

Ihan kuin meillä. Me emme myöskään ole saaneet toista lasta toiveistamme huolimatta. Lapseni on nyt jo pieni koululainen.



Pienempänä oli samanlainen kuin poikasi. Viihtyi hyvin kotona vanhempien / isovanhempien kanssa eikä kaivannut ikäisiään leikkikavereita. Me ollaan aina puuhailtu paljon kaikenlaista lapsen kanssa. Nyt lapseni on jo koululainen. On suosittu kaveripiirissään ja välillä puhelin soi taukoamatta ja kavereita riittää! Edelleen on silloin tällöin päiviä kun sanoo ettei halua lähteä kavereiden kanssa tai että kaveri tulee meille, vaan on mieluummin kotona meidän vanhempien kanssa. Nyt kesällä mummo on päivisin meillä. On päiviä kun on kavereiden kanssa mutta sitten välillä haluaa puuhailla päivän mummon kanssa kahden.



Kun lapsi oli pienempi niin kyllä minäkin mietin onko lapsi jotenkin epäsosiaalinen taupaus. Mutta ei se ainakaan nyt siltä tunnu ja on todella ihanaa kun lapsi haluaa olla myös meidän kanssa.

6- ja 9-vuotiaat, ja olen tyytyväinen tilanteeseen. Molemmilla on kavereita ja tulevat kaikkien kanssa oikein hyvin pk:ssa ja koulussa toimeen. Nyt lomalla eivät ole kavereita juuri kaivanneet ja kertoo mielestäni siitä, että meillä on täällä kotona kivaa yhdessä :) Toivottavasti eivät murrosiässäkään luuhaa sitten pitkin kyliä.

Menee kyllä mielellään myös kaverille, jos pyydetään. Mutta ei kyllä kysele kavereiden perään kotona ollessaan. Leikkii yksin mielellään tai katsoo telkkaria tai pelaa tietokoneella.

Enemmän huolestuisin viisivuotiaasta, joka on jatkuvalla lennolla paikasta toiseen. Millaiset on sellaisen lapsen perhesuhteet, jonka perhe ei elä rauhallista arkea omalla perheellä kuin harvoin?

Meillä on 5-vuotias, joka viihtyy kavereiden kanssa, on seurallinen ja hyvä kaveri. Mutta tykkää olla kotona ja touhuta omiaan ihan yksinkin.

Naapurin samanikäinen poika ei taas oikein ole tottunut yksin puuhastelemaan. Tämä tietenkin johtuuu osittain siitä, että hänellä on isoveli ja kun isoveli on jossain muualla, ei oikein itse osaa leikkiä. Rasittavaa välillä, kun on puolipäivää ensin leikitty tiiviisti yhdessä ja sanon, että nyt olisi ruoan aika ja, että illemmalla voitte sitten taas leikkiä.. niin eikös tuo poika ole puolen tunnin päästä taas ovellamme. Ja minä kun viettäisin rauhallisen ruokahetken ja yhteistä oloa perheen kanssa. Meidän poika ei selvästikään ole niin kaverin perään kuin naapurin.

Meidän poika ymmärtää, että välillä ollaan perheen kesken ja välillä voi touhuilla kaverin kanssa. Kotona ollessaan välillä on kaveria vailla, ja välillä viihtyy ihan itsekseen. Me vanhemmat emme pidä mitään ohjelmatoimistoa, mutta osallistumme lapsen juttuihin ja olemme kiinnostuneita hänen tekemisistään ja tuemme häntä omiin leikkeihin. Ei viisvuotiasta enää vanhempien kuulu kokoaikaa viihdyttää.

Mielestäni terve 5-vuotias lapsi viihtyy tilanteen mukaan sekä ikäistensä, aikuisten ja omassakin seurassaan.

Olen asiasta keskustellut lto: n kanssa ja niin se kuuluu mennäkkin, että 5v. on jo hyvinkin sosiaalinen ja kavereiden merkitys on jo suuri.

Tuntuu, että nämä epäsosiaalisten lasten äidit on jotenkin kateellisia, kun oma lapsi on epäsosiaalinen, joten sitten täytyy parjata näiden sosiaalisten lasten perhe-elämää.

Aivan varmasti ei täällä yksikään 5v. lapsi ulkoile vanhempien kanssa, vaan aivan yksin ovat pihalla kavereidensa kanssa.

Kaikki eivät asu pakokaasujen keskelle ja ajoteiden ympäröivänä.

Toiset kun asuvat turvallisessa ympäristössä luonnonhelmassa, mutta silti lähellä palveluita.

Sosiaalisuus on myös sellainen asia, että mitä enemmän on kavereita tarjolla, niin sitä paremmin lapsi kiinnostuu muista lapsista.

Onneksi asummje luonnohelmassa ihanalla isolla rivitalo alueella ja lapsi seuraa on yllinkyllin.

Viihtyy tosi hyvin vain kotona. Harvoin kinuaa mitään seuraa. Minusta ihan normaalia ja taitavat lapset vain olla erilaisia. Minusta taas on epänormaalia se, jos lapsi ei yhtään pysty olemaan yksikseen tai vanhempien kanssa!

Ja väitän silti lastani seuralliseksi/sosiaaliseksi. Leikkipuistoissa ym. poika ottaa innokkaasti kontaktia muihin lapsiin ja sopii leikkeihin hyvin mukaan.

Meille kotiin kuitenkaan harvemmin kaipailee ketään vaan viihtyy omissa touhuissaan.

Viihtyy tosi hyvin vain kotona. Harvoin kinuaa mitään seuraa. Minusta ihan normaalia ja taitavat lapset vain olla erilaisia. Minusta taas on epänormaalia se, jos lapsi ei yhtään pysty olemaan yksikseen tai vanhempien kanssa!

Pojallani on erityisen hyvä keskittymiskyky ja mielikuvitus. Keksii aina todella paljon tekemistä itse. Usein suuttuu jos haluan lähteä jonnekin koska "kotona on paljon tekemistä".

Käy silit joskus leikkimässä kavereiden luona mutta ei edes kerran viikossa... Harvoin kyselee itse voisiko mennä tai voisiko joku tulla. Kun on vain niin paljon tekemistä!! MInusta tämäkin on täysin normaalia. Kaikki eivät kaipaa jatkuvasti ihmisiä ympärilleen.