Kotiäidit ja niiden valitus!!!!

Varmasti jokainen ymmärtää että lapsia pitää hoitaa, saa sitä silti joskus väsyneenä haaveilla tai toivoa pikku lomaa vaan itselleen.

En ole meillä päin vastaavaan törmännyt vaikka olenkin vuosia ollut kotiäitinä, ja täällä paljon muitakin kotivanhemmuuden valinneita.



Välillä olin pari vuotta töissä, kun ekat kaksi lasta olivat jo 5 v ja 6 v, mutta sitten syntyi vielä kolme kullanmurua peräperään, joten olen vielä muutaman vuoden kotona. Voin puhtaalla sydämellä sanoa, että tämä yksitoikkoinen kotiäitiys on paljon rankempaa, kuin työssäkäyvän äidin vaihteleva elämä.



Tämä on meidän perheen valinta, sillä emme ole näitä lapsia halunneet siksi, että voisimme heidät työntää laitokseen hoitoon heti kun vaan mahdollista, vaan siksi että saisimme olla heidän kanssaan mahdollisimman paljon. Mieheni tekee työtään osittain etänä täällä kotona ja osittain työpaikallaan. Silloin kun hän on pitkiä päiviä töissä, lapset sairastavat, kinastelevat ja kahvikin on loppu, voin jopa vähän valittaa väsyneenä! Eikös minullakin ole siihen oikeus?



Suurimman osan ajasta olen kuitenkin erittäin olnnellinen ja elän ihanaa lapsiperheen arkea, jossa on osallistuva mies ja minulla kaksi omaa harrastusta, joihin pääsen säännöllisen epäsäännöllisesti tuulettumaan.



Ja teille jotka olette huolissanne minunkin työurastani, niin parin vuoden päästä kun palaan mielenkiintoiseen vakipaikkaani, niin olen alle nelikymppinen ja jaksan työelämässä vielä vuosikymmeniä. Uran lisäksi olen saanut myös viettää paljon ihanaa aikaa lasteni ja mieheni kanssa, ja tosella nauttia perheestäni.



Raha-asiat ovat ne, jotka monia lasten kotihoidossa painavat, mutta omilla valinnoilla siihenkin voi vaikuttaa. Meillä ei ole hienoa uutta taloa postimerkin kokoisella tontilla, emmekä juurikaan matkustele ulkomailla. Muuten en keksi mistä olisimme joutuneet luopumaan, huolimatta siitä, että mies on maksimissaan keskituloinen ja lapsia viisi. Kaikille ostamme kirpparivaatteiden lisäksi uusiakin vaatteita, asumme mukavalla alueella, teemme mielenkiintoisia matkoja ja retkiä Suomessa sekä harrastamme kaikki jotakin, osa kalliimpaa osa halvempaa ihan kiinnostuksen mukaan.



Harrastuksia pidän tärkeänä, erityisesti kotiäidille, mutta muillekin. Niistä saa elämänmittaista pääomaa. Siksi ne ovat ne mistä viimeksi tinkisimmee.



Nämä asiat ovat pitkälti kiinni omista valinnoista ja asenteesta!

Kyselee jotain ihan järjettömiä, että missä on MUN lomarahat ja lomapäivät, ja helppohan sun on lomailla... niin, öhöm, lomailuni on ihan sitä samaa mitä he päivittäin tekevät ja todellakin lomaa.



Ymmärrän, että varmasti puuduttaa ja turhauttaa kun päivät on melko samanlaisia vuodesta toiseen mutta harvoin heitä kukaan on kotiin pakottanut. Työelämään palatessa sitä kiirettä sitten riittääkin: ei ne pyykit ja ruoanlaitot mihinkään katoa, ja lyhyissä illoissa ja viikonlopuissa pitäisi ehtiä tehdä kaikki ja vielä palautua työviikon rasituksista... hah hah, sanon minä!



Onneksi kolmas lapsi syntyy ensi vuoden puolella ja pääsen kotiin LOMAILEMAAN.

Tuskinpa sentään, juurihan sanoit olleesi ekalla kesälomapäivällä. Mietipä ihan vähän että mitä eroa siinä puistossa olossa silloin on.



Ja juu tietenkin kotiäitien pitää jaksaa hoitaa lapsiaan aivan tauotta vuosia, mutta sun ei tarvi jaksaa samaa. Kuinka sopivasti sattuikaan sun kannalta.



Kannattaa sunkin vähän miettiä asioita, ennen kuin teet itsesi täällä naurettavaksi.

Melkein sama tilanne minulla, lapsia tosin vain neljä. En voisi tyytyväisempi olla (paitsi ehkä jos vielä lottovoiton saisi), enkä ole juuri törmännyt valittaviin kotiäiteihin! =)

vai työäiti. Ei sinne töihinkään kukaan pakota, jos se niin kamalaa on. Elämä on valintoja.

Eihän lapsista lomaa saa vaikka olisikin töissä. Aika kummallinen ajattelutapa. Itse olen kotiäiti mutta minulle tämä sopii paremmin kuin hyvin. Minä viihdyn kotona lasten kanssa ja saan välillä jos nyt en ihan lomaa niin ainakin vapaata.

Tuskinpa sentään, juurihan sanoit olleesi ekalla kesälomapäivällä. Mietipä ihan vähän että mitä eroa siinä puistossa olossa silloin on.

.

Molemmat äidit on siis lasten kanssa puistossa, täsmälleen samassa tilanteessa.

Ero on kyllä siinä, että kesäloman jälkeen ap menee töihin ja kotiäidit jää sinne puistoon marisemaan samaa asiaa.

Joka päivä lasten kanssa puistoilijalle se on puuduttavaa rutiinia.



Voi mä muistan kuinka ihanaa oli päästä hoitovapaan jälkeen töihin... se tuntui ihan lomalta.



Äkkiä se tunne katosi ja seuraava loma oli taas lomaa.



Mutta vaihtelu vs. rutiini on olennainen ero.



Samasta syystä tokiolaiset turistit matkustaa Helsingin kauppatorille kun haluavat eksotiikkaa mutta helsinkiläiset lähtee etsimään eksotiikkaa Marokosta tai Goalta eikä Helsingin kauppatorilta.

Kyllä se kotiäitiys osaa olla rankkaa ja kyllä työäitiys osaa olla rankkaa. Eikä ero oo siinä ootko töissä vai kotona, vaan jossain ihan muussa. Rankkaa on esim. jos mies ei osallistu. Eikä siinä oo eroa että onko se mies osallistumatta kotiäidin vai työäidin elämään.



Eikä se kotiäitiyskään ole ihan vain äidin valinta. Kyllä se meillä ainakin on miehellekin pirun paljon helpompaa, kun minä oon kotona. Mun ollessa töissä mies ei saakaan enää lähteä rauhassa aamulla, vaan sen on pakattava lapset mukaan ja vietävä ne hoitoon. Eikä miestä odota joka ilta lämmin ruoka, vaan ihan sen on töistä tullessa välillä itsekin kokattava meille muille. Ja siivouksiin on osallistuttava enemmän, jne.



Eli vaikka musta olisikin kiva olla töissä, niin mies kyllä ihan toivoo, että pysyisin mahdollisimman pitkään kotona. Kun meidän perheessä on sitten päädytty kaikkien kannalta parhaaseen kompromissiin, niin kyse ei ole vain siitä mitä MINÄ mieluiten teen. Joten joskus valitankin, jos siltä tuntuu.

kotiäitiys on HELPPOA. Itse olin kotona 5 vuotta ja kyllä oli kotona olo helppoa ja ihanaa. Tietenkin elämä on kotona yksitoikkoisempaa, mutta itselläni on hyvät muistot ajasta.



omalla alallani ainakain työ on niin vativaa, että aivan turha sanoa, että töissä pääsisi lepämään. Töissä näkee tietenkin muita ihmisiä, mutta siihen päälle vielä kaikki kotihommat, niin ei pääse helpommalla ei.



Ap:n kanssa samaa mieltä, että silloin, kun kotiäitiys on vain marttyrimaista ruikuttamista olisi tosiaan aika mennä tuulettamaan sitä päätä oikeaan työelämään. Marttyrimainen kotiäitiys on lapsellekin jo taakka.

. Töissä näkee tietenkin muita ihmisiä, mutta siihen päälle vielä kaikki kotihommat, niin ei pääse helpommalla ei.

jos sulla kerran KAIKKI kotihommat odottaa vielä töiden jälkeen. Mutta eihän silloin kyse ole muusta kuin että mies ei taas tee osuuttaan kotihommista. Jos molemmat on töissä, niin miehelle kuuluu puolet kotitöistä ja lastenhoidoista. Ja kun näin tehdään, niin ei oo rankkaa.

mä ymmärrän hyvin tuon loma-jutun, jos mies on töissä ja sit jää lomalle ja todella pitää lomaa. Siis ettei tee mitään, mikä ei itseä huvita. Sillon oon itekin sanonu, vaikka siis ä-lomalla vaan ollu, että onpa reilua, että mulle loma ei oo samalla lailla lomaa, ku miehelle.. Eli mies nukkuu lomalla pitkään, jollen vartavasten herätä, jolloin se sit kiukuttelee lapsille.. jne.. eli ymmärrän... mutta toisaalta, jokaisenhan täytyy elää valintojensa kanssa. Ei kenenkään oo pakko synnyttää lapsia, ei kenenkään oo pakko jäädä lasten kanssa kotiin.. Ja onhan Suomessa subjektiivinen päivähoito-oikeus, eli ei muuta ku valittajat laittamaan lapset päivähoitoon............