Vuoden ikäisen hysteria isää tavattaessa
Hei kaikki,
nyt on neuvot kalliit ja tervetulleet. Tyttäremme on juuri vuoden ikäinen, miehen kanssa muutimme eri osoitteisiin tytön ollessa 7kk vanha. Me muutimme toiselle paikkakunnalle, minä perheeni luokse, mies asuu n. 200km:n päässä meistä. alussa meni kuukausia että mies edes ilmoitti missä asuu tai puh.numeroaan. Vuoden alusta ovat tytön kanssa toisiaan nähneet noin viitisen kertaa, päivätapaamisina.
Viimeisin kerta (noin kuukausi sitten) oli yhtä itkua ja huutoa. Tyttö takertui minuun, köytti itsensä kiinni kuin liaaniin eikä millään olisi päästänyt irti. Tähän mennessä kaikki muut tapaamiset ovat menneet ihan hyvin, tyttö ei muutenkaan ole ollut ns. vierastavaa tyyppiä vaan hyvin on tullut kaikkien kanssa toimeen ja kovin sosiaalinen ja iloinen. Nyt tämä viimekertaisin tapaaminen siis oli todellinen yllätys.
Tapaamisen jälkeen tytössä tuntuu tapahtuneen jonkinlainen muutos. Eroahdistustako? Ei halua päästää minua silmistään, ihankuin pelkäisi että jätän hänet. Hänen isänsä puhuu vierasta kieltä ja on ehkä hieman "vieraan" näköinenkin tummemman ihonvärinsä vuoksi, voisiko olla että olisi hieman näitäkin vierastanut? :/ tyttö on todella itkuinen, entinen leikkisä tyllerö on kadoksissa ja tyttö saattaa makoilla sängyllä itkien ja nikotellen (kun ennen peuhasi ja pylläsi). itkee perääni todella paljon, esim. kaupassa alkaa hirveä itku jos menen hetkeksikin tytön selän taakse kun haen jotain ruokaa tms. Tilanne alkaa olla aika paha, ja mulla neuvot vähissä. Tyttö ei suostu kenenkään syliin (paitsi mummun ja vaarin), eikä halua juuri yksinkään lattialla leikkiä, kun ennen oli todella omatoiminen ja touhuili omiaan..
Huomenna vien tytön isäänsä tapaamaan, olen alkanut miettiä että lienee pakko muuttaa lähemmäs koska ei tästä muuten tule mitään, että tapaamiset yhtä hysteriaa ja kuukausi sen jälkeen on elämä mullin mallin kotona.
Miehen kanssa meillä on ns. viileän asialliset välit, mutta emme ole tytön edessä riidelleet emmekä tapelleet (puoleen vuoteen), joten en usko että mitään ns. flashbackeja tytölle tulee niistä, kun ne aikaisemmat tapaamiset ovat menneet ihan hyvin!?
Mitä ihmettä keksin? Olen aatellut että nyt ilmoitan tytön tarhaan (olen ollut hoitovapaalla hänen kanssaan), ettei liikaa leimautuisi minuun. Mutta miten ihmeessä totuttaa tyttö isänsä luokse? Kohta pitäisi alkaa luovuttaa tyttöä viikonlopuiksi yökyläänkin.
Kertokaahan, fiksummat! Iso kiitos!