Hei Suviseuroissa käyneet!

ovat jo kotona, jos tapahtuma loppui maanantaina iltapäivällä. Miksi et uskaltautunut paikalle? t. ex-vl

kakkonen on EX-vl? Saako kysyä?

Mukavaa oli.

mutta kuulumisten perusteella KUUMAA ja PÖLYISTÄ, mutta anti samaa kuin muinakin vuosina, että vaikka fyysisesti väsyneenä kotiutuivat, niin henkisesti virkistyneinä. Olis ollu ihana olla mukana, mutta tämä pallo edelleen tässä "vastuksena" (rv40+)

että löysin maailman ihanimman miehen. Mutta niin sanotusti epäuskoisen vanhoillislestadiolaisten näkökulmasta katsottuna. Mun piti tehdä valinta, että alanko seurustella tuon miehen kanssa vai säilytänkö uskoni. Valitsin maallisen onnen ja olen valintaani edelleenkin erittäin tyytyväinen. Vanhoillislestadiolaisia vastaan minulla ei edelleenkään ole mitään. Sukuni on täynnä uskovaisia. Tällä hetkellä kyseiseen porukkaan palaaminen eli parannuksen tekeminen ei tuntuisi kuitenkaan ajankohtaiselta. Tai että usko ei puhuttele minua enää samalla tavalla. Emme kuitenkaan elä kovin jumalatonta elämää. Kaksi pientä lasta, kolmas tulossa. Kaikki lapset neljän vuoden sisään. Käymme kirkossa, puhumme lapsille Jumalasta ja Jeesuksesta, rukoilemme iltarukouksen jne. Mutta emme myöskään ole mitään ns. kirkkouskovaisia. Enemmänkin tavallisia luterilaisia.

En tiedä, miksen uskaltautunut. Olen ihan tavallinen ev-lut, mutta olisi kiehtonut nähädä tuo juttu, mutta joku pisti vastaan, enkä saanut ketään kaveria mukaan.



Luulen, että ovat tosiaan virkistäytyneet henkisesti, vaikka ruumis taitaa olla väsynyt.



Siksi kyselin, että ovatko jo kotiin ehtineet, että saattaa olla, että samalla matkalla menevät sukuloimaan tai jonnekin lomalle. Ja tuskin kukaan muutenkaan ryntää heti AV:lle, kun kotiin palaa.



Lisääkin kokemuksia saa laittaa, kuulisin niitä mielelläni.

14 kertaa kone pyöri, kun pesin suviseurakamoja. mutta ei se pyykinpesu ja fyysinen väsymys haittaa, kun jäi niin hyvä mieli ja virkistyi sekä henkisesti ja hengellisesti. näki tuttuja, joita ei ollut nähnyt pitkään pitkään aikaan, oli perheen kans yhteistä aikaa ilman kotihommia, valmiit ruuat, lapset nautti mummujen ja serkkujen ja kummien näkemisestä ja tunnelmasta, tokipienet väsähtivät välillä kuumuuteen. me saimme majoituspaikan metsästä, jossa oli viileämpää ja päivisin hyvä levätä, lasten väritää ja leikkiä. itse koin tunnelman vahvasti sunnuntai-iltana, jonka voisin päiväkirjan tavoin kuvata lyhyesti tähän:

"Viimeinen ilta suviseuroissa. Auringonlaskun kultaamassa,täpötäydessä seurateltasssa näen väsyneitä äitejä, joiden sylissä nukkuvat uupuneet lapset, isiä, jotka taistelevat uhmaikäisten kanssa, pölystä likaisia lapsia, auringossa palaneita nuoria, vanhuksia,jotka vähän väliä pyyhkivät hikeä. Silti heidän kaikkien kasvoilta ja silmistä kuvastuu ilo, ja he laulavat täysin rinnoin. Tämä on onnellinen

huone. Täällä minulla on hyvä olla."

Tämä siis minun kokemus.