Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko mieheltä liikaa? (Vai eikö se vaan välitä...)
02.07.2009 |
Tilanne on nyt tämä: Ollaan seurusteltu 8vuotta, yhdessä asuttu 2vuotta. Esikoinen tulossa ensi talvena.
Kyse on siis kotitöistä/yhteisistä asioista. Minä hoidan suurimman osan siivouksista/tiskauksista, mies joskus harvoin ja silloinkin hänelle joutuu asiasta sanomaan monta kertaa, jos ei sano niin mitään ei tapahdu. Ruuan laitan minä.
Olemme kummatkin työttömänä tällä hetkellä, joten kumpikin vain "istuu kotona". No mutta, jos pyydän miestä mukaan vaikka kävelylle, tosi tosi harvoin suostuu lähtemään ja silloinkin häntä saa suostutella pitkään. Yleensä vastauksena on vaan: "ei jaksa" "onko pakko"
Mies tietää hyvin että liikunta olisi minulle tärkeää, kun olen hiukan ylipainoinenkin. Ja mukavempi olisi kahdestaan käydä, minun mielestä. En toki voi ketään pakottaa mukaan, mutta tekis tuolle miehellekin hyvää käydä etes kerran päivässä ulkona...
Asiasta toiseen, olen siis tosiaan raskaana nyt. Alkuraskaus oli yhtä helvettiä, makoilin vaan sängyssä ja juoksin vessaan, silloin en todellakaan tehnyt paljoa muuta, mutta eipä tehnyt mieskään. Ei voinut ymmärtää miksi en mitään tee tai sitten ei vaan itse jaksanut tehdä mitään. Nyt raskausaikana etes sen verran huomioi ettei anna kantaa mitään raskaita juttuja. Neuvolassa käynnitkään ei ole kiinnostaneet, vaikka mulla on tässä ollut vaikka ja minkä näkösiä ongelmia..
Olenko mä siis ansainnut kaiken sen mäkätyksen mitä mies mulle mäkättää kun JOUTUU itse siivoamaan tai tiskaamaan etes kerran viikossa? Tai käymään yksikseen kaupassa yms.
Pitäiskö mun vaan antaa miehen olla ja kantaa kaikki sen eteen valmiina, niinkuin hän tahtoo?
Mä en tiedä mitä teen, olen yrittänyt puhua, monesti. Yleensä vastauksena on: "Taasko tätä samaa paskaa"
Olen miettinyt, että jos vaan joku kaunis päivä pakkaan tavarani ja lähden. Pitäiskö mun jaksaa tätä tulevan lapsen takia?
Nyt tähän tulee varmaan, että miksi olet etes tehnyt lapsen tommosen kanssa, mutta.. Olen itse ollut tyhmä ja uskonut kaiken mitä mies sanoo..
Kommentit (14)
Älä tiskaa, älä siivoa, älä käy kaupassa, älä tee ruokaa.
Ainakin muutama päivä ja katso uudestaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnon keskustelun. Mitä jos kirjoittaisit ajatuksiasi paperille? Tilanne ei tule helpottumaan vauvan myötä.
Nyt on ihan viimeiset hetket saada parisuhteen arki toimimaan. Vauvan myötä tuo vain pahenee jos ette saa muutettua kurssia.
Nyt kun kirjoituksesi lukee, niin ensimmäinen kysymys on se, että mitä sinä saat tuosta parisuhteesta? Et ainakaan apua arjessa, läheisyyttä tai seuraa.
Silloin alkuraskaudessa kärsin pahoinvoinnista reilut 7vko, kämppä oli paskanen ja mies sai tehdä ite ruokansa. Ei sitä haitannut vaikka villakoirat pyöri vastaan..
Siihen aikaan mä itse todella mietin aborttiakin, mutta päädyin siihen että en sitä voi tehdä, pärjään lapsen kanssa vaikka yksin. Ja silloin olin myös siinä pisteessä, että muutan pois, miehen tietämättä, mutta taas mies sai puhuttua ja uskoin kaiken, että kaikki muuttuu paremmaksi.
En haluaisi erota, mutta en myöskään jaksa tätä. Mieskin sanoo ettei halua erota yms yms, mutta silti on täys paska mua kohtaan.
Osaa se mies joskus olla ihanakin, mutta enemmän se tekee mulle paskaa mitä on ihana.
Eikä kyse voi olla seksijutuistakin, koska minä oon se joka enemmän haluais.
-ap
Nyt on ihan viimeiset hetket saada parisuhteen arki toimimaan. Vauvan myötä tuo vain pahenee jos ette saa muutettua kurssia.
Nyt kun kirjoituksesi lukee, niin ensimmäinen kysymys on se, että mitä sinä saat tuosta parisuhteesta? Et ainakaan apua arjessa, läheisyyttä tai seuraa.
Olen miettinyt ihan samaa, että mitä mä tästä saan.. Paskan mielen ja mielenterveys ongelmia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä itseäsi arvostaa niin paljon, että elät parisuhteessa, jossa saat rakkautta. Mieti millaisen mallin perhe-elämästä lapsi saa teidän perheestänne?
Työttömyys masentaa, mutta sinulla on "projekti", joka suuntaa tulevaan, eli raskaus. Lapsi on myös miehen, tiedän, mutta miehesi ei koe sitä yhtä konkreettisesti kuin sinä. Lapsen synnyttyä hänestä voi kuoriutua mitä parhain isä, joko lähi- tai etä- ...? Rakastatteko te toisianne yhtään? Miksi olette yhdessä?
Ja se on edes, ei etes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää siis selkeä työnjako kotitöiden suhteen. Tee miehelle selväksi, että jos hän ei osallistu kotitöihin, niin jätät hänet. Tee myös se, jos miehen toiminta ei muutu! Sinun on paljon helpompi muuttaa omaan kotiin nyt kuin vauvan kanssa. Usko pois, tilanne kotitöiden suhteen ei vauvan syntymän jälkeen ainakaan helpotu...
Yritä olla syyttelemättä, ettei mies ala puolustuskannalle. Jos ei onnistu, niin minkäs sille voi?
Joko mies on masentunut tai kusipää. Ekaan vaihtoehtoon kannattaisi hakea apua nyt heti ennen kuin vauva syntyy. Jos ei muuta tapojaan, niin sun täytyy miettiä voitko jatkaa katkeroitumatta/uupumatta hänen orjanaan vai otatko eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se olisi vielä helppoa...
Miehesi ei tule muuttumaan lapsen syntymän myötä.
Itsellä hiukan sama tilanne mutta Ollaan oltu 10 vuotta yhdessä , meillä 5 lasta nuorimmainen 6kk , mies on töissä mutta kaikki kotihommat (pyykki,siivous,kaupassa käynti,ruoan tekeminen,lastenhoito) kuuluu minulle , kuten myös ruohonleikkaus ja puiden hakkaaminen jne.. jne..
Olen joskus miettinyt ku oikein otta pannuun että otan lapset ja muutan pois kun tuo isoin "lapsi" on kaikkein vaativin vaikka itse ei kotona pistä tikkuaristiin!
sun tilanteessa lähtisin kyllä lätkimään. Mieshän ei anna sulle mitään, on pelkkä taakka. Ei tuollaiseen suhteeseen kannata lasta tehdä. Luulen, että sulla ois parempi elämä ihan lapsen kanssa kahdestaan. Okei, ei se yksinhuoltajan elämä helppoa ole, mutta yhden lapsen kanssa kyllä varmasti pärjäät. Saat sitten mahdollisuuden löytää todellisen rakkaudenkin, tuossa tilanteessa en sellaista kyllä näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä olla syyttelemättä, ettei mies ala puolustuskannalle. Jos ei onnistu, niin minkäs sille voi?
Joko mies on masentunut tai kusipää. Ekaan vaihtoehtoon kannattaisi hakea apua nyt heti ennen kuin vauva syntyy. Jos ei muuta tapojaan, niin sun täytyy miettiä voitko jatkaa katkeroitumatta/uupumatta hänen orjanaan vai otatko eron.
Tuosta masennuksesta olen hänelle puhunut, että jos kävis juttelemassa jollekin, mutta ei suostu menemään, koska "ei se mitään auta"
Pakko kait se on puhua asiasta, taidan kirjoittaa omia ajatuksia ylös, niinkuin joku ehdottikin, jospa saisin sanottua kaiken sillain.
Olen myös yrittänyt kysyä mieheltä että onko minussa mitään vikaa tai teenkö jotain väärin. Mutta mikään muu ei kuulemma ärsytä kuin mäkätys.
Ja sekin mäkätys tulee nuista aiemmin mainitsemista asioista..
Ollaan oltu yhdessä 14vuotiaasta lähtien ja olemme toistemme ensirakkaudet, on vaan niin vaikea lähtä suhteesta kun "kaiken" on kokenut yhdessä.
Pitäis vaan itse uskoa että ei tästä mitään tule..
suhteeseen huonossa taloudellisessa tilanteessa? Muuta omillesi nyt heti kun vielä jaksat. Mies tarvitsee äitiä, ei hän ole valmis perheen perustamiseen.