Kääpiöpinseri lapsiperheessä

esti meitä tekemästä tyhmyyksiä. Ei sovellu lapsiperheeseen, valitettavasti.

On niin kovin pieni että jää helposti lasten jalkoihin! Ovat mielestäni myös aika haukkuherkkiä. Lasten iästä tietysti tämä riippuu, mutta ottaisin vähän "lujatekoisemman" koiran, ja lapsiystävällisen, esim. cavalieri tulee lasten kanssa varmasti juttuun tai joku terrieri, esim. norfolk?

Kyllähän niitä lapsiperheissä on. Itse ehkä lapsiperheeseen harkitsisin kuitenkin jotain vähemmän vilkasta ja reaktioherkkää koiraa. Haukkuherkkyydessä on vaihtelua, monet yksilöt ovat haukkuherkkiä, mutta toki asiaan voi koulutuksella vaikuttaa. Ovat usein ahneita mikä helpottaa kouluttamista, mutta eivät palvelualttiita siinä mielessä että ihan vaan miellyttääkseen tottelisivat ellei siitä itselle ole tarpeeksi hyötyä ;-). Hyvä puolet on helppo turkki, pieni koko (lapsiperheessä voi tosin olla turhankin pieni), suht hyvä terveys rodussa ja energisyys, jaksaa (ja haluaa) osallistua kaikkeen mitä tehdään..Yksi huono puoli on säänkestävyys, ts. kovat pakkaset tai kovin sateinen kylmä keli rajoittaa liikkumista ja vaatii pukemista.



Parasta on kun käy tapaamassa useampia kasvattajia ja näiden koiria kotiolosuhteissa. Pentu kannattaa ehdottomasti ottaa paikasta missä ovat jo ennen luovutusta olleet lasten kanssa tekemisissä.



(itselläni siis on yksi kääpiöpinseri tällä hetkellä)

ei jää vilkkaiden lasten jalkoihin vaikka on aina siellä missä lapset. Äkkiä koira oppii väistelemään ja varomaan. Lapset 4v ja 1,5v.

joka mua on purrut. En ikinä ottaisi, kauhea rotta.

että kääpiöprinssi lapsiperheessä :-DDD

onkin hyvä perustelu olla ottamatta jos yksi sen rotuinen on purrut..Kääpiöpinserin kanssa korostuu se, että se on pienestä koostaan huolimatta kasvatettava hyvin ja sille on annettava peruskoulutus - psyykeltään se on "iso", toiminnallinen koira joka alkaa helposti käyttäytymään härskisti jos sitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja jos ei ole selvät säännöt ja rajat. Ja tietysti se perusasia, ettei lapset saa päästä koiraa härkkimään ettei se joudu puolustautumaan, vaan lapsille opetetaan alusta asti että koiraa kohdellaan nätisti (ja myös valvotaan että näin tapahtuu).

Löysin tämän laittamani viestin ja halusin tulla kommentoimaan, koska nyt perheessämme asustaa nelikuinen kääpiöpinseri. Kaikki mennyt tähän asti tosi hyvin. Rakastaa lapsia (oli jo kasvattajalla tottunut niihin) ja on touhukas, rohkea ja oppivainen pentu. Luonne on tasapainoinen ja iloinen.Eli tyytyväisiä ollaan. Kiitos kommenteista.

Moi!



Meillä on kääkkä perheessä, lapset 2v ja 4v. On aivan uskomattoman uskollinen koira. Leikkii lasten kanssa ja on touhussa mukana. Toki tarvitsee omaa rauhaa, meillä onkin lapsille opetettu, että koirien pitää antaa nukkua ja levätä rauhassa. Nytkin se makaa peittoni alla polvitaipeissani :) sydämeni menetin kääpiöpinsereille, näitä tulee varmasti meillä olemaan jatkossakin.

Itse harkittiin myös pinseriä, mutta pari soittoa kasvattajalle esti meitä tekemästä tyhmyyksiä. Ei sovellu lapsiperheeseen, valitettavasti.

Niissä on aika iso ero.

Suosittelen kääkkää lapsiperheeseen🐕

Minulla itselläni on kääkkä ja kolmen vuoden päästä on tarkoitus hankkia toinen.Kääkät ovat haukkuherkkiä!Oman koirani kohdalla on ainakin ollut aika helppo kouluttaa!Kääkän hyvät puolet on sen seurallisuus ja enerkisyys ja leikkisyys.

Olisiko lisää kokemuksia! 😊 Lapset 2,4 ja 4v, on ollut koiria aiemmin.

Tutustukaapa kunnolla kaikkiin rotuihin. Valitkaa rotu sen alkuperäisen tarkoituksen älkääkä ulkomuodon mukaan!

Meillä on tässä juuri tutustuttu laajasti eri rotuihin. Perheessä ollut isoja koiria, aikuisiällä cockeri. Ulkonäöllä tässä ei ole väliä vaan sillä että koira sopii lapsiperheeseen ja on itsevarma.

Siksi kyselen kokemuksia. Cockeri oli rakas mutta turkki saisi olla helppohoitoisempi. Ei kai nyt kukaan niin tyhmä ole että koiran ulkonäön mukaan ottaa!!

Todella kovia räkyttämään.

Räksytykseen olen ymmärtänyt olevan hyvin vahva ominaisuus. Edellinen koira räksytti jonkin verran sille päälle sattuessaan (ihan oikeasti välillä hän vain oli sillä päällä 😄), joten siihen on tavallaan tottunut.

Tarkoitus olisi itse käydä pennusta asti koiran kanssa koirakoulussa. Se ei haittaa jos on jääräpää, labbis ollut perheessä sekä cockeri oli myös itsepäinen. Vaatii hermoja ja työtä mutta se kyllä palkitaan.

Ota lapsiperheeseen hyvähermoinen rotu ja koira ja ennen kaikkea, mieti onko sinulla ikaa huolehtia koirasta.

Tutustu huolella tulevan pennun vanhempiin. Ota mukaan emää ja pentuja katsomaan tietysti myös lapsesi. Kääpiöpinserit eivät yleensä ole sellaisia, että rakastaisivat vieraita, mutta jos emä kohtaa teidät vieraat hyvin, niin se on hyvä juttu. Ota myös sellainen pentu, joka tulee luokse vieraita katsomaan. Osa pennuista on sellaisia, jotka eivät tule. Älä ota sellaista. Kääkkä ei siitä avoimemmaksi muutu, yleensä vaan alkaa vieläkin pidättyväisemmäksi.

Mulla on kaksi. Aika erilaisia, mutta samaa on se, että molemmat ovat todella ahneita, vilkkaita, kaikessa mukana, energisiä, vieraista eivät hirveästi pidä, lapset sietää... Kääpiöpinseri on sellainen, että se elää täysillä kaiken. On iloa, ääntä, tunnetta, huumoria. Ihan mielettömän kivoja koiria, mutta voin sanoa, että katso oikeasti tarkkaan millaisista vanhemmista otat. Toinen kääkkäni on sellainen, että se ei ole pääkopaltaan mikään priima.

Niin ja minulla on ollut myös dobberi ja sanoisin, että kääkissä on enemmän luonnetta.

Mikään koira meillä ei ole niin paljon rakastanut lapsia kuin mäyris. Aika itsepäinen koulutettava,mutta niin ihana.Veti esim.naapurin poikaa pulkassa, pikkainen koira, mutta tahtoi itse. Kukaan ei siis tähän kehottanut.