En tiedä mitä tehdä

pari palaa tummaa suklaata. Siinä ei ole niin paljon sokeria, mutta sammuttaa sen makeanhimon eikä tule syötyä enempää.



Onko bulimiaasi hoidettu mitenkään? Voiko olla että olet riskissä sairastua uudelleen?

tunteen!! Voi miten olenkaan yrittänyt selittää sitä joillekin, erityisesti hillaripitoisen aterian jälkeen (pastaa tms). Mä pääsin siitä kokonaan eroon karppaamalla, mutta tuo pala tummaa suklaata, yksi pieni nami ja iso lasi vettä tms voi olla vähemmän radikaali neuvo. Eli otat vähän jotain makeaa ja odotat, niin olo menee kyllä ohi. Tosi ärsyttävä tila kyllä!

kahdeksan vuotta sitten. Lapsille teen terveellistä ruokaa, mutta itselleni ruoka on edelleen jotain jota en vain ymmärrä. Siis kun kyse on omasta syömisestä.



Tummaa suklaata joskus yritin, mutta opin pitämään kaapit tyhjänä syötyäni sitäkin kerralla liikaa. En voi käsittää, miksi toimin niin. Jo siinä syödessäni ymmärrän kaivavani itselleni kuoppaa, mutten kykene lopettamaankaan.



Syömisen pakko on niin fyysinen, se hämmentää. Helpottavaa kuulla, että jollain toisellakin on kokemusta samasta. Siinä ei päätökset auta. Korvaavaa ruoka-ainetta olen yrittänyt löytää aina marjoista alkaen, mutten ole onnistunut.



Ap

Sun tarttee lopettaa ruualla pelleily.



Jos kerran ruoka tekee sulle tollasta ihme väääntöä mielessä niin se tarttee hoitaa pois kuvioiosta, ei se että millä saat makeanhimon pois!



Makeanhimo tulee siitä ettet syö. Ja mitä sitten vaikka teet ruokaa lapsillesi? Kyllä ne näkee ettei sulla ole terve asenne ruokaan, olet liian laiha, saatat jopa inhota lihavuutta jne. se kaikki tarttuu lapsiisi ja ne saa vinksahtaneen näkemyksen ruokaan. Ihan varmasti.



Lopeta tollanen pelleily ravinnolla ja ala elää!

Aivosi huutavat sokeria, jos et syö tarpeeksi hiilihydraatteja perunan, leivän ja pastan muodossa.



Suosittelen myös lukemaan kirjan Lupa syödä (Gisela Van der Ster). Auttoi minut ulos anorektisesta käyttäytymisestä. Syömishäiriö voi tuntua parantuneen, mutta se saattaa silti kitua hengissä jossain taustalla pitkän aikaa. Syömisen ei oikeasti pitäisi olla vaikeaa ja ahdistavaa. Pelkäätkö bulimiakohtausta, onko makean syömisesi riistäytynyt käsistä, vai onko se vain pahin pelkosi?