Lue keskustelun säännöt.
Kauanko kestää, että lakkaa välittämästä?
30.06.2009 |
Lyhyesti: Takana 8vuoden avoliitto, kolme lasta, ylä-ja alamäkiä mm. liikaa alkon käyttöä, mutta viimeksi kaksi viikkoa sitten päätimme vielä yrittää..
Viikko sitten läsähti totuus silmille, miehellä kuuma kesäromanssi meneillään ja nyt on ollut viikon verran enemmän ja vähemmän "kadoksissa".
Nyt yritän koota elämää ja arkea ja itseäni, että saisin arjen pyörimään..
Tulevaisuus näyttää vaan harmaalta..
Tuntuu siltä että en halua miestäni ja lasteni isää menettää, mutta toki järki sanoo ettei meillä enää tulevaisuutta ole..
mutta milloin tämä kaipuu ja suru muuttuu joksikin muuksi
, ja paljonko sitä yksin ihminen jaksaa?
Kommentit (6)
Oisko sulla ketään ystävää tai vaikka siskoa/veljeä ketä pääsisit nopeasti tapaamaan ja joka jaksaisi tukea sinua?
Kannattaa alkaa suunnitella muuttoa (vai jäättekö lasten kanssa nyk. asuntoon?) ja muutenkin järjestellä eroa.
Älä anna 'miehen' kohdella sinua noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olet niin fiksu että et jatka alkoholismielämää, jos ei muuten mutta lasten takia, se on heidän oikeus elämässä elää ilman alkoholia. Meneehän siinä aikaa ennen kuin pahin kipu hellittää - sanotaanko 2kk, silloin jo tuntuu välillä hyvältä. Kun aika kuluu ja huomaat että voit taas hymyillä saat siitäkin pikkuhiljaa voimia. Eka vuosi on sopeutumista siihen uuteen. Hetkiä tulee kun kaipaa enemmän, esim joulu ja pääsiäinen koska silloin on "perheaikaa" - muista silloin että et välttämättä kaipaa sitä miestä vaan koko sitä perhetilannetta. Ja se menee ohi. Tärkeintä nyt on olla vahva lastesi takia - ja kun / jos mies tulee anelemaan takaisin - että sulla on myös rohkeutta ja voimaa jatkaa yksin lasten kanssa - uudelleen yrittämistä on sama kuin iskeisit veitsen lapsiin, se antaa heille paljon toivoa ja sit taas kun tulee hetki että tajuatte ettei onnistu kipu heillä on vielä pahempi. Tsemppiä. Muutkin ovat selvinneet, ja hetken päästä olet helpottunut ja tyytyväinen päätökseen. t eronneena kolmen lasten kanssa v - 97
ja viestini oli kaiketi hieman epätarkka, sitä alkoholin liikakäyttöä on ollut miehelläni ja se mm. on aiheuttanut ongelmia..
Ja tiedän että on pakko jaksaa, ja olen alustavasti ottanut selvää mihin kunnassani ottaisin yhteyttä ennen kuin omat voimavarat ehtyvät, jos ehtyvät.. Ajattelin ottaa asian puheeksi seuraavalla neuvolakäynillä, meillä nuorin vasta 9kk : (..
Sitä vaan haluaisi tietää että onko valoa siellä jossain, nyt tosiaan tuntuu niin harmaalta ja ilottomalta tämä elämä vaikka kesä on kauneimmillaan..
tai muuten vaan kommentoitavaa?
-ap-
äkkiä ohi meniskään. Toki olet avioon mennyt ja lapsia tehnyt sillä mielellä, että tämä on lopullista. Itke ja sure niinkauan kuin siltä tumtuu.
Pakkohan sun on jaksaa lastesi ja itsesi vuoksi. Sulla on aikuisena ihmisenä paljon enemmän voimavaroja ja elämänkokemusta selvitä erosta kuin lapsillasi.