miten saada reilu 1vuotiaalle isäkin kelpaamaan? APUA kaivataan!

lapsille nyt vaan tulee pienenä noita kausia.

Välillä kelpaa vaan äiti ja välillä vaan isä.

Meillä ei ole lähdetty lasten kanssa asiasta kinaamaan eikä lapsista ole kehittynyt mitään vanhempiensa pompottelijoita (vaikka anoppi semmoista pelkäsi ;)).

Aika aikaa kutakin =)

meilläkin oli tuo ongelma kun tyttö oli noin 13-16kk ikäinen. kyllä se siitä helpottaa, lasta ei pidä pakottaa ja tuo on huonoin mahdolinen ikä viedä lapsi hoitoon.

samaa asiaa tuskaili ystäväni joka on juuri palannut töihin ja esikoinen on tuon ikäinen ja kiinni äidissä.

se on siis ihan normaalia ja menee ohitse

Meillä tollasta mökkihöperyyttä ei lapsilla ole ollut koska ne ei ole koskaan ollut vaan minun helmoissa.



Tää on ihan tietonen opettaminen vauvasta lähtien: yhden lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Jos näin ei tee niin se vaatii yhtä.



Mutta jos tollasta ilmenee niin menee ohi kun vaan pidät naamasi erossa lapsesta. JOS menet väliin nyt kun huudatat lasta 5 minsaa, huutaa se huomenna 10 minsaa ja jos taas luovutat ja sekaannut niin huutaa se taas enempi.

Jossain välissä saattaa sitten olla että isä on sua tärkeämpi ja lapsi kiljuu isäänsä.



Teinä vaan eläisin arkea ihan normaalisti. Jos isä syöttää, isä syöttää. Ja sinä et hommaan sekaannu vaikka kuinka kiljuu.

Itte ootte ton saanu aikaseksi, joten teijän tarttee siitä itse pois oppiakin!

ihan luonnollinen kehitysvaihe lapsella. lue vaikka eroahdistuksesta. ei lasta saa huudattaa tuossa vaiheessa, kyllä se itekseen ajan kanssa siitä helpottaa.

älä ap usko näitä vastauksia, nää on liian julmia pienen 1 vuotiaan kanssa

Meillä tollasta mökkihöperyyttä ei lapsilla ole ollut koska ne ei ole koskaan ollut vaan minun helmoissa. Tää on ihan tietonen opettaminen vauvasta lähtien: yhden lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Jos näin ei tee niin se vaatii yhtä. Mutta jos tollasta ilmenee niin menee ohi kun vaan pidät naamasi erossa lapsesta. JOS menet väliin nyt kun huudatat lasta 5 minsaa, huutaa se huomenna 10 minsaa ja jos taas luovutat ja sekaannut niin huutaa se taas enempi. Jossain välissä saattaa sitten olla että isä on sua tärkeämpi ja lapsi kiljuu isäänsä. Teinä vaan eläisin arkea ihan normaalisti. Jos isä syöttää, isä syöttää. Ja sinä et hommaan sekaannu vaikka kuinka kiljuu. Itte ootte ton saanu aikaseksi, joten teijän tarttee siitä itse pois oppiakin!

Mikä ihme sua vaivaa?



Ja ihan sun mielestä normaalia sitten ottaa lapsi pois isältä jos tämä nyt alkaa isällä itkeä???



Entä jos lapsi huutaa vaan isää? Sutko pitää sillon vaan lähettää pois paikalta? :D



Älkää nyt jaksako!

Ei kukaan lapsi kuole tai vammaannu henkisesti siihen jos oma isä tekee iltapuuhat. Vaikka lapsi sitä nyt kiukuttelee.



Erovaihe on kyllä luonnollinen, mutta ihan luonnollinen on lapsen itkukin ja se että siihen ei aina vastaa äiti. Ja lapsi siihen suuttuu, jos kerran opettaa ensin että normaali iltatoimi menee niin että äiti sen suorittaa. Kai se lapsi pitää sitä huonona jos isä tekee homman.



Ei kaikkea tartte lapselle opettaa päinhonkia, ja toi on just opetettu asia. Äiti hoitaa.

No nyt sitten isä hoitaa ja kuuntelet seuraukset!



7

äiti ei puutu, vaikka olis mikä. Tiukan paikan tullen vaikka äiti lenkille.

kun isä ei kelpaa syöttämään hänelle iltapuuroa. ymmärtääkö tuon ikäinen vielä, että isä on nyt kelvattava jos ruokaa haluaa vai kannattaako noin jyrkkä vielä olla?

kohta menee jo hermot...;(



-ap

Meillä on ollut samanlaista tämän kuopuksen kanssa. Tyttö on nyt jo 1,5-vuotias ja välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa, mutta usein isä ei meinaa tytölle kelvata tai ainakin tilanne vaatii isältä ihan erityistä panostamista, että saa tytön viihtymään kanssaan. Meillä on kyllä yritetty niin toimia, että isä hoitaa asiat (esim. kylvyn, iltapalan tai nukutuksen) loppuun, vaikka huutoa tulisikin. Joskus esikoinenkin tarvitsee äidin jakamattoman huomion, vaikka kuopus välillä onkin asiasta vähän eri mieltä... =)



Tänään viimeksi tyttö nosti kovan elämän, kun isä olikin viemässä häntä sänkyyn eikä äiti. Mutta kun mies hänelle selitti rauhallisesti, että äiti ei nyt tule ja että isä on tässä ja että mitään hätää ei ole, niin tyttö rauhoittui siitä kyllä sitten aika nopeasti nukkumaan. Meillä ainakin tuo asioiden selittäminenkin auttaa usein, en sitten tiedä onko tästä apua vielä ihan 1-vuotiaan kanssa. Vaikka aika paljonhan tuollainen 1-vuotiaskin jo kyllä tajuaa...



Tsemppiä sinne, tuo on inhottavaa sekä äidille että isälle, mutta eiköhän tämäkin helpota, kun ikää tulee lisää.