Haluaako tämmöinen perhe kummin edes pitävän yhteyttä?

Minusta 3 vuotta ei ole kovin pitkä aika tapaamisille. Meillä ei ole tavattu kaikkia tuttujamme yhtään tuon useammin.

Minusta se tuntuu pitkälle. Noiden ajankohtienkaan välissä ei ole tavattu kuin pari kertaa. Itse haluaisin kovastikin pitää kummilapseni yhteyttä, mutta mahtaako perhe pitää minua tungettelevana.



Ja mitä lahjoja enää keksin, kun vaatteet, lehtitilaukset, erilaiset lahjakortit ja raha on pantu postiin. Mitä teidän 12-vuotiaat pojat pitäisivät hyvänä lahjana? Hinta n 20 e

Minullakin on noin 10-vuotias kummipoika, joka sukulainen. Olin tosi iloinen kummikutsusta ja haluaisin olla hyvä kummi. Meilläkin kuitenkin yhteydenpito on kovin yksipuolista, koskaan ei minua kutsuta kylään ja vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän jaksan itsekään tyrkyttäytyä. Olenkin ratkaissut asian siten että kirjaimellisesti kutsun itseni kylään kerran vuodessa synttäreiden tienoilla,sillä verukkeella että tulen onnittelemaan päivänsankaria. Yhteys säilyy näin. Ja tunnen kyllä itseni ihan tervetulleeksi aina vieraillessani. Olen kuitenkin nimenomaan lapsen kummi, enkä halua yhteyden katoavan vanhempien saamattomuuden vuoksi.

Usein 12-vuotiaalla on oma kännykkä, oletko ajatellut, että voisit pitää yhteyttä sitä kautta suoraan poikaan? Soitella tai tekstailla ja kysellä kuulumisia. Lapsi on jo sen verran iso, että yhteyttä voisi pitää ihan suoraankin. Ja voisit vaikka sitten jossain välin kysellä pojalta halukkuutta vierailla sinun luonasi, jos itsestäsi tuntuu tungettelevalta olla perheeseen yhteyksissä. Soittamalla ja puhumalla pojan kanssahan olisi helppo vähän kuulostella pojan omia ajatuksia asiasta.



Viisivuotias serkkuni oli muuten hyvin innoissaan, kun Lappiin muuttanut kummitätinsä vieraili, varmaan ei vuoteen ollut nähnyt. Sitä ennenkään eivät asuneet samassa kaupungissa, joten sinällään läheisiä suhteita ei ollut kehittynyt. Ja vaikka teillä on pidempi aika, niin 12-vuotias on aika paljon isompi ja muistaa helpommin ihmisiä kauempaakin.



Tuosta, mitä 12-vuotias poika pitää hyvänä lahjana, on tosiaan paha sanoa, kun lapset ovat niin erilaisia siinä iässä. Tässäkin voisi auttaa se lapsen kanssa puhelimitse tai netissä yhteydessä oleminen, niin tietäisi vähän kiinnostuksen kohteita. Mulla on 13v. serkkupoika, joka on ainakin pari vuotta jo toivonut rahaa, kun on säästänyt johonkin isompaan. Onhan se vähän tyhmää silti aina pistää vain rahaa, jos ei edes tiedä käyttötarkoitusta. Mutta poika on jo niin iso, ettei oikein enää kauhean "lapsellisia" juttujakaan voi ostaa.

kummilastani 21 vuoteen, Viimeksi näin siellä ristiäisissä. Aina laitan joulukortit ja synttärikortit. Tyttö ei laita tänne mitään, ei joulukorttia, eikä ole onnitellut vauvoista.

pitää yhteyttä suoraan lapseen, ohi vanhempien. Ensiajatus oli vaan vähän huono, pitäisi varmaan ensin selittää lapselle kuka outo ihminen nyt soittelee ja mitähän ne vanhemmatkin ajattelisi. Mitä te ajattelisitte, jos joku ihminen ottaisi 12-vuotiaaseenne yhteyttä "selän takananne"?

pitää yhteyttä suoraan lapseen, ohi vanhempien. Ensiajatus oli vaan vähän huono, pitäisi varmaan ensin selittää lapselle kuka outo ihminen nyt soittelee ja mitähän ne vanhemmatkin ajattelisi. Mitä te ajattelisitte, jos joku ihminen ottaisi 12-vuotiaaseenne yhteyttä "selän takananne"?

ellei sitten satu olemaan harrasuskovainen perhe ja kummi. Itse kieltäydyin jo aiemmin kohteliaasti, kun kummiksi pyydettiin ja nykyisin viimeiset 10 vuotta ihan syystäkin, kun en enää kirkkoon kuulu. Lapsiamme ei ole kastettu, eikä heillä ole mitään 'höpö'kummeja. Usein siinä käy juuri noin, että kummiksi pyydetään joku opiskelukaveri, jonka kanssa perhe ei sitten myöhemmin ole missään tekemimisissä.



Ap kiteytti ajatuksen tosi hyvin lauseessa 'kuka outo ihminen se nyt soittelee ja mitähän ne vanhemmatkin ajattelevat.

Mutta kyllä mä voisin jo kyllä 9-vuotiaaseen kummityttöönikin suoraan pitää yhteyttä. Ei asuta samalla paikkakunnalla, eikä montaa kertaa vuodessa nähdä, mutta ehkä sitten tulee enemmän pidettyä yhteyttä koko perheeseen, kun tytön isä on vielä oma kummisetäni.



No, jos tämä tuntuu mielestäsi kummalliselta, niin ei sitten, mutta ajattelinpa ehdottaa, koska mun mielestä 12-vuotias on jo niin iso, että häneen voisi olla suoraan yhteydessä. Toki jos kylään kutsuu, niin siitä on vanhempienkin kanssa puhuttava. Mutta sinuthan ne vanhemmatkin on kummiksi pyytäneet, niin kyllähän sillä luulisi saavan oikeuden pitää yhteyttä lapseen.



Olen myös kuullut, että rippikoulun jälkeen joillain olisi tapana, että muistaminen siirtyykin vastavuoroisesti sitten, että kummilapsi muistaa kummejaan. Tosin omassa lähipiirissäni kummilapsia kyllä muistetaan ripille pääsyn jälkeenkin. Tuohonhan ei ole kuin parikolme vuotta. Kyllä mun tuntemat n. 12-vuotiaat ovat jo niin isoja, että osaavat yhteydenpidostaan päättää itsekin, eikä vanhemmilla sellaista tarvitse kysyä, jos on sukulainen tai läheinen. Tiedän kyllä tapauksia, joissa vaikka vanhemmat ovat riitautuneet kummin kanssa, mutta lapsen ja kummin välillä kummisuhde jatkuu, kun lapsi on ollut tarpeeksi vanha pitämään yhteyttä ilman vanhempiaankin.

Itselläni kummilapsi ja ei olla missään tekemisissä, koska perhe ei pidä yhteyttä, niin en myöskään mitään lahjoja ja kortteja lähetä.

a - päätä itse



b - laita rahaa

Älä loukkaannu, kyllä minusta tämä olisi ihan toimiva idea, jos vaikka jotenkin tavattaisiin perheen kanssa, ja voisin pyytää lapsen numeroa tai sähköpostia. Ikävä kyllä luulen olevani lapselle aika vieras, kun ei olla juuri tavattu. Ollaan kyllä melko läheistä sukua, että siinä mielessä en ole mikään semmoinen tuttavuus, joka on joskus pyydetty kummiksi. Minut on pyydetty siis sukulaisuuteni perusteella.



ap

Ymmärrän kyllä, että voi tuntua jostakin oudommalta, mutta tämä vaan kuulostaisi itsestäni hyvältä tavalta toimia, jos ongelmana on se, että vanhemmat saattaisivat pitää tuppautuvana muuten. Harmi, että teillä ei ole ollut mahdollisuutta tutustua paremmin. Mutta mun mielestä toivoa ei ole vielä menetetty! Itse olen tutustunut kummisetääni paremmin vasta rippikoulun käytyäni, kun he saivat kuopuksensa ja pyysivät minua kummiksi! Sen jälkeen yhteydenpitokin on ollut säännöllisempää, aina se ei lapsuudessani sitä ollut, eli melko vieraita olivat mulle silloin. Myös sylikummiini olen tutustunut paremmin oikeastaan vasta aikuisiällä uudestaan, kun asui pitkällä ja oli riidoissa äitini kanssa vuosia. Silloin ei oikeastaan oltu yhteyksissä.



Itsellänikin on välillä kummitytön kanssa vähän etäinen tunne, kun ei hirveän montaa kertaa vuodessa nähdä ja tyttö on omalla tavallaan ujo. Olen yrittänyt aina olla kahden keskenkin tytön kanssa, jolloin hän mulle paremmin jutteleekin. Kun tietysti vieraillaan perheen luona, niin on paljon aina juttua aikuisten kesken ja aina kahvitellaankin. Eli vaikka tyttö on jo 9-vuotias, häneen ei ole oikeastaan hirveän helppo tutustua, koen sen oikeastaan edelleenkin vähän haasteeksi, siis että hän ei pitäisi mua ihan vieraana. Kiva kyllä kuulla vanhemmilta, että odottaa kyllä mua ja kyselee, koska tulen, antaa vähän varmuutta itsellekin. Tytön luonne on vain sellainen, ettei sano tuollaista suoraan ja ottaa aina aikansa, että puhuu mulle enempi.



Jotenkin vain tuntuu, että lapsesta yhteydenotto voisi olla kiva! Se voi tuntua mukavalta, kun nimen omaan hänestä ollaan kiinnostuneita! Tietysti se vaatii aluksi enemmän, mutta voi olla vaivan arvoista!

Mitä jos kirjoittaisit ihan perinteisen kirjeen suoraan pojalle?



Voisit kertoa avoimesti itsestäsi ja mietteistäsi kummiudesta, toiveita yhteydenpitämisestä jne. Laita kirjeeseen osoite, sähköpostiosoite, kännynumero jne. ja pyydä poikaa ottamaan yhteyttä.



Kysy pojalta reippaasti, että haluaako hän olla sinuun yhteydessä ollenkaan ja millä tavalla? Voihan olla, että hän olisi oikeasti kiinnostunut asiasta ja voisi vaikka kyläilläkin luonasi, jos sinä ottaisit ne ekat askeleet.