Kauhujen yö

sairaskohtauksen takia sairaalaan, eikä vielä tiedetty mikä tilanne on.

ja seuraavana aamuna piti lähteä synnyttämään lastamme sektiolla, ei tullut kauheesti nukuttua sinä yönä ja pelotti kauheasti kuinka selviän yksin lapsen kanssa. Hyvinpä selvisin,joten ei tuo nyt niin kauheeta ollutkaan vaikka siltä sillon tuntui.

todella matalien veriarvojen takia ja tiedettiin, että kyse on jostain vakavasta mutta ei tiedetty vielä mistä. Jäin hänen kanssaan yöksi sairaalaan ja poika kysyi, että "Äiti, kuolenko mä?".



Oli varmasti elämäni vaikein yö. Tuo lause ja pojan koko olemus sillä hetkellä on jäänyt lähtemättömästi mieleen.

kun saatiin puhelu yöllä, että 2 erittäin rakasta ja todella läheistä ihmistä meille, oli kuollut auto-onnettomuuden seurauksena hetkeä aikaisemmin. itkettiin ja koko yö miehen kanssa. ja shokkitilassa oltiin, ihan sekaisin. maailman kauhein tilanne selkeästi mitä on tapahtunut. shokista ym huolimatta vieläkin todella selvästi mielessä kuitenkin kaikki ne tunteet ja epätoivo, raivo, suru, viha ymym ja itku tulee kun muistelee. sydäntä kalvaa.. toivottavasti koskaan ei tarvi samanlaista yötä kokea. vaikka kyllä sen jälkeen oli usean viikon ajan yöt yhtä helvettiä, no päivät myös kauheita, mutta lasten takia oli pakko olla suht skarppina.

pettäneensä minua ja miettivänsä mitä elämältään haluaa... Minut ja lapset vai parin päivän tuttavuuden perusteella suhteen vieraaseen naiseen.. ja minä tyhmä kun en ollut ollenkaan tajunnut aiemmin missä mennään... No nyt olemme edelleen yhdessä ja katsomme tulevaisuuteen... en tiedä vielä miten käy...

Ensin herääminen palohälyttimeen, paniikki, helpotus ja sitten se jälkikauhu kun alkoi tajuta, että mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, jos palo olisi edennyt laajemmalle. Vieläkin herään joskus yöllä paniikintunteeseen...

ja löysin sisarukseni itsemurhan tehneenä:( Ei ehditty pelastaa, vaikka 112 soitin ja apu tuli paikalle.

jolloin äitini entinen mies hakkasi äitiä läpi yön, raiskas ja uhkas tappaa ja tuli vielä minunkin huoneeseen kertomaan, että nyt mä meinaan tappaa sun äitis.

Sullahan on ollu oikeen sikojen sika miehenä. Ei ois sitten parempaa ajankohtaa voinu valita. Hyi hitto!

lyttyyn(olin läski, ruma, tyhmä ym) ja meni sen jälkeen nukkumaan. Lapsemme oli tuolloin 3kk ikäinen ja meillä oli appivanhemmat kylässä. Kun menin itse nukkumaan, minut haukuttiin uudelleen makuuhuoneessa ja kun sanoin vastaan, sain turpiini. Tulin pois lapsen kanssa(joka oli herännyt meteliin) ja appivanhemmat olivat myös hereillä.Asiaa selviteltiin loppuyö ja mieheni vain nukkui. Raukka. Minä itkin koko yön yhdessä lapseni kanssa;=(.Sanomattakin on selvää, että on ex.

jolloin äitini entinen mies hakkasi äitiä läpi yön, raiskas ja uhkas tappaa ja tuli vielä minunkin huoneeseen kertomaan, että nyt mä meinaan tappaa sun äitis.

jolloin lapsemme syntyi eikä tiedetty jääkö edes henkiiin. Kaikki tuli täytenä yllätyksenä mutta onneksi nykyään kaikki ok!

jouduttiin lähtemään peijakseen (sillä oli 40.0 asteen kuume, joka ei laskenut lääkkeillä)ja olin todella huolissani kun tyttö tosi löysä/väsynyt ja minua ei heti otettu siellä todesta.. sanottiin, että kuume ei ole päivystysasia. NO sillä oli keuhkokuume.

Minulla oli kovat kivut johon sain huumeeksi luokiteltavaa Tramaldin tai Tramal lääkettä.



Näin sellaisia valveunia jotka tuli ja tuli vaan päähän ja olo oli mitä kauhein.



Jäi yhteen kertaan sen lääkkeen ottaminen. Hermokipuihin sain myöhemmin Oxynorm ja Oxycontin en ole varma oikeasta kirjoitusasusta ja ne ei tehneet mitään vastaavaa.

Meillä oli yksi viikko täynnä kauhujen öitä pari vuotta sitten.Olin pari viikkoa aikasemmin synnyttänyt kuopuksemme kunnes me kaikki (vauvaa lukuunottamatta) tulimme kipeäksi.Meillä oli keuhkoputkentulehdus ja 40 astetta kuumetta ja vauva alkoi iltaisin klo 23 huutamaan ja huusi aamu viiteen saakka.Jompi kumpi aina kipeänä valvoi vauvan kanssa yöt ja aamulla herättiin kipeän esikoisemme kanssa,ei tahtonut oikeen jaksaa kun itse oli myös ihan puolikuntoinen.Mutta onneksi toi vaihe kesti vain hetken,vauvakin lopetti yö huutamiset kun alettiin tervehtymään...muuta mieleen se on jäänyt elävästi kun valvoin huutavan vauvan kanssa ja itkin mukana,anelin sitä lopettamaan että pääsisin nukkumaan

raiskaus

miehen äkillinen sairastuminen (aivovamma) itkin 1v lapsi sylissämme koko yön

appiukon menehtyminen

Ei unohdu koskaan.

Näin painajaisia koko yön. Aamulla heräsin hiestä märkänä.

kun entinen mieheni uhkasi tappaa minut ja kertoi yksityiskohtaisesti kuinka sen aikoi tehdä minun nukahdettuani. no yllättäen en sinä yönä nukkunut. myö muutamia oman terveyden ongelmiin liittyviä öitä on top kolmosessa, mutta en nyt mene yksityiskohtiin.

mielisairaalassa. Meni 5-vuotta ennen kuin tokenin. Äitini sanoi että minua hoidetaan siitä kun olen liian positiivinen, todellisuudessa mua hoidettiin masennuksesta. No enpä ole ollut kovin positiivinen sen jölkeen, kyllä lähti itsetunto.

T.Hengissä hoidosta huolimatta ja hoitoahan ei saa arvostella, varsinkaan psykiatrista hoitoa.