Osaavatko kaikki 5 v. jo ajaa ilman apupyöriä?

Raukkaparka, kun on niin lyhyt(96cm), että vasta nyt jalat ylettyy kunnolla polkimille. Ajelee pikkuveljensä(2,5v)pyörällä.



Esikoinen oppi kuusi vuotiaana ja toka lapsemme viisi vuotiaana.

ajamaan ilman apupyöriä. Isoveli oppi samanikäisenä. Vanhemman viitsimisestä kai se on kiinni.

poika 5v 2kk. ei olla edes yritetty.

poika ei osaa ajaa ilman appareita,enkä luultavasti tänä kesänä yritä ottaa pois niitä kun on aika huterahtavaa menoa

otettiin apupyörät pois. Ehkä se siitä joskus. Ei viitsi painostaa.

opettaa polkuilua viime kesänä kun poika oli 7v. Sitä ennen ei edes halunnut kuullakaan pyöräilemisestä.Ilman appareita lähettiin harjoittelemaan.eihän siitä mitään tullut kun oli niin arka kaatumisen suhteen. Tänä keväänä sitten houkuteltiin uudestaan ja mies laski satulan ihan alas,että varppina saa heti jalat maahan. Se auttoi ja nyt ajelee jo ihan kunnolla. Ja heti siis ilman apupyöriä alettiin opetella- toi satulan laskeminen oli "se" juttu,joka ratkaisi. Ja poika nyt siis jo 8v.

millon oppii. No huh mutta on meitä moneen ..

oppi ajamaan (keväällä) ilman appareita 4v. Pyörä vaan alkaa käydä liian pieneksi, joten täytyy ostaa uusi pyörä.

Mun mielestä toi oppiminen on vaan niin yksilöllistä, ei kaikkien tarvitse osata sillä kellon lyömällä kun "muutkin" oppivat. Mun veljen tyttö oppi paria päivää aikaisemmin ajamaan kuin poikani ja hän on nyt 6v. Ehkä pojankin oppimiseen vaikutti serkkutyttönsä oppiminen niin innostui itsekin opettelemaan.

Tosin samana päivänä kun poika oppi ajamaan niin katselin kun käytiin kävelyllä (poika ajoi edessä pyörällä) ettei apurattaat juuri koskeneet maahan (koska ne oli "hiukan" vääntyneet :))ja silloin päätin että nyt lähtee apurattaat kun eihän ne edes juuri kosketa maata ja meni 5min. niin poika ajeli jo ihan täyttä päätä ilman appareita.

Mut sen sanon vielä että poika on ajanut TOSI paljon pyörällä,(jopa talvellakin ruspasi metrin hangessa) ;) toisin kuin veljen tyttö joka taas on ajanut tosi vähän.

kesäkuun alussa ajamaan ilman appareita. Ois osannu aiemminkin mut ei jostain syystä luottanut taitoihinsa. se miksi väitän et ois osannu aimminkin perustuu siihen et pidin takin selkämyksestä kahdella sormella kevyesti kiinni ja hyvin sujui kunnes huomasi et irroitin takista.



Lopulta vissiin kyllästyi kun hänen piti harkkareista kävellä kotiin kun taas kaverit sai ajaa pyörällä.

Nyt ajelee kuin vanha tekijä. Liikkeelle lähdöt sujuu hienosti ja töyssyt menee ihan kuin niitä ei oiskaan. Aika hurjistakin töyssyitä ja mäistä selviää ilman kaatumista.



Lapsi opii ,kun itse haluaa alkaa ajamaan ilman apupyösriä.

Toki siihen vaaditaan aikuisen viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä sekä harjoittelua.

Meillä en viitsinyt montaa kertaa viedä harjoittelemaan ,kun seilvästi ois osannu,mut neiti ei halunnut ajaa ilman apupyöriä. Eipä sitä sitten voinut toista väkisin pakottaa.



Nyt on sitte toinen ääripää - pyöräilisi jatkuvasti. Niin ja harkkareihin pitää mennä ehdottomasti pyörällä.

Lapsi opii ,kun itse haluaa alkaa ajamaan ilman apupyösriä.

Toki siihen vaaditaan aikuisen viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä sekä harjoittelua.

Meillä en viitsinyt montaa kertaa viedä harjoittelemaan ,kun seilvästi ois osannu,mut neiti ei halunnut ajaa ilman apupyöriä. Eipä sitä sitten voinut toista väkisin pakottaa.

aikuisen viitseliäisyys ja kärsivällisyys sekä harjoittelu,

Ihan oikeasti pyöräileminen vaatii tietynasteista motorista kehitteneisyyttä: kehonhallintaa, tasapainoa yms. ihan fyysistä kehittyneisyyttä, johon lapsi itse ja vanhemmat voivat vaikuttaa vain rajallisesti.

elikkä semmoista pyörää jossa ei ole polkimia.

Semmoisia myydään ainakin pyöräliikkeissä. Jotkut vanhemmat ovat vaan ottaneet polkimet pois pyörästä harjoittelun ajaksi.

Idea tuossa on se, että lapsi oppii tasapainon helpommin kun voi potkutella pyörällä eteenpäin eikä tarvitse huolehtia polkemisesta.



Meillä ainakin on toiminut =)

Mina itse opin noin 4-5v ja mieheni oppi vasta noin 8v.

Lapsi opii ,kun itse haluaa alkaa ajamaan ilman apupyösriä. Toki siihen vaaditaan aikuisen viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä sekä harjoittelua. Meillä en viitsinyt montaa kertaa viedä harjoittelemaan ,kun seilvästi ois osannu,mut neiti ei halunnut ajaa ilman apupyöriä. Eipä sitä sitten voinut toista väkisin pakottaa.

aikuisen viitseliäisyys ja kärsivällisyys sekä harjoittelu, Ihan oikeasti pyöräileminen vaatii tietynasteista motorista kehitteneisyyttä: kehonhallintaa, tasapainoa yms. ihan fyysistä kehittyneisyyttä, johon lapsi itse ja vanhemmat voivat vaikuttaa vain rajallisesti.

"aikuisen viitseliäisyys ja kärsivällisyys"

Nyt naurattaa. Kyllä vielä 70-luvullakin lapset opettelivat ajamaan pyörällä ihan itse, kuten monen muunkin asian (luistelu, uiminen jne.) Tämä on aika lailla uusi ilmiö, että lasten kanssa "harrastetaan".

treenausmentaliteetti, että vanhempi kotkana kyylää lapsen kehitystä eikä anna ollenkaan lapselle tilaa ja aikaa opetella itse. Mä olin ainakin sellainen lapsi, että halusin opetella kaiken itsekseni omassa rauhassa. Kaikenlainen auttaminen toi aivan valtavat suorituspaineet. :) Oma esikoinen on aivan samanlainen ja annan hänen opetella asioita omassa tahdissaan.



Itse opin ajamaan pyörällä ilman appareita 8-vuotiaana, mutta mitä siitä? En ole ikinä kuullut siitä mitään kommenttia muilta lapsilta, ja kolmannella luokalla pyöräilin sujuvasti 3 km suuntaansa koulumatkat.

Apparit otettiin pois, kun eivät oikein toimineet muutenkaan 16 tuuman pyörässä. Mutta nyt tyttö ei uskalla edes harjoitella :(

3-vuotias ei osaa vielä polkea edes appareilla.

Koulussakin vasta kolmasluokkalaiset saavat pyöräillä koulumatkat. Ei siis tarvitse huolehtia, että lapset voisivat kiusata osaamattomuudesta.

Meillä esikoinen oppi ajamaan ilman apupyöriä vasta viime keväänä ja ikää oli 7,5 v. Hänellä on nyt uusi 20" polkupyörä. Toinen lapsi (vajaa 6 v.) saa ajaa vielä apupyörällisellä 16" pyörällä tämän kesän. Hän peri pyörän isommalta sisarukseltaan, kun tämä oppi ajamaan tuota isompaa pyörää.

Ensi kesänä, kun toinen lapsi on melkein 7 v., voimme kokeilla ajamista ilman apupyöriä. Nyt riittää, että hän oppii ajamaan tuolla 16" pyörällään hyvin.

lapset on aika raakoja toiselleen. Siksi mä mietin mitä "kaverit" sanovat enkä halua et lastani haukutaan osaamattomuudesta. Lapseni aloittaa elokuussa eskarin ja musta on tosi kiva, että hän nyt oppi ajamaan ilman appareita niin on sekin taito hanskassa. (Tiedä vaikka menisivät eskarin kanssa jonnekin "retkelle" pyörillä tms.). ap

Alku kesästä otettiin apparit pois ja koitettu on harjoitella. Ja täällä kyllä vanhemmat on viitsineet ja auttaneet!! Tyttö itse vaan oli turhautunut, eikä pyörällä ajo kiinnostanut enää ollenkaan. Enpä pakottaakaan viitsi. Kyllä se sitten ajallaan onnistuu. Laitettiin apupyörät takaisin, vähän korkeammalle kuin aikaisemmin, niin maistuu ajokin taas. Ehkä sitten ensi keväänä uusi yritys. :)

Myöskään ei eskarissa mennä "yökouluun", kun saattaa olla joitakin joilla on yökastelua.

Kyllä meidän eskarissa on ollut yöeskari. ja ovat menneet pyörä"retkelle" eli ajoivat läheiselle kentälle (n. 500-700m) ja siellä ajoivat jotain temppurataa läpi. Kylläkin molemmat vasta eskarikeväänä.

elikkä semmoista pyörää jossa ei ole polkimia.

Semmoisia myydään ainakin pyöräliikkeissä. Jotkut vanhemmat ovat vaan ottaneet polkimet pois pyörästä harjoittelun ajaksi.

Idea tuossa on se, että lapsi oppii tasapainon helpommin kun voi potkutella pyörällä eteenpäin eikä tarvitse huolehtia polkemisesta.

Meillä ainakin on toiminut =)

Esikoinen oli ihan mahdoton pyöräilynopettelun vastustaja, ei yhtään halunnut opetella. Kuusivuotiaana sai potkulaudan, potki sillä viikon ja hupsis, oppi heti ajamaankin. Ihan kumman näppärästi.

Koulussakin vasta kolmasluokkalaiset saavat pyöräillä koulumatkat. Ei siis tarvitse huolehtia, että lapset voisivat kiusata osaamattomuudesta.

Minusta ihan hurjaa, että saavat, mutta näin on.

Ja miksei kuusivuotiaasi voisi jo testata 16":llaan ajoa? Jos tasapainoa löytyy. Vaikka nyt alkukesän polkisi appareilla, mutt loppukesästä sitten ilman, jos halua on. Lapsen mukaanhan pitäisi mennnä, eikä sen mukaan, miten äiti sen ajattelee.

VAikka meillä esikoinen oli vähän yli kuusivuotias kun oppi apurattaitta pyöräileen, ajattelin silti aina välillä testauttaa nelivuotiaalla sitä taitoa, jos kiinnostusta riittää. Nelivuotiaallamme on apurattaaton 12" pyörä ja apurattaallinen 16" pyörä (molemmat perintöpyöriä).