Gallup: paljon rahaa perinnön, lottovoiton tai esimerkiksi avioliiton myötä saaneet,

onnenmarkan sain taskusta kunktoas muutin vuonna 1981

onnenmarkan sain taskusta kun kotoa muutin vuonna 1981

teillä muutamilla. Itse olen porukasta se toiseksi varattomin, aina on menty jonnekin minne minullakin on varaa. Jos tämä minun vielä varattomampi ystäväni ei halua maksaa mitään, tapaamme toistemme luona nyyttäriperiaatteella tai kustannamme hänetkin. Tarkoitushan on viettää aikaa yhdessä, missä, se on aivan yhdentekevää. Jos muut haluavat luksusta, hakekoon sen silloin kun varattomat eivät ole paikalla.

Muiden ihmisten käytös minua kohtaan muuttui enemmän, minun käytökseni heitä kohtaan ei lainkaan. Pari ystävää menetin, koska eivät kestäneet menestystäni. Moni ihminen tuli vittuilemaan ihan suoraan.



Ostoskäyttäytyminen muuttui niin, että ostin talon ja hivenen aiempaa paremman auton.



Kaupassa ostan, mitä tahdon katsomatta erityisesti hintaa. En kuitenkaan edelleenkään osta mitään luksusta missään, vaan samaa euroshopperia ja peruskamaa kuin ennenkin. Vaatteetkin ovat samoja kuin kavereilla. Ainoa ero on, että kun menen esimerkiksi shoppailemaan, ostan kolmet housut ja kolmet kengät tms. kerralla, koska en erityisesti pidä tuhlailusta.



Kirjastossa en jaksa käydä, vaan ostan kirjat. En laske oikeastaan mistään hintaa, vaan otan mitä tahdon.



Varsinkin alussa huomasin selitteleväni itselleni ja muille, että "eihän tuo nyt niin kauhean kallis ollut", kunnes huomasin toimivani typeästi ja lopetin.



Töistä olen ollut pois pitkiä jaksoja, koska on ollut taloudellinen mahdollisuus olla lasten kanssa kotona. Niinpä olen käyttänyt sitä.



Lähipiiriä olen avustanut taloudellisesti aina kun ovat sitä pyytäneet. En ole muistaakseni kieltäytynyt kertaakaan.



Kaksi ystävää ovat jättäneet maksamatta lainaamani summan takaisin, en ole pitänyt enää yhteyttä.



Ei nyt tule muuta mieleen. Kysy jos askarruttaa.

Mistä ystäväsi saivat tietää asiasta?



Entä mistä rahat tulivat? Olisiko sillä sinusta merkitystä, että tulisiko rahat miehen kautta tai perintönä tai lottovoitossa?

Pelkään, että raha erottaa minut eräästä hyvästä ystävästäni. Opiskeluaikoina oltiin vielä samassa hintahaarukassa sen suhteen, mikä on kallista ja mikä halpaa. Valmistuttuaan kummatkin saivat pienipalkkaisen työn, mutta hän erittäin hyvätuloisen miehen.



Emme voi enää tehdä yhdessä sitä, mitä ennen. Minulle sopiva lounasruuan hinta on 10 euroa, hänelle 30. Hauskaan iltaan minulta saa mennä 50-100 euroa, häneltä useita satoja. Kaikki pitää olla sarjassaan parasta, ravintolat, hotellit, vaatteet, kulkuvälineet jne, joten minulla ei enää ole varaa olla hänen ystävänsä. Hän ei myöskään halua halvempia vaihtoehtoja, koska haluaa nauttia elämästään. Minustakin joku ökyhotelli on tosi hieno ja tosi keskeisellä paikalla, mutta minulla ei vain ole varaa siihen.

toisiin ihmisiin ei ole muuttunut mitenkään. Sen sijaan ostokäyttäytyminen on muutunnut siten etten osta halpiksia enkä käytä oppilastyönä-palveluja vaan suosin suoraan yrittäjiä ja kotimaista maksoi mitä maksoi.

minä vastaan kuluista!



Usein käymme syömässä hänen valitsemissaan raviontoloissa ja lasten hupipaikoissa, mutta välillä valitsen minä ja silloin myös maksan.



Esim kun lapset halusivat väkisin risteilylle, minä maksoin meidät kaikki kunnon hytteihin.



Ystävänio ja minä olemme molemmat sitä mieltä ettäystävyytemme ja lapsien ystävyys on niin tärkeää, että ei saivarrella rahan (ja sen omistajan) suhteen.



Minä on B-hyttiin mene katraani kanssa, mutta haluan myös viettää risteilyajan yhdessä.

Saako kysyä, että paljonko rahaa sait?

Mistä ystäväsi saivat tietää asiasta?

Entä mistä rahat tulivat? Olisiko sillä sinusta merkitystä, että tulisiko rahat miehen kautta tai perintönä tai lottovoitossa?a?

Jätän vastaamatta määrään. Ihan riittävästi.

Myin yritykseni. Lottovoitto olisi ehkä helpompi pitää salassa kuin yrityskauppa. En osaa ajatella, että naisin rahaa.

ihan samoissa paikoissa kuin ennenkin. Lähtökohta ystävieni kanssa on edelleen, että jos minä tarjoan yhden, he tarjoavat seuraavan.

Vähän nousukasmaista meininkiä kaverillasi.

Pelkään, että raha erottaa minut eräästä hyvästä ystävästäni. Opiskeluaikoina oltiin vielä samassa hintahaarukassa sen suhteen, mikä on kallista ja mikä halpaa. Valmistuttuaan kummatkin saivat pienipalkkaisen työn, mutta hän erittäin hyvätuloisen miehen.

Emme voi enää tehdä yhdessä sitä, mitä ennen. Minulle sopiva lounasruuan hinta on 10 euroa, hänelle 30. Hauskaan iltaan minulta saa mennä 50-100 euroa, häneltä useita satoja. Kaikki pitää olla sarjassaan parasta, ravintolat, hotellit, vaatteet, kulkuvälineet jne, joten minulla ei enää ole varaa olla hänen ystävänsä. Hän ei myöskään halua halvempia vaihtoehtoja, koska haluaa nauttia elämästään. Minustakin joku ökyhotelli on tosi hieno ja tosi keskeisellä paikalla, mutta minulla ei vain ole varaa siihen.

n.miljoona euroa. Kertonut olen vain lähimmille, mikään ei ole muuttunut, rahat sijoitettu, as.laina maksettiin pois. Ostoskäyttäytyminen ei ole juurikaan muuttunut.

eli rumasti sanottuna toisen vanhemmistani kuukahtamista. Se, että tiedän periväni aikanaan jopa miljoonia on sen verran muuttanut asennotumistani, että eläkerahastoa en keräile ja huolehdi siitä miten eläkkeellä tulen toimeen.

Mutta meidän köyhälle perheelle iso, yli 100 000€. Noh, itsessäni muuttui lähinnä se että aloin arvostamaan laatua ja ostamaan kaiken ns. parempana laatuna. Vaatteissa suosin suomalaisia merkkejä, samoin materiaalit kalliimpia, ruoka tuoreempaa vaikka kalliimpaa jne.



Ystävilleni vien usein ruokaa ja kustannan AINA kahvila/ruoka/pikkuostokset. Osa arvostaa, osa ei.

^No ei tuu tolla menolla kauaa kestämään tuo summa..

paljon helpompaa eli olen iloisempi ihminen.



Sain lotosta 7 oikein, oli markka-aika. Ja oli ainoa täysosuma eli siitä voi arvella summan.



Voitosta en ole huudellut mutta läheisilleni olen kertonut. Olen elänyt ihan tavallista elämää sillä erotuksella, että rakensimme talon ilman asuntolainaa, ostimme auton ilman autolainaa ja jatkoin opiskeluja ilman opintolainaa.



Vanhemmillemme olemme maksaneet pari lomamatkaa ja omalle rakkaalle pikkuveljelleni annoin sen verran, että sai opiskelut suoritettua ilman kauhean tiukkaa laskemista.



Sinne ne voittorahat menikin, mutta toisaalta eläminen on nyt niin halpaa ilman noita em velkoja, että ihan normaalipalkasta (minun ja miehen) jää säästöön joka kuukausi ihan mukavasti. =voimme matkustella jms.

josta verojen jälkeen sain noin 500 e

PS. en toivo kenenkään kuolemaa mutta kyllä elämä helpottuisi jos saisi edes vähän "ilmaistakin" välillä. Tähän saakka kaikki on maksettu itse tai otettu lainaa.



t. köyhä

perin isäni, 60000 euroa kesällä ja tulen perimään vielä toisen isohkon summan lähiaikoina. (Mummoni huonossa kunnossa). Verolasku on vielä tulematta.



En osaa olla kovin iloinen. Mieluusti antaisin joka sentin takaisin, jos sillä sais isän henkiin ja mummon muistisairauden pois. On kauheaa katsella kun ihmiselle käy niin.



Mökkilainan jämät (17000) ehkä maksan pois. Siitä olisi isäkin tyytyväinen. Uutta autoa en taatusti osta. En matkustele. Ja hinnat kyttään kuten ennenkin. Lähinnä mietin että kun sitä rahaa käytän, niin tiedän miten kovasti isä teki töitä sen rahan eteen. Ei huvita tuhlailla.

perin isäni, 60000 euroa kesällä ja tulen perimään vielä toisen isohkon summan lähiaikoina. (Mummoni huonossa kunnossa). Verolasku on vielä tulematta. En osaa olla kovin iloinen. Mieluusti antaisin joka sentin takaisin, jos sillä sais isän henkiin ja mummon muistisairauden pois. On kauheaa katsella kun ihmiselle käy niin. Mökkilainan jämät (17000) ehkä maksan pois. Siitä olisi isäkin tyytyväinen. Uutta autoa en taatusti osta. En matkustele. Ja hinnat kyttään kuten ennenkin. Lähinnä mietin että kun sitä rahaa käytän, niin tiedän miten kovasti isä teki töitä sen rahan eteen. Ei huvita tuhlailla.

Menettää sekä rakkaan omaisen eikä saa rahojakaan lohduksi.

puhuta! Paljon rahaahan se on sekin, mutta vain hetken helpotus tai muutos elämäntapoihin.



Isommat summat vaikuttavat koko elämään, vaikka sitä rahaa vähän tuhlaten kuluttaisikin...



Minä taidan olla aikamoisen omaisuuden vartija, mutta siitä ei pitkään aikaan tule pennin latia minulle päin eikä arjen maksamiseen; kuluja kyllä tulee. Tämä taitaa olla aika monen talon ja tilan perijän tilanne.