Onko heitä? Eli lapsia, joita ei ole koskaan tarvinnut raahata...?

tiedä mitä kysymyksellä ajetaan takaa, mutta meillä on yksi 3,5v tyttö, joka ei ole koskaan julkisella paikalla raivonnut. Kotona kylläkin ja esim pihalta on pitänyt raahata (=kantaa) sisälle. Pikkuveljensä on toista maata (1,5v) on kannettu niin huvipuistossa, kaupassa kuin perhekahvilassakin.

ym. yleisestä paikasta. ikää tytöllä nyt 8 vuotta

Raahattu uhmaikäisinä kyllä ouistosta pois, muttei ikinä kaupasta.

raahailla tarvinnut. Joskus olen ihan pieniä napannut kainaloon, kun ei asiat etene, mutta ei meillä kukaan mikään kova raivoaja ole ollut.



Vilkkaita tenavia ovat kyllä, joten sitä kasvattamista on saanut suunnata enemmän sitten siihen puoleen.

Vanhempi on nyt 8 ja nuorempi 6. Kumpikaan ei saanut edes kaksivuotiaana mitään raivareita julkisilla paikoilla eikä uhmaikä ollut paha muutenkaan. Molemmat raivoavat kyllä kotona, mutta silloinkaan heihin ei tarvitse koskea, vaan vanhempi huutaa ja menee sitten sänkyynsä mullistelemaan. Nuorempi taas huutaa ja itkee ja haluaa lopulta syliin. Keskenään lapset tappelevat kyllä ahkerasti, mutta keskittyvät siihen hommaan vain kotona ja erotuomarina ei tarvitse mennä fyysisesti väliin.

7-v esikoispoika on aina ollut itse helppous. Muistaakseni kerran olen hänet kantanut pihalta sisälle, kun ei sanomalla mennyt asia perille, mutta silloinkaan kyse ei ollut mistään raahaamisesta, vaan koko poika syliin ja sisälle. Kaupoissa, tivoleissa yms ei ole koskaan kiukunnut.



Sitten on 4-vuotiaat kaksoset, poika ja tyttö. Tyttö on paljon samanlainen kuin esikoinen, tosin huomattavasti vilkkaampi ja puheliaampi, isoääniseksi voisi sanoa ;) Häntä ojennan todella usein, päivittäin, sanallisesti, mutta se aina tehoaa. Mutta tämä poika sitten.. Hänet olen kyllä raahannut pois sieltä ja täältä, olen kantanut ulisevan ja potkivan pojan n kertaa kaupasta tmv paikasta autoon. Olen pitänyt tiukasti kädestä kiinni parkkipaikalla (ja taas poika huusi korvia vihlovasti) jne. Eli, jos näillä uusilla julkisuuteentulleilla kriteereillä katsotaan niin epäilemättä olen syyllistynyt (tietämättäni ja tarkoittamattani) lapseni pahoinpitelyyn :o(

Meillä 9v, 7v ja 4v lapset. Olisiko ollut yhden kerran kun olen nostanut lapsen kainaloon ja kävellyt pois kaupasta lapsen käytöksen takia (enkä kyllä muista kumpi vanhemmista lapsista se oli). Muuten meillä on voinut luottaa että lasten kanssa ei ole ongelmia. Joskus joku on voinut olla huonolla tuulella tai joku asia vaivata, mutta ei nuo ole mitään kohtausta ole laittaneet ihmisten ilmoilla pystyyn.

Mutta kun ei.

Nostokantoraahaus on tullut hyvinkin tutuksi. Ja aina hirveän huudon saattelemana.

Tällä viikolla poika innostui heittelemään pallomeren reunalla palloja vaikka kielsin.

Muutkin lapset heittelivät ja siitä poitsu innostui. Lapsien vanhemmat vain hymähtelivät omilleen että "älä nyt viitsisi jami-petteri kun tuo on epätoivottavaa käytöstä". Tietenkään kukaan kersa ei totellut. Kun minun omani ei totellut, kävin hakemassa pojan pois. Ilmeisesti kukaan muu ei julennut näin tehdä kaikkien nähden ja katsoivat minua vähän säikähtäneenä. So?

Meillä se menee aina niin että jos (tai siis kun) puhe ei tehoa, niin tapahtuu poisto.

Teko-varoitus-rangaistus. Mikä siinä on niin kauheaa?

on vilkas, lujapäinen ja voimakastahtoinen. Silti mun ei ole koskaan tarvinnut alentua tohon.



Se on se kasvatus ja oma "ammattitaito" vanhempana kun noissa tilanteissa punnitaan...