Onko 130 cm kouluunmenijä "hirveän pitkä"? Ja miksi se pitää sanoa lapsen kuullen?

ainaista huomauttelua tyttöni pituudesta, on vasta syksyllä eskariin menossa ja nyt 134 cm.

Yritämme pitää asian hänelle positiivisena, eikä tehdä numeroa siitä.



Mukavaa huomata, että on siis muitakin "hongankolistajia" kasvamassa... :)

joka menee eskariin on 125 cm pitkä. Ekalle on vielä aikaa, joten eiköhän se 130 cm pamahda mittariin.

muuten ihan kiva eikä kukaan päivittele, kun luulevat kolmasluokkalaiseksi :-/ pihalla saa turhan vanhoja kavereita :(

ekaluokalle menevä tyttö on reilusti yli 130 cm ja ei ole edes pisimmästä päästä. moni tyttö hänen pituinen tai pidempikin. Eiköhän suurin osa ekaluokalle menevistä ole jo tuon pituisia. osa on kyllä jotain 110 cm. tässä iässä visssiin hirveesti vaihtelee pituudet.

Ja erään luokkatoverin äiti siinä päivitteli, että onko tosiaan samanikäinen vai kertaako. Vastasin, että juu ihan on samana vuonna syntynyt ja vieläpä loppuvuodesta.

Minä en ylipäätään ymmärrä miksi lapsen koosta pitää tehdä minkäänlaista numeroa. Itse saan aina kuulla, että "herranen aika kun sinulla on PIENIÄ lapsia, miten ne voivat olla NOIN pieniä?"

Mä olin ekalle mennessä jotain 115cm ja kaikki päivitteli miten lyhyt oon. En itsekään ymmärrä miksi sitä pitää lasten kuullen päivitellä. En kai muuten edes muistaisi pituuttani jos kaikki ei sitä olisi ihmetellyt. Menin ekalle vuonna -88.

Mä olen vaan 172 cm, pitkä nyt aikuisena. Mutta lapsena kasvoin nopeammin pituutta kuin muut lapset ja jouduin usein kuuntelemaan päivittelyä mun pituudesta. Se oli hirveän noloa mulle, mä tunsin oikeesti olevani joku friikki suunnilleen. Opettajakin kerran päivitteli mun pituutta ja koko luokan kuulleen :(

Mä inhosin omaa pituuttani, mä inhosin kun aina piti mennä pituusjärjestykseen liikuntatunnilla ja aina mä olin se pisin. Luokkakuvissa olen aina takana seisomassa.

Enää mulla ei tota ongelmaa ole, mutta muistan elävästi ne kauhistelut pituudestani.

tyttö on n 138cm pitkä. On toki ryhmänsä pisimpiä mutta monta tyttöä on yli 130cm, pojista ei yhtään! Toisaalta sitten ryhmässä on muutama alle 120 senttinenkin joten pituuksissa on kovasti hajontaa.



Kyllä sitä vähän itsekin ihmettelee miten tuo meidän keskonen on noin iso tyttö jo:) Ei meillä pahastuta päivittelystä

Miksi kaikkea pitää päivitellä ääneen?

Ihmisiä ajetaan lapsesta asti karsinaan ja massamuottiin. Ei mikään ihme että erilaisuutta on vaikea ymmärtää, jos 130 cm pitkä ekaluokkalainen on monille hirveän ihmettelyn aihe.

naapurin kouluun menevä poika on n 140 cm, ehkä sentin kaksi lyhyempi. Oma liki 9v poikani on samanpituinen. Naapurinpoika on kyllä lupaava koriksen pelaaja jo:-)

Minä en ylipäätään ymmärrä miksi lapsen koosta pitää tehdä minkäänlaista numeroa.

Olen täysin samaa mieltä! Itse olin aina se kaikkein pienin ja joka paikassa sain siitä kuulla. Erityisesti teini-iässä se alkoi todella ottaa aivoon! Sama toistuu nyt omien lasten kanssa, jotka kasvavat -2 käyrällä eli ovat ikäryhmänsä pienimmästä päästä.

Siksi varmaan olenkin niin allerginen sille, kun oma lapseni joutuu samaan myllytykseen.



Minusta ennustettiin ties kuinka pitkää aikuista, mutta olenkin nyt vain 170 cm. Ähäkutti, taivastelijat. ;) Ei vaan, olen ihan tyytyväinen pituuteeni ja jos pitäisi valita, niin olisin mieluummin vaikka vielä hieman pitempi.



Joka tapauksessa meillä kaikilla on oikeus olla juuri sen kokoisia kuin olemme ja jokainen saa olla itseensä tyytyväinen. Kun vielä toisetkin olisivat...



ap

Mä olen vaan 172 cm, pitkä nyt aikuisena. Mutta lapsena kasvoin nopeammin pituutta kuin muut lapset ja jouduin usein kuuntelemaan päivittelyä mun pituudesta. Se oli hirveän noloa mulle, mä tunsin oikeesti olevani joku friikki suunnilleen. Opettajakin kerran päivitteli mun pituutta ja koko luokan kuulleen :( Mä inhosin omaa pituuttani, mä inhosin kun aina piti mennä pituusjärjestykseen liikuntatunnilla ja aina mä olin se pisin. Luokkakuvissa olen aina takana seisomassa. Enää mulla ei tota ongelmaa ole, mutta muistan elävästi ne kauhistelut pituudestani.

Nyt olen 176 cm. Vieläkin jotkut kysyy, että kuinka pitkä sä oikein olet? Kysyn takaisin, että entäs itse :) Monet ymmärtää sitten miten hassun kysymyksen esittivät.

Minussa oli kyllä kouluaikana kaikki "viat": liian pitkä, liian hyvä koulussa, liian ujo, rillit, hammasraudat, aika rumakin :D Joten itsetuntoni olikin tosi huono, mutta ei onneksi enää, ja parikymppisenä kaunistuin reippaasti!

taivastelijoita - minkäs lapsi koolleen voi. Aina on joko liian lyhyt, liian pitkä, liian laiha ja liian lihava. Silloin vois vastata samalla mitalla, että miksi täti on noin paksu.

pitkien vanhempien lapsista tulee pitkiä lapsia. En ymmärrä mitä ihmeellistä siinä on!!! Olen itsekin 180cm pitkä nainen ja ollut aikoinaan myös pitkä koululainen, jokainen on omanlaisensa.

taivastelijoita on kyll riittänyt. Eipä me tytön kanssa noista välitetä.

eihän tää "perinne" lopu jos ette itse tee siitä loppua. Kun joku päivittelee niin älä ala kommentoimaan vaan napauta että "nyt ei puhuta lasten kuullen tämmöisiä" tms. tai opeta oma lapsi kysymään aikuiselta paljonko hän oikein painaa? TMS minkä voi letkauttaa sitten siinä! :D

Meilläpäin kun puhutaan: "oot hirveän pitkä!" Päinvastoin positiivisena huomiona.



On sekin kamalaa jos joutuu sensuroimaan ihan tavallista puhetta jos ei sillä mitään pahaa tarkoita!



Ihan hirveetä..

Minusta se on vaan faktojen toteamista. itse olen ollut aina luokkani lyhyin- ja ylpeä siitä. uskonpa, että olisin ollut onnellinen pisimpänä tai keskimittaisinpana. Elämä ei ole noin vakavaa, kun miltä saatte sen kuulostamaan.