Tulipas paha mieli poikani puolesta uimarannalla... törkeetä porukkaa... =(
Äitini oli pojan kanssa uimassa, poika on ertyislapsi, mutta ei ole siellä rannalle kenellekkään harmiksi, ketään ei kiusaa, tuohuaa vaan omiansa kuten muutkin..
Pari tyttöä ui poikani kanssa ihan mukavasti jonkun aikaa, sitten mënivät vanhempiensa luo ja sanoivat "toi poika on ihan pimahtanut!" Siihen sitten vanhemmat vain nyökkäilivät ja myöntelivät! Ja äitini sai sitten raivarit näille vanhemmille, ihan syystä, itse olisin saanut vielä pahemmat raivarit!
Miten voi joku opettaa lapsilleen, melkein 10 vuotiaille, että on ok sanoa,että toinen on pimahtanut!? Ihan ehdottomasti olisi kuulunut pikkasen tyttöjä neuvoa, että noin ei sanota KENESTÄKÄÄN... Voi sanoa hassu tai villi tai vaikka outo, mutta että pimahtanut... Kyllä tuli paha mieli, ja että tälläisiä ihmisiä oikeasti on olemassa... Jos me olisimme mukulana hulluksi toisia haukkunut, niin kyllä olisi ollut anteeksipyynnön paikka... Tosi paha mieli jäi... Kiitos kuuntelusta, monen mielestä ehkä vauhkoan turhasta...
Kommentit (9)
" äiti pimahtaa kohta, tms..." en kyllä ajattele että oma lapsi menee toisia haukkumaan pimahtaneiksi välttämättä. Eivätkä tytöt vissiin tarkoittanut komenttiaan poikasi korville? Oma 5v poikanikin ymmärtää kommentoida muiden tekemisiä hiljaa vain niin että minä kuulen, hienotunteisesti.
Harmittava tilanne, toivottavasti tytöt edes pyysi anteeksi?
tollottivat vaan kuulemma äitiäni suu auki ja sitten äitini ja poika lähti pois... =(
ap
Tuollaisella törppökäytöksellä voi pilata toisen kesäilon. Ei niitä iloja ja riemuja kuitenkaan liikaa kellään ole, varsinkaan erityisillä ihmisillä.
Erityisen äiti
niin tuntuu tosi pahalta... Melkein kyyneleet silmässä, kunhan olin kiukkuni ensin purkanut..
Kiitos,että jotkut ymmärtää minnuu.. =)
ap
ja lippistä heiteltiin milloin mihinkin pensaaseen. Vieläkin itkettää toisen puolesta.
t: myös erityislapsen äiti
Ei ehkä enää 10-vuotias noin pahasti. Mutta silloin vanhempien tulisi kyllä korjata tilanne, ja kertoa että jokainen meistä on erilainen ja hyvä niin. Itse olen parikertaa jäänyt kiinni erityislapsen -nuoren ja aikuisenkin tuijotelusta. Satun työni vuoksi tuntemaan lähes kaikki alueen kehitysvammaiset ja monasti katson että meneekös siinä ex-oppilaani. Vanhemmat tai huoltajat joskus hämmästyvät kun menenkin puhumaan suoraan heidän vammaiselleen, mutta tottakai moikkaan ensin tutuinta ja sitten muita.
Toivottavasti nämä Carmela-Yessikoiden vanhemmat saivat nyt nasionsa mukaan ja teillä jatkuu kiva kesä!
Kävikö äitisi sanomassa näille vanhemmille asiasta? Jos kävi, nin hyvä. Ehkä vain toiset tarvitsevat vielä aikuisenakin neuvoja hyvän käytöksen suhteen.
Jos minun lapseni olisi noin sanonut, niin olisi kyllä aika vauhdilla lähtenyt pyytämään anteeksi. Ei ole mitään oikeutta arvostella ketään ja näin pahoittaa toisen mieli.
Itselläni on isoveli, joka oli nuorena(on toki vieläkin) erityislapsi. Hänen käytöksestään, puheistaan ja ajatuksenjuoksusta huomasi tämä poikkeavuuden vaikka muuten ihan normaalilta näyttikin. Muistan kyllä monet kerrat kun ihmiset puhuivat pahasti ja etenkin aikuiset suurinpiirtein luulivat, että tämä veljeni "vamma" tarttuu heihin tai lapsiinsa meidän muiden lasten kautta. Ja tämä on ihan tosi. Muistan monet kerrat, eteä mut pääsivät leikimään naapuriin, mutta meidät (minut ja siskoni) laitettiin kotiin ja tämän tekivät ihan vanhemmat itse. Puhumattakaan, mitä veljeni sai kokea...
Aikuisetkin ihmiset osaavat olla ällistyttävän tunteettomia, huonokäytöksisiä ja ajattelemattomia.
Yritä unohtaa ja päästä asian yli. Jotkut ihmiset vaan ovat törppöjä. Se on heidän häpeänsä.