Pienituloisia, onko teitä
täällä ollenkaan?
Terveisin osa-aikainen myyjä, brutto 1300, netto 1100, ja hengissä ollaan edelleen (minä ja 2 lasta)
Kommentit (27)
Ei sitä hyvätuloisetkaan välttämättä sen rahan takia sitä työtään tee vaan siksi, että työ on kiinnostavaa, vastuullista, kehittävää ja joskus jopa kivaa. Ja usein juuri näissä vaativissa, kiinnostavissa töissä on myös hyvä palkka. Tekisin omaa työtäni vaikka pienemmälläkin palkalla, vaikka toki periaatteessa aina nuristaan...
Ja juu, en ole hopealusikka suussa syntynyt, perhepäivähoitajan ja opettajan lapsi olen itsekin. Olen vaan ahkerasti kuluttanut koulujen penkkejä ja jatkanut perslihasten kuormitusta vielä kotonakin, koulutusta on peruskoulun ja lukion jälkeen vielä 12 v. Eikä se ole tullut itsestään, työtä on kyllä joutunut tekemään.
Hetkinen, se arvostus! Minä en suostu ajattelemaan tai sanomaan, että työni olisi "paskaduunia", *mikään* työ ei ole sitä! Arvostan erittäin paljon omaa työtäni, miten voisin sen hyvin hoitaa jos en ajattelisi näin?
Hoitakaa hommanne ylpeästi, oli se sitten mikä tahansa! Jos et ole tyytyväinen työhösi/palkkaasi, tee asialle jotain.
5
Mun työ on ihan sieltä ja syvältä. Kävin lukion jälkeen kouluja ja nyt teen tyhmiä toimistotöitä korkealla palkalla eikä kiinnosta yhtään.
Uudelleen kouluttautuminen ns. paskaduuniin (eli lähihoitajaksi) vain on niin vaikeaa. Esim. koska mulla ei ole perustutkintoa vaan korkeakoulututkinto en voi mennä aikuiskoulutukseen. Sitten pitäisikin mennä nuorisolinjalle ja perheellisenä se ei taas onnistuisi, koska en voisi käydä töissä samaan aikaan.
Ja haluan tuoda osan tuloista perheeseen enkä elää vain miehen tuloilla. 
Mies: Brutto 2000€, netto n. 1430€
Minä: Bruttopalkka 720€, netto 576€ + kotihoidontuki nettona 456€ + lapsilisät reilu 510€
Kotihoidontuki loppuu heinäkuun lopussa, sitten ollaan vielä tiukemmalla
Aina tulee olemaan pienituloisia ja sitten niitä suurituloisia. Näin vain on. Kaikille halukkaille ei riitä kovapalkkaista työtä.
Musta asenteessa on jotain vikaa jos ei ymmärrä, että ns. kutsumusammatin pienestä palkasta ei voi välillä purnata. On kohtuutonta olettaa ettei pieni palkka koskaan ota päähän, vaikka työstään pitäisikin. Päinvastoin, jos työtään arvostaa, sitä miettii miksi siitä saa niin pientä korvausta.
Paljon on varmasti myös niitä ihmisiä, jotka ovat ajautuneet huonopalkkaiseen työhön. Minä lukeudun heihin. Haaveilen yliopistotutkinnosta ja se tähtäimessä onkin, mutta en voi mitään jos vuosi toisensa jälkeen yritän parhaani pääsykokeissa enkä siltikään pääse sisään. Niihinkään kun ei kaikki halukkaat pääse. 
ja täällä kehäkolmosen ulkopuolella bruttopalkka on n. 1900€ eli käteen jää jotain 1400€....
ja miksi teen tätä työtä? En voisi vaan kuvitellakaan tekeväni muuta kuin ns. sosiaalialan hommia, kuolisin johonkin tylsään toimistoon, enkä pääsisi siitä tuolista ylös enää klo 16...
oo rahat vähissä. Enkä oo matalapalkka alalla :)
Mutta en vaan ymmärrä miksi ei ymmärretä sitä, että joku voi tehdä pienipalkkaista työtä, vain ja ainoastaan siksi että tykkää siitä.