Kärsiikö lapset jos vanhempien välit on kylmät?

en lukenut kaikkia tekstejä, mutta minusta on tärkeää muistaa tämä: EI VIITSITÄ EROTA LASTEN TAKIA. NIIDEN TAKIA JUURI KUULUU EROTA JOS PARISUHDE EI ENÄÄ TOIMI!!!!

He eivät voi koskaan olla rennosti, vaan heidän täytyy olla koko ajan varuillaan. Ihan varmasti käy psyykeelle. Kuten myös erokin. Kurja tilanne. Täällä ehdotettiin sinulle avun hakemista, mutta mitä apua lapset saavat tilanteeseen, jos se jatkuu tuollaisena pitkään?



Sinä aikuisena voit jotenkin käsitellä tilannetta, mutta miten on lasten laita?

Miten olette selittäneet kireän kotitilanteen heille - vai oletteko vaienneet sen kuoliaaksi - pitääkö lasten kantaa itse yksin taakkaansa?

Kotitilanteen herättämien tunteiden läpikäyminen auttaisi varmaan lapsia.

Olemme vieraantuneet toisistamme, mies ei ilmoita menoistaan ja kuinka kauan menee töissä, tulee joskus jopa 12 aikaa yöllä ja kommentoi vaan että juoskus töissä menee pitkään. 5-v poika aina kyselee koko ajan missä isä on ja milloin tulee ja itse aina sanon että en tiedä ja on isästä kiinni milloin tulee. Olen itse myös alkanut kärsiä kylmästä ja varautuneesta tilanteesta ja olen kiukkuinen ja tiuskin lapsille. Pelkään vaan erota koska meillä rankka rakenusprojekti myös päällä ja pelkään että taloa ei saada myytyä tai että velkaantuu ylivarojensa. ja pelkään myös että 2000€ palkallani ei eletä 2 lapsen yksinhuoltajana. Mies kuitenkin ei maksa elatuksia tai maksaa minimin kun on yrittäjä niin voi " säädellä" palkkansa, ettei tarvitse maksaa kuin minimi.

Mies itse elänyt selvästi tunneköyhän lapsuuden koska on jotenkin sulkeutunut ym. Hänen vanhempansa erosivat kun hän oli aikuinen. Ei edes halua puhua koskaan lapsuudestaan. Olen jo vuoden miettinyt eroa ja tiedän että voisin paremmin itse ja lapset myös. Mistä vaan saisi voimaa ja rohkeutta! Itse en ole avioeroperheestä..

Tunnelma oli meillä kotona todella kylmä vaikka äänekkäästi emme tapelleetkaan. Terapiaan en halunnut lähteä, koska rakkaus miestä kohtaan oli loppunut ja koin turhaksi lähteä ruotimaan asioita. Erosta on nyt kaksi vuotta ja elämä on pääosin mukavasti. Sekä ex-mies ja minä olemme uusissa parisuhteissa. Oma taloustilanne on tiukka, mutta pärjään. Yllättävä, ja hyvin ikävä, asia eron jälkeen on ollut ennen niin hyvän ja rakastavan isän vähentynyt kiinnostus lapsiaan kohtaan. Vaikka miehellä on kaikki mahdollisuudet viettää paljon aikaa lastensa kanssa, ei hänellä ole muka aikaa kuin joka toinen viikonloppu. Samaten raha-asioista on ollut kränää. Miehellä näyttää olevan se ideologia, että mitä vähemmällä pääsee niin sitä parempi. Hänen mielestään elatusmaksu on pelkästään minun talouteni nostamista, ei omien lasten elatusta. En olisi arvannut, että miehellä ei ole mitään kunniantuntoa sen suhteen, että haluasi turvata lastensa elämän ja viettää heidän kanssa enemmän aikaa. Pointtini on lähinnä se, että kun ex-puoliso toipuu erosurustaan, hän irtuaantuu "entisestä" perheestään, tottuu helpompaan elämään ja saattaa sitten olla hyvinkin haluton enää ottamaan taloudellista tai käytännön kasvatusvastuuta. Toki minimielatus tulee vaikka kunnalta/kaupungiltä (niinkuin meillä isossa omakotilalossa asuva isä on junaillut), joten ei sen verran lähivanhempi tietty saa vaikka isä ei maksakaan.