Lue keskustelun säännöt.
Vihaan kaikkia ihmisiä, mikä vaivaa?
14.06.2015 |
Inhoan ja melekinpä vihaan kaikkia ihmisiä, ei huvita olla enää tekemisissä kenenkään kanssa. Kaikki sukulaiset ja ystävätkin on ihan turhaa väkeä, joko petollisia tai todella typeriä. Kenenkään seurassa en viihdy. Ainoastaan lapset ovat ok kun ovat aitoja ainakin. Näin on ollut viime vuodet ja pahenee vaan edelleen...Tunnen pelksätään ärtymystä kun pitää olla tekemisissä jonkun kanssa. Mikä mielenhäiriö tää voi olla?
Kommentit (90)
Aloitus on saanut aivan törkeän paljon yläpeukkuja. Enkö siis olekaan ainoa, joka ei kuulu mihinkään ihmisryhmään? Aina onnistun tuntemaan ulkopuoleisuutta. En kuulu tänne. Enkä minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aina nuorempana ollut kiltti ja auttavainen mutta hiljainen ja introverttinä jouduin todella monessa työpaikassa kiusatuksi. Lopulta ahdistus ja masennus paheni ja huomannut että on tietyllä tapaa helpompi vihata tietyn tyyppisiä ihmisiä. Tyhmiä jotka haukkuu muita tyhmiksi ja arvostelee muita yms kiusaajia, itsekeskeisiä, narsisteja,, materialisteja... Jos olisi saanut mukavaa kohtelua takaisin niin tuskin sitä näin ajattelisi
Vierailija wrote:
Välillä pitää ottaa etäisyyttä ihmisiin, että jaksaa taas rakastaa heitä.Se on itsestä kiinni näkeekö ihmisissä hyvää vai vain pahaa. Kauneus ja hyvyys on katsojan silmässä. Masentunut ja stressaantunut ihminen näkee vain negatiivisten linssien läpi. Paranna itsesi ja maailmakin näyttää taas paremmalta.
Putler???
Sama juttu, täytän pian 50.
Nuorena olin todella sosiaalinen, mielenkiintoisia ihmisiä löytyi joka paikasta.
Mies löytyy, mutta ystäviä ei enää ole.
Olen itsekin alkanut vihata kaikkia. Toisaalta olen todella yksinäinen.
Isäni oli väkivaltainen ja häijy alkoholisti, äitini psyykkisesti sairas lääkkeiden väärinkäyttäjä. Yritin vuosia saada heiltä hyväksyntää. Ihan hirvittäviä ihmisiä!
Ehkä vihani johtuu osittain kauheasta lapsuudesta.
Vihaaminen ja se, ettei huvita, on kyllä ihan eri asioita.
Samaa vikaa on myös itsessä ollut. Nykyään pistää vaan kiukuksi se, ettei ole samoin ajattelevia ihmisiä juurikaan ympärillä. Potuttaa, kun aina pitää olla omista mielipiteistään ym. joustamassa, jotta sopu säilyisi.
Itse tasoitan mieltäni mm. sillä, että haen Tubesta samoin ajattelevien puheenvuoroja. Koska onhan niitä sellaisiakin ihmisiä vaikka kuinka paljon, jotka ovat ihan samalla linjalla kanssani, vaikka heitä ei juuri minun käytännön elämääni olisikaan eksynyt.
Koitan myös karttaa niitä, jotka kärkkäimmin ovat eri mieltä kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ajasta kuluu ilman niitä ihmisiä, jotka ovat omasta mielestä ärsyttäviä. Se tosiasia kannattaa muistaa, niin ainakin helpottaa ja kestää paremmin niitä muita, kun tietää, ettei heidän kanssaan sentöään jatkuvasti tarvi olla.
Minulle on koitettu työasioista puhua vapaa-aikanakin toisen työntekijän toimesta. Hän laittoi tekstaria työnantajaan ja työtehtäviin liittyen, vaikka tiesi minun olevan vapaalla. Pidän sen takia erikseen työpuhelinta ja suljen sen, koska hän sanomisistani huolimatta on ottanut yhteyttä ja vaan pahoittelee, että ottaa taas yhteyttä vapaapäivänäni. Jos ei kerran joku osaa lopettaa, niin itsehän se sitten on lopetettava. Nyt on viestivihko työpaikalla. Ja voi veljet, mutta kyllä hän on sitten jaksanutkin siihen kirjoittaa!
Näitä riittää. Jonkinlaiset rajat on osattava asettaa omaan elämään. MInullakaan kun ei ole mitään päivystysvelvoitetta työssäni, niin asiatontahan se on jatkuvasti vaivata minua vapaalla työpaikan asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Työ sosiaali-ja terveysalalla on tehnyt minusta ihmisvihaajan. Tai no oikeastaan en vihaa vanhuksia enkä lapsia. Mutta se kaikki muu siinä välillä saa vereni kiehumaan. Ainainen päteminen, toisten mollaaminen ja paskanjauhaminen. Yäk. Teennäiset naisporukat kehumassa toisiaan, virkistyspäivät ja muut. Yäkyäkyäk. Toivottavasti pääsen johonkin muuhun työhön. Oli virhe siirtyä sairaalasta vanhuspuolelle töihin. Työstä tykkäisin, mutta työyhteisöt ovat mätiä. Mukavat työntekijät uupuvat ja lähtevät...
Sama ajatus ko. työpaikoista. Ihmiset, jotka ovat valinneet ihmisten auttamistyön, ovat kumminkin täysperseitä joitakin työtovereitaan kohtaan.
Oma ex-ystävättäreni, joka kävi SPR:n ystäväkurssin, oli kumminkin läpimätä asenteiltaan minua kohtaan ja lopulta ystävyys sitten loppuikin. Aivan käsittämätöntä.
Ehkä sitten on halua uttaa vain jonkinlaisia, vaan ei kaikenlaisia. Vikaa varmaan on itsessäkin. Mutta arvostelenpa silti muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi työkaveri, johon olen vuosien varrella tutustunut paremmin ja ystävystynyt. Pidän hänestä kyllä ja on usein mukavaa seuraa. Mutta hänellä on aivan mahdottoman stressaava tapa soitella minulle monta kertaa viikossa molempien työpäivän jälkeen eli illalla puhuakseen työasioista. Ja puhuu niistä niin pitkään kunnes joudun pakolla lopettamaan puhelun, paasaisi niistä muuten tunteja. Itse taas en halua puhua klo 16 jälkeen työstä mitään. Ollut tuon takia pakko rajoittaa ystävyyttä häneen, mikä on harmi. Ja hän on loukkaantunut, ei ymmärrä kantaani.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi työkaveri, johon olen vuosien varrella tutustunut paremmin ja ystävystynyt. Pidän hänestä kyllä ja on usein mukavaa seuraa. Mutta hänellä on aivan mahdottoman stressaava tapa soitella minulle monta kertaa viikossa molempien työpäivän jälkeen eli illalla puhuakseen työasioista. Ja puhuu niistä niin pitkään kunnes joudun pakolla lopettamaan puhelun, paasaisi niistä muuten tunteja. Itse taas en halua puhua klo 16 jälkeen työstä mitään. Ollut tuon takia pakko rajoittaa ystävyyttä häneen, mikä on harmi. Ja hän on loukkaantunut, ei ymmärrä kantaani.
Ei monikaan sellaista jaksa, että on henkisesti kiinni työssään, vaikka olisi vapaalla. Sano, että vaihdat numeroasi, jos ei lakkaa työasioitten setviminen työajan ulkopuolella. Työtä tehdään työaikana. Eihän töiden miettimisestä vapaalla edes makseta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveen näköisiä akkoja töissä. Kuvittelevat olevansa viehättäviä. Yök. Ja niiden vi tut haisee vessoissa.
Olet ihminen kuten muutkin, eli vihaat itseäsikin. Tässäpä se juurisyy varmaan onkin, eli syventyvä itsevihasi saa sinut vihaamaan muitakin entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää vaan hyväksyä ettet pysty hävittämään ihmislajia ja elää onnellisena elämäsi loppuun asti.
terve ihminen ei viihdy näissä kulisseissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse myös lähtökohtasesti en tykkää olla edes seurassa paljoa. Varsinkin inhoan muita ihmisiä samssa paikassa kun itse ylensä.
Kyllä ne lapsetkin on jo pieninä petollisia ksipäitä ja vielä petollisemmaksi tulee aikuisena.
Et ole ainoa joka noin ajattelee.
Kyllä minulla ainakin pistää vihaksi se, että yritetään pitää mahdollisimman alhaalla työaseman ja tulotason suhteen. Tai sitten vastaavasti joutuu jatkuvasti aloittamaan alusta jolloin ei tietenkään myöskään etene mihinkään.
Niin vihaan minäkin. Pelkkiä ääliöitä koko sakki.