Lue keskustelun säännöt.
Miksi koiranpentu puree ja miten sen saa lopettamaan moinen?
23.06.2009 |
Eli on aiempia koiria, kääpiörotuja joilla puremista ei ole ollut. Nyt on isorotuinen koiranpentu talossa, ikää hurjat 9 viikkoa. Viime päivinä ovat naskalihampaat käyneet kuumina. Lasten vaatteet rei'illä, nilkat naarmuilla, housujen lahkeet riekaleina. Eli on hänen mielestään hurjan hauska leikki vissiin, mutta sairaan ärsyttävää ja KIPEÄÄ. Lapset pelkäävät ja tyttären jalkaan kerkesi saada aika ison haavan. Vinkkejä pureskelun lopettamiseen? Puruleluja on ja niskasta otetaan kiinni tuhmuuksissa, samaten toruva ei jne. käytössä.
Kommentit (41)
itsellesi. Ihminen ei ole koira, joten ihmisen tulee käyttää toisia keinoja. Sitäpaitsi koiraemot sietävät pennuilta todella rajuakin leikkiä kärsivällisesti satuttamatta pentujaan.
En jaksa nyt etsiä tutkimusta tähän todisteeksi, mutta luin siis ihan oikeasta tutkimuksesta, jossa selvisi että väkivaltaisesti käyttäytyvä koira on lähes aina väkivaltaisen kasvatuksen syytä. Ja väkivaltaa siinä tutkimuksessa oli juuri niskaan tarttumiset, murinat (siis ihminen murisee koiralle) kuonosta puristaminen yms. lyömisen ja muun väkivallan lisäksi.
toimii totta kai tehokkaamin sillä koirat kommunikoivat elekielellä, eivät puhumalla. Oppivat sitten ihmisiltä puhuttujakin käskyjä mutta elekieliset käskyt pentu oppii nopeammin. Koiraa EI pidä satuttaa missään tapauksessa, eli älä toteuta noita neuvoja koiran kuonon puristamisesta tms. Väkivallalla kasvattamalla saa väkivaltaisen koiran. Fletcherin neuvot tähän astisista parhaita. Heti kun puree koira jätetään huomiotta. Toisille pennuille riittää että nousee ylös (jos siis istuu) ja kääntää selän eikä huomioi. Meidän pentu jatkoi silti puremista, niin otettiin pentu syliin, sanottiin aresti ja pistettiin leikkikehään rauhoittumaan. Toimii isommallekin pennulle jos innostuu riehumaan liikaa. Oppii että aresti-käsky tarkoittaa että nyt meni överiksi ja saa rauhoittua rauhassa.
Tämä viestiketju tuli vastaan, kun googletin koiranpentua ja puremista, joten pistän tähän meidän neuvot :-) 1. lapsille sisäkengät => eivät säikähdä puremista, eivätkä ala huutamaan, kiljua ja hyppiä => koirakaan ei innostu/pelästy => lasten jalkojen puremisella ei saa huomiota. Ja tuo auttaa siinäkin mielessä, ettei äiti hermostu, kun lapsi kiljuu ja koira käy ylikierroksilla ja malttaa opettaa koiraa eikä vain repiä irti. 2. Aina kun koira puree sitä komennetaan päästämään irti ja samalla osoitetaan sormella koiran kuonoa. Jostain syystä tämä käsimerkki-kieltoyhdistelmä toimii tehokkaammin kuin pelkkä kielto. Sitten tietenkin kehutaan, kun päästää irti (joskus annoin myös makupalan). Jatkossa kun koira testaa (jota se tekee!) josko pureminen olisi sallittua, pelkkä käsimerkki ennen puremista riittää koiralle ja yritystä ei edes tapahdu.
luonnossa koirat purevat toisiaan ja siten oppivat. Siksi paras tapa on tuo kuonosta puristaminen; niinhän emokin tekee. Näykkää niskasta jos pentu tekee pahojaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otteita. Eli löin lehtirullalla perseelle tai potkaisin napakasti. Meni päivä ja pureminen loppui, eikä ole enää yrittänyt. Koira nyt 7v.
hauskin leikki oli jossain vaiheessa hyökätä sohvan takaa nilkkoihin.. Riehaantui helposti. Meillä toimivinta oli huomiotta jättäminen - ei leikitty enempää. Sanottiin ei napakasti. Jos ei uskonut, vietiin jäähylle. Oppi nopeasti.
Ja sitten kaikki johtajuusasiat pitää tehdä pennulle selväksi; syödä saa vasta kun on lupa jne.
Meillä on tällähetkellä 10 viikkoinen sekarotuinen koiranpentu, sekin tykkää purra jalkoja, käsiä, vaatteita yms.. Kun pentu puree ollaan jätetty se kokonaan huomioimatta. Joskus toimii, joskus ei.. Ja sitten sen jälkeen annetaan sille sen oma lelu :)
terrieripentu tai -nuori jatkoi "leikkisää" puremista puolitoistavuotiaaksi ja siitä sitten pikkuhiljaa vasta loppui. Pentuna oli erittäin riehakas ja nyt hyvin rento ja leppoisa koira. Kyseessä oli uroskoira jos koirilla nyt tuossa tapauksessa mitään väliä sukupuolella on. Toinen terrieri ei sitten koskenut kertaakaan hampaillaan ihmiseen kun oli vanhempi koira kiusan kohteena. Ja todellakin koirat ovat uskomattoman kärsivällisiä oman laumansa pennuille, muutkin kuin emot siis. Väkivalta ei toimi sen paremmin koirilla kuin ihmisilläkään koska et luultavasti halua koirasi tottelevan sinua pelosta. Johtajuus täytyy kuitenkin olla hallussa mutta siihen ei väkivaltaa tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo 8 viikoinen on luovutus ikäinen!
Ei kai nyt noin ankara pitäis olla :(
Ite ollaan tehty niin että kun se puree niin sanotaan vaan matalalla äänellä EI! ja käännytään ympäri kädet lantioilla.
Jos ei tepsi niin kuonosta kiinni ja odottaa ettei enää rimpuile irti. Sit meillä tottelee yleensä aina :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pentu tutkii maailmaa hampaillaan. Kieltämistä ja sallittua purtavaa tilalle, ajan kanssa auttaa. Yleensä hampaiden vaihtuminen lopettaa pureskelunkin, jos puntissa roikkumisesta ei ole tullut opetettua penikalle "hauskaa" leikkiä.
Jos tuntuu siltä, että pentu lasten kanssa leikkiessään riehaantuu liikaa, opeta lapset kääntämään selkä ja lähtemään pois, jos pentu ei ole "kiva." Ja jos pentu seuraa ja jatkaa härkkimistä, hae penikka pois ja pidä sylissä, kunnes rauhoittuu tai vaihtoehtoisesti nosta esim. lasten leikkikehään riehumaan yksinään. Pennut ovat monessa suhteessa samanlaisia kuin lapset. Tapellessaan nukahtamista vastaan riehaantuvat täysin. Yleensä mahdoton pentu on yliväsynyt pentu ja tarvitsee lähinnä unta. Keksi lapsille ja pennulle yhteisiä, hyvin sujuvia leikkejä, joita tietysti valvot.
Koiralle ei koskaan käännetä selkää epätoivotun käytöksen tapahtuessa! Ei koskaan! Selän kääntäminen ja vetäytyminen pois tarkoittaa koirien kielellä alistumista ja näin koira toteaa että on saanut voittajan otteen ihmisestä.
Myöskään koskaan ei pidä pakkosylittää koiraa! Ne ovat koiria, eivät ihmisiä. Ei koira ymmärrä sylityksen tarkoitusta. Koiralaumassa johtaja on viileä ja kontakti lauman alempiin jäseniin tapahtuu vain ja ainoastaan silloin kun johtaja sitä haluaa. Eli jos koira alkaa puremaan, käsketään sitä lopettamaan hyvin tiukasti (kovapäisten kanssa saa rähähtääkin) ja koira jätetään itsekseen eikä sitä huomioida mitenkään vähään aikaan.
Opeta lapset huomioimaan pentua siten, että he ottavat kontaktia koiraan, ei niin että koira tulee hakemaan huomiota.
Koiran siis voi kutsua luokse ja yhteiset leikkihetket pidetään sitten.
Jos pentu on kovin hanakka puremaan, voit kokeilla selättämistä. Eli painat koiran maahan ja lasket irti vasta kun rauhoittuu (tämä siis EI ole sama asia kuin sylittäminen)
On tärkeää että isokokoinen koira koulutetaan kunnolla (toki pienetkin koirat pitäisi kouluttaa..), mutta on ymmärrettävä, että koira ei ymmärrä ihmisten eleitä, vaan koulutuksessa pitää puhua koiraa ja toimia laumanjohtajan tavoin.
Esimerkkinä olen kouluttanut parivuotiaan saksanpaimenkoiran, jolle ei edellisessä kodissa oltu asetettu mitään rajoja lasten kanssa. Tästä syystä omistaja oli viemässä koiraa jo piikille.
Kyseessä oli siis oikeasti ISO sakemanni, joka pomotti ihmisiä. Jos lenkillä ei tanssittu koiran pillin tahtiin, oli se kiinni hihassa ja muutamassa tapauksessa ranteessa.
Koira myös haukkui ja rähjäsi ihmisille, yrittäessään komentaa. Koira oli myös erittäin levoton ja stressaantunut, koska joutui olemaan johtajan asemassa.
Pitäkää koiraan ns. kylmä kausi, eli huomioitte tavallista vähemmän ja kontaktia otetaan vain ruokittaessa ja ulkoilutettaessa.
Pienille pennuille tätä ei kuitenkaan saa tehdä.
Onko kukaan teistä muuten nähnyt, miten koiraemo suhtautuu purevaan ja häsläävään pentuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä koira vain innostuu puremaan kun on kengät jalassa! onko muita vinkkejä?
Tästähän pitäis tehdä lastensuojeluun ilmoitus.
Ootko laskenu rahassa, kuika paljon tuhoa on jo tullut?... ja että kannataako vaiva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin kohta 6 kk ikänen suomenlapukouran narttuoentu.
Koittaa alustaa ja käydä nilkkoihin. Kokeiltu jo läpsäsemistä lehellä, murisemista,topakka
EI ja suihkepullo jne...tarvittas apua ettei piikki oottas...
Meillä on nyt 12 viikkoinen pentu, joka ei pure enään ketään (pentuleikillä), paitsi meidän 12 vuotias lapsemme. Pentu hyökkää aina ilman syytä hänen kimppuunsa ja haukkuu hänelle.
Pennulla on vieläkin maitohampaat. Onko normaalia että ne on vielä kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään yhtä toimivaa neuvoa en osaa aloittajalle antaa, mutta kehoituksen pitkään pinnaan kylläkin. Meillä on ollut koiria mastiffista sakemanniin ja aina ovat koirat oppineet puremattomiksi ihan helposti.
Viimeisin koira on valtaosin sakemannia, mutta seropi siis ja näin kamalaa purijaa en ole ikinä nähnyt, enkä ole sellaisesta edes kuullut. Ensimmäinen puoli vuotta meni pelkästään opetellessa puremisesta pois ja epätoivo iski useinkin. Nöyryyttä opimme myös, sillä olimme luulleet, että kyllä me pentuvaiheen klaaraamme helposti kun kokemustakin on.
Koko perheen jalat olivat täynnä verisiä hampaanjälkiä monta kuukautta ja joskus kun väsytti, kinastelimme siitä, kuka joutuu nousemaan sohvalta ja ottaa iskut vastaan. Onneksi lapsemme olivat jo isoja kun tämä tuholainen tuli perheeseen, sillä muuten olisivat olleet vitsit vähissä. Odotimme hampaiden vaihtumista kuin kuuta nousevaa, mutta sekään tapahtuma ei vielä lopettanut täysin puremista. Vähitellen oppi meni kuitenkin perille ja nykyisin kaksivuotiaana koiramme tietää, että ihmisen ihoa kuuluu nuolla, ei purra. Meillä ei koskaan ole ollut näin hellää narttua kuin tämä entinen naskalihammas.
kuinka monen koira on jo viety piikille?
Tiukka ei ja kiljaisu/karjaisu aina kun puree. Jos ei lopeta ni painat lattiaan kiinni ja odotat kunnes rimpuilu on loppunut. Lopeta myös leikkiminen aina kun koira puree. Kauniisti olemisesti aina kehut, esim silloin kun puremisen sijaan nuolee.
Meillä 3kk shiba inu pentu joka puree todella paljon. Kun meno yltyy semmoiseksi että koiraa ei kiellot kiinnosta niin nostetaan pentu leikkikehäänsä missä ei pääse tuhoamaan huonekaluja tai puremaan ketään. Turha äristä pennulle joka esim. väsyneenä vaan riehuu. Suosittelen todella opettamaan koiran olemaan häkissä ja leikkikehässä.
Itse en ole koskaan tehnyt sille mitään. Se loppuu itsestään ajan kanssa. Tällä hetkellä tuossa jaloissa häärää kolmikuinen paimenkoiran alku, joka järsii isovarvastani. Välillä se roikkuu punteissa ja milloin missäkin. Semmoisia ne pennut on, eikä se ole mikään ongelma. Niinhän ne keskenäänkin leikkii, suutaan käyttäen.
Onko kukaan teistä muuten nähnyt, miten koiraemo suhtautuu purevaan ja häsläävään pentuun?
Onhan noita tullut nähtyä paljonkin, kun vanhempien kotona kasvattivat metsästyskoiria ja itsekin olen muutaman pentueen kasvattanut. Useimmat emot eivät välitä pienestä purevasta ja häsläävästä pennusta mitään, sen kun katsovat lempeän näköisenä kun pikkuriiviö roikkuu huulesta, puree korvia tms. Jossain 5 kk iässä tuntuu nartuilta loppuvan ymmärrys pentumaisuudelle, ja jos siinä vaiheessa yrittää pentupureskelua, tulee murahdus ja varoitusnäykkäys.
Apua!! kirjoitti:
Meillä on nyt 12 viikkoinen pentu, joka ei pure enään ketään (pentuleikillä), paitsi meidän 12 vuotias lapsemme. Pentu hyökkää aina ilman syytä hänen kimppuunsa ja haukkuu hänelle.
Pennulla on vieläkin maitohampaat. Onko normaalia että ne on vielä kiinni?
On normaalia, vasta 4 kk iässä alkavat yleensä vaihtua hampaat.
Pentu ilmeisesti pitää tuota lastanne leikkikaverinaan ja siksi haastaa häntä leikkiin sillä tavalla kuin koiranpentu haastaisi toista koiranpentuakin: räkyttämällä ja näykkimällä. Eivät koirat sitä ymmärrä että ihmisen nahka on niin ohut että ihmistä sattuu pennunkin pureminen, sellainen josta toinen koira ei olisi millänsäkään.
Jos lapsi ei halua leikkiä koiran kanssa noita koiramaisia leikkejä, niin monenlaisia tekniikoita voi kokeilla puremisen lopettamiseen:
- kiljahdus aina kun pentu puree (osaan tehoaa, osa innostuu lisää
- istuminen liikkumatta ja tylsänä (osa kyllästyy kun leikkiinkutsu ei toimi, osa jää kaluamaan ihmistä kuin purulelua)
- ärähdys tai pakolla paikallaan pito kunnes rauhoittuu (auttaa osaan, osa innostuu lisää)
- pennun vieminen pois tilanteesta rauhoittumaan muualle (tämä on hyvä jos lapsi pelkää pentua)
luonnossa koirat purevat toisiaan ja siten oppivat. Siksi paras tapa on tuo kuonosta puristaminen; niinhän emokin tekee. Näykkää niskasta jos pentu tekee pahojaan