Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhemmat eroamassa :-(
22.06.2009 |
Tuntuu varmaan naurettavalta, mutta olen aivan rikki. Vanhempani ovat olleet naimisissa melkein 40 vuotta ja nyt äitini hakee avioeroa. Totta puhuen olen usein ihmetellyt, mitä vanhempani tekevät yhdessä, sillä he ovat varsin erilaisia ihmisiä. Toisaalta olen taas jollain tavalla vihainen äidilleni, että menee pilaamaan perheeni. Tiedän, että vanhempani saavat tehdä omat ratkaisunsa, mutta mun tunteet sanoo ihan toista.
Mä en osaa tukeaa kumpaakaan. En halua puhua asiasta kummankaan kanssa. Pelkään, että välini isään viilenevät, sillä hän on aina ollut etäisempi kuin äitini. Pelkään, että äiti tarrautuu meihin lapsiin, sillä äitini on varsin epäitsenäinen ihminen.
Onko kellään kokemusta tällaisesta? En osaa edes eritellä kaikkia tunteitani, joita mulla asiaan liittyy.
Kommentit (3)
kun oma lapsuuden perhe hajoaa, siltikin vaikka itse olisi jo aikuinen. minun mielestäni saat sitä surra, kyllä varmaan aika tässäkin asiassa sitten auttaa.
vanhempiesi puolesta et kuitenkaan voi asioita päättää, joten täytyy sopeutua heidän päätöksiin.
omat vanhempani erosivat, kun olin 14. pikkuhiljaa asiaan tottui, vaikka silloin tällöin harmitti että oli "rikkinäinen" perhe. toisaalta meidän perhe-elämä ei ollut kovin onnellista ennen vanhempien eroakaan. että omalla kohdalla en osaa sanoa oliko vanhempien ero vai elämä sitä ennen pahempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti kirjoittaa vielä pitkät pätkät juttua teille, mutten osaakaan.
Harmittaa koko juttu ihan kamalasti.
ap
Vanhempasi ovat vanhempiasi myös eron jälkeen. On myös sinun vastuulla, miten huollat perhesuhteitasi. Itse olin tyytyväinen kun vanhempani erosivat (olin silloin 20), koska tiesin heidän kummankin aloittavn oman uuden elämän, ilman toistensa tuottamaa taakkaa. Heidän suhteensa oli hirveä.
Äitini on sairas ja erakoituu helposti. Pidän häneen tietoisesti yhteyttä ja soittelen aina elämän isommista uutisista erikseen hänelle. Muuten yritän soitella ainakin kerran viikossa ja nähdäkin mieluusti kerran viikossa, ainakin pari kertaa kuukaudessa. Isäni pitää itse yhteyttä, joskus liiaksikin, ja häntä näemme siksi useammin ehkä kerran kaksi viikossa.
Nyt on myös sinun aika viimeistään miettiä millaiset välit haluat vanhempiisi ja sen jälkeen niitä rakentaa ja ylläpitää.