millaiset "säännöt" lapsillanne on esim. puistossa?

lapsien annetaan vain temmeltää hiekkiksellä tyyliin "vahvin selviää" vai puututteko itse omien lisäksi myös muiden lapsien kolttosiin?

Ikävä kyllä osa vanhemmista on osoittautunut haluttomaksi opettaa jälkikasvulleen mm. tapoja, tilanteiden ratkaisemista jne. Samoin lähdetään karkuun herkästi jos pitäisi selvittää joku lasten nahina, mikä ärsyttää minua suuresti.

vai nuhteletteko ainoastaan omaa lastanne?

minä esim en ehdi näkemään kaikkea, koska katson yhtäaikaa useamman lapsen perään. on haasteellista ehtiä näkemään, että missä kukin viipottaa. leikkipuisto on iso ja avoin tila (ei aitaa) ja tärkeintä on huomata ettei kukaan lapsistani ehdi esim autotielle.



osa äideistä on puistossa useamman lapsen kanssa. kiitämme kyllä, jos sinä yhden lapsesi kanssa selvität itsenäisesti konfliktin lastemme välillä.

tuo lelun vieminen on sellainen, mihin itse puutun. toisaalta saa olla vieressä koko ajan katsomassa että kenen kädessä mikäkin lelu alun perin oli.



toinen, mihin puutun on paini, jos alimmalla alkaa suupielet osoittaa maata kohti.

vievätkö isommatkin lapset toisiltaan leluja ja reagoivatko he asiaan uhmakohtauksella?

- leluja ei oteta kädestä (ottaahan ne pienet silti vaikka kiellät, palautan lelun sille jolla se oli ensin)

- omia leluja pitää lainata muillekin

- ei tönitä

- liukumäkeen vuorollaan, ei ohiteta jonossa

- keinussa pitää antaa vuoro muillekin (jotkut äidit antavat lastensa keinua piiiiiitkään eikä muut pääse lainkaan)

- hiekkaa ei heitellä

- pienempiä pitää varoa



Pidän säännöistä kiinni vaikka kaikki muut eivät omillaan pidä ilmeisesti mitään sääntöjä.

Tuollaisessa tilanteessa, missä lapsilla tulee riitaa, on vain yritettävä selvittää asia tapauskohtaisesti. Aina ei ehdi näkemään mitä tapahtui, lisäksi lapset valehtelevat, joten puheisiin ei välttämättä voi luottaa. Eipä ole olemassa mitään yleissääntöä miten noissa tilanteissa toimitaan.

tosin meistä suomalaisista löytyy kyllä välinpitämättömiäkin vanhempia.



itse katsoisin ainakin omieni perään.

1,5 v, 3 v kaksoset ja 5 vuotias. Vanhin lapsista on hyvin itsenäinen ja riittää, että silloin tällöin vilkaisen, että vieläkö hän on tallella. Yleensä hänellä on leikkikaveri (vanhempansa kanssa) mukanaan puistossa, sillä muuten ei aina järjestyisi hänen ikäistään seuraa.



Juoksen 1,5 v perässä kaikkialle ja välillä kaksoset touhuavat erillään eripuolilla puistoa. Toinen kaksosista on sopuisa, mutta toisen riitoja joudun kyllä selvittelemään aika useasti.



Onneksi kukaan lapsistani ei ole koskaan alkanut mottailemaan toisia lapsia puistossa, sillä sitäkin olen nähnyt tapahtuvan. Onneksi toiset äidit auttavat, jos tapahtuu jotain yllättävää, niin saattavat katsoa yhden lapsistani perään hetken, että ehdin itse nopeammin toisaalle. Kovasti joudun huutamaankin, jotta leikit eivät karkaisi puiston ulkopuolelle välillä.



Nuorin istui ennen välillä rattaissa, mutta nyt aina menossa mukana. Harvemmin saan häntä enää päiväunillekaan puistossa.



Joku on yllättynyt, kun on tajunnut, että olenkin yhtäaikaa monen monen lapsen kanssa puistossa. Itse yllätyin, kun huomasin yhden äidin olevan peräti seitsemän lapsen kanssa puistossa. En tiennyt hänellä olevan kuin ehkä kolme-neljä lasta, mutta sitten selvisikin, että on enemmän (kaksi vanhinta mukana näin kesällä, kun ei ole kouluakaan ja loput alle kouluikäisiä).



5.