paljonko harrastuksia 1-2-luokkalaisella?

Minusta pieni lapsi ei TARVITSE harrastuksia.

Meillä viime talvena ekaluokkalaisella pojalla oli kaksi harrastusta ja se oli liikaa. Toinen oli liikuntaa, toinen kielikerho. Kun poika niiden lisäksi vielä oli iltapäiväkerhossa joka iltapäivä, poika oli ihan väsynyt usein. Tein päätöksen tämän vuoden perusteella, että meillä jatkossa vain yksi harrastus/lapsi/viikko. Kesällä saavat harrastaa niin paljon kuin sielu sietää, mutta talvella koulun ja iltsun lisäksi vain yksi harrastus. Ehtiihän sitä isompanakin.



Meillä ongelmia tuottaa myös se, että joudun raijaamaan muita lapsia mukana toisten harrastuksissa ts. joudumme odottelemaan sen tunnin jossakin. Kun tätä tekee useamman kerran viikossa, se muodostuu mieluummin rasitukseksi koko perheelle kuin virkistykseksi kenellekään.

Miksi aina kuvitellaan, että vapaa-aikanaan lapset ovat pahanteossa? Musta kavereiden kanssa hengaaminenkin on tärkeää. Mun 8v poika tykkää luppoajalla rakentaa legoja, lukea, piirtää, kavereiden kanssa pomppia trampalla ja pyöräillä. Täämä ei onnistuisi vapaasti, jos joka ilta olisi ohjelmaa..

Uskon vakaasti siihen, ettei harrastamisesta ainakaan haittaa ole, on mielekästä tekemistä, pysyy poissa pahanteosta, .

viime talvena kaksi harrastusta, kolme kertaa viikossa yhteensä, viikonloppuisin pelejä ja kisoja. Ei ollut liikaa.

käy jumpassa 2 x vko, muun ajan leikkii kavereittensa kanssa, keksii omia juttuja (kirjoittaa romaania!), käy uimassa isän ja pikkuveljien kanssa, keskustelee filosofisia äitinsä kanssa, löhöilee ja vain on. On meidän vanhempien asia pitää tyttö poissa pahanteosta.

Meillä pojalla yksi säännöllinen musiikkiharrastus kerran viikossa + siitä tietty läksyt joka päivälle. Lisäksi poika on ollut ehkä noin puolet talvesta uimassa eli tunti viikossa, mutta yleensä aina lukukausien loput vain. Käytännössä siis 1,5 harrastusta per viikko.



Olen melko varma siitä, että meillä enempi olisi liikaa. Osittain syynä se, että meillä on vielä eroperhe, joten poika on isällään vielä aina yhden illan viikossa ja joka toinen viikonloppu koko viikonlopun. Käytännössä siis arki-iltoja 3 tai 4 riippuen viikosta ja jos niissä on harrastuksia 1-2, niin minusta lapselle pitää jäädä ihan luppoiltoja koko perheellä ja kavereiden kanssa oloiltoja myös.



Riippu tietysti varmaan myös lapsesta. Vaikea kyllä kuvitella tuota näkökulmaa, että 7-vuotias tyttö olisi pahanteossa, jos ei käy harrastuksissa.

pari harrastusta viikossa lienee ok, jos eivät ole raskaita ja vaativia. Joku laulu- taisählykerho tuskin rasittaa, mutta vaativa taitoluistelu kisoineen voi äkkiä olla pienelle rasite.



Ymmärrän ap:n pointin poissa pahanteosta, vaikka oli kärjistetty: tarkoitttanee sitä, että kun on mielekästä tekemistä mutta jää aikaa myös rentoutumiselle, ei ajaudu väärään seuraan kaupungille tai roiku netissä - näitäkin on nähty.

Minua harmittaa,etteivät vanhempani tajunneet pistää minua tarpeeksi ajoissa musiikkiopistoon.

Ei ole hyötyä aloittaa liian aikaisinkaan, minusta 6-vuotiaana korkeintaan. 9-vuotias oppii nopeammin kuin 5-vuotias ja voi olla motorisestikin hankalampaa nuoremmalle.

Minua harmittaa,etteivät vanhempani tajunneet pistää minua tarpeeksi ajoissa musiikkiopistoon.

+ musiikki harjoitusta päivittäin. Kavereiden kanssa voi hengailla harrastuksissakin ja ujo tyttömme on kavereita saanut juuri harrastusten kautta!

Uskon vakaasti siihen, ettei harrastamisesta ainakaan haittaa ole, on mielekästä tekemistä, pysyy poissa pahanteosta, kehittää joitain erityisosaamisiaan, joita koulussa ei saa. Esim. liikuntaa koulussa kovin vähän. Mutta mikä on sopiva harrastamisen määrä 7-8-vuotiaalle? Meillä tyttö käy musiikkiharrastuksessa 2 kertaa viikossa ja jumppaa on 1-2 kertaa viikossa.

tulevalle ekaluokkalaiselleni. Eskariaikana hänellä on ollut yksi harrastus viikossa, yksi arki-ilta on mennyt siihen. Nyt syksyllä hän aloittaa toisen harrastuksen ja mietin jatkaisiko hän vielä edellistä.



Olen itse sitä mieltä, että harrastuksia voi todellakin olla liikaa. Olen työskennellyt sekä lasten harrastustoiminnassa että opettajana peruskoulussa. Monilla lapsilla on aivan liikaa harrastuksia. Heille tulee niistä paineita ja eivät ehdi esim. tehdä niiden takia läksyjä. Josks tuntuu, että vanhemmat vain haluavat lapsensa pois silmistään joka ilta. En tiedä onko näin todellisuudessa. Mielestäni olisi hyvä opettaa lapset myös arvostamaan joutilaisuutta. Luovat jutut syntyvät leppoisasta joutilaisuudesta. Vapaa leikki pihalla kavereiden kanssa (perinteiset pihaleikit, kirkkis jne.) ovat kehittäviä varsinkin, jos mukana on eri ikäisiä lapsia. Koulussa ja harrastuksissa aikaa vietetään yleensä oman ikäisten seurassa. On ihana seurata noita pihaleikkejä, joissa isommat opettavat leikkejä pienemmille ja huolehtivat näistä omalla tavallaan. On myös tärkeää, että lapsi saa puuhailla kotona omiaan: piirrellä, leikkiä omissa oloissaan, keksiä salakirjoituksia, kirjoittaa päiväkirjaa.. mitä kukin nyt tekee mielellään. Näin lapsi voi kehittää omaa sisäistä maailmaansa. Jos lapsi (tai aikuinen) juoksee koko ajan ohjelmoidusta toiminnasta toiseen, ei hän oikein ehdi tutustua itseensä. Tästä syntyy suorittajaihminen, joka ei aikuisenakaan osaa vain olla ja nautiskella.



Nämä ovat vain omia näkemyksiäni perustuen omaan vanhemmuuteen ja ammattiin kasvattajana.

viikossa, se on just se määrä. Enempää harrastuksia ei oteta. Sama pätee vielä monen monta vuotta.

Olen hyvin samaa mieltä tämän opettajana toimineen kanssa.



Lisäisin vielä, että hassua kaksinaismoralismia täällä on harrastettu oikein urakalla. Muistan miten alkukesästä minua pidettiin julmana äitinä, kun keksin lapselleni kesäkuun alusta juhannukseen asti ohjelmaa joka arkipäivälle. Tämä ohjelma oli noin 1-2 tuntia päivässä ja HUOM. poika ei ollut koulussa ja sai hereilläoloajastaan olla noin 10 tuntia ihan vapaasti. Se mitä ohjelmoin pojalle oli se, että hän kävi uimakoulussa (tunti parina ekana viikkona) ja lisäksi poika luki, piirsi, kirjoitti, laski, askarteli, kuunteli musiikkia, soitti, pelasi tms. jotain pientä ehkä 10-15 min 2-3 juttua päivässä. Nyt juhannukselta heinäkuun loppuun meillä eletään kuin pellossa. Elokuussa sitten varmaan viikko ennen koulun alkua taas kaivetaan jotain kehittävää esiin.



Sen vielä lisäisin, että riippuu tietty aika paljon perheestäkin, mutta jos vanhemmat tulee töistä 17 ja lapsi menee nukkumaan 20 ja siinä välissä pitää syödä, harrastaa ja syödä vielä iltapala ja pestä hampaatkin, niin sanoisin, että tällöin ei kyllä jää yhtään aikaa omalle perheelle eikä kavereille. Jos taas vanhemmat on aikaisemmin kotona (ja lapsikaan ei ole sitten iltiksessä vielä jonnekin viiteen), niin sitten harrastuksia voi paremmin "mahtua" sinne päivään. Minusta on melkein sääli, jos koko lapsuus menee suorittaessa.

"koulussa vähän liikuntaa" eli lapselle harrastukseksi jumppaa... eikö teidän lapset leiki pihalla? Meidän tyttö juoksee, hyppii, kiipeilee ja pyöräilee ihan luonnostaan, ilman että siihen mitään ohjausta kaipaa. Pihalla kavereiden kanssa olo ja vapaa touhuilu on kehittävää siinä missä ohjatut harrastuksetkin, ellei enemmän.Opettajaa siis peesailen.

Tytöllä on 3 harrastusta: pianotunnit 2x vkossa tunti kerrallaan, lisäksi harjoittelee itse minkä verran haluaa (käytännössä 1-5x vkossa vaihtelevan ajan). Sitten pelaa jalkapalloa, harjoitukset on 2 pvänä vkossa, 1,5t kerrallaan + kerran kuussa turnaus.

Näiden lisäksi käy kuvataidekerhossa, se on joka toinen torstai klo 17-20, mutta välillä tulee sieltä jo aiemmin pois, jos tuntuu että on muuten väsyttävä viikko.





Pojalla on 2 harrastusta; käy 4H-kerhossa kerran viikossa pari tuntia ja lisäksi pelaa jalkapalloa, tunnin harjoitukset on 3x vkossa. Heillä ei ole kuin satunnaisia harjoituspelejä.