Lue keskustelun säännöt.
Tulen tänne kun on tyhjä olo
19.06.2009 |
Huomaan taas kaipaavani, että joku tai jokin tekisi minut onnelliseksi. Ja jostain syystä löydän itseni aina täältä roikkumasta, kun tuo fiilis pahimmin iskee. Masentavaa.
Kommentit (11)
..vähän ihmsten ilmoille palstan sijasta?
Johonkin, missä tapaa elämänsä kumppanin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi että mikään varsinaisesti masentaa. Ennemminkin kyse on siitä, kun pysähtyy ja tajuaa ettei kaiken kohkaamisen jälkeen ole mitään. Kai sitä siis pakenee sitä tyhjyyttä suorittamiseen.
Tämäkin tunne on jotain, joka vaan on kohdattava: olen liian monta juhannusta uskotellut, että minulla on hauskaa, kunhan on tekemistä.
Taitaa se jokin kuitenkin löytyä itsestäni, mutta helppoa sen löytäminen ei ole.
iltapalaa. Tämä tyhjyys on kuitenkin jotain, jota muut ei voi täyttää.
En sanoisi että mikään varsinaisesti masentaa. Ennemminkin kyse on siitä, kun pysähtyy ja tajuaa ettei kaiken kohkaamisen jälkeen ole mitään. Kai sitä siis pakenee sitä tyhjyyttä suorittamiseen.
Tämäkin tunne on jotain, joka vaan on kohdattava: olen liian monta juhannusta uskotellut, että minulla on hauskaa, kunhan on tekemistä.
Taitaa se jokin kuitenkin löytyä itsestäni, mutta helppoa sen löytäminen ei ole.
ja jonkunsortin sielunrauha... lapsien kaa kotona keskenään-kerrostalossa. ihanan rauhallista ulkona, samoin meillä kotona, mies sukuloimassa ja lapset leikkii parvekkeella kotia ja vauva nukkuu nyt just...
ei alkoholia, 3 juhannusta poislukien (raskausajat) olen kuitenkin viimeiset 21 juhannusta ördäillyt missä milloinkin pää jäässä.
ihanaa! olisinko vihdoin kasvanut aikuiseksi.
nm.kohta 36v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tyhjyyden tunne on oikeastaan tärkeä OIRE ja merkki siitä, että ihminen kaipaa tarkoituksen ja jonkin merkityksen löytymistä elämäänsä. Näin ajateltuna tyhjyyden tunne voi olla siis jonkin sortin kriisi, jota ei ehkä kannata heti mennä torjumaan pillerillä, shoppailulla tai vaikka keittiöremontilla, vaan malttaa kuunnella, että olisiko jotain uutta tapahtumassa siellä sisäisyydessä ja elämässä.
Tässä erään ihmisen kokemus: "Kun minä tapasin hänet, löysin täyttymyksen elämäni tyhjyyteen. Tunsin sellaista kokonaisuutta, jota en ollut koskaan aikaisemmin tuntenut, ikään kuin jokin sisälläni ollut ontto tila olisi tullut täytetyksi. Se eheyden kokemus on pysynyt aina siitä asti." Koko teksti löytyy tästä: http://www.vaino.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=34&Itemid…
http://www.vaino.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=37&Itemid…
http://www.vaino.fi/index.php?option=com_content&task=blogsection&id=3&…
http://www.healingrooms.fi/?sid=100
pois millään tekemisellä tai ym.Sen saa pois kun tutkailee ihmisiä lähellään ja ottaa itselleen sellaisen asenteen että kaiken avain olet sinä itse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pois millään tekemisellä tai ym.Sen saa pois kun tutkailee ihmisiä lähellään ja ottaa itselleen sellaisen asenteen että kaiken avain olet sinä itse!
Saattaa kyllä ainakin pidemmän päälle käydä raskaaks, jos itse olen "kaiken avain"! Eikös tuo ole tarkemmin katsottuna aikamoinen suuruuskuvitelma?
Eikö paljon realistisempi ja armollisempi ajatus olis se, että elämässä ei tarvi olla vain omien voimien varassa, vaan avain on myös SUHDE ulkopuolelle eli muihin ihmisiin ja Jumalaan - mieluusti tietenkin armahtavaan ja rakastavaan Jumalaan, kuten Raamatun kirjoitusten pohjalta Hänet on ymmärretty. (Esim. Luukkaan evankeliumi paljastaa tällaisen Jumalan http://www.credo.fi/raamattu/1992/Luuk.html )
Uskomattoman antoisa ja terapeuttinen harrastus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on, kyllä luonto on tärkeä ja tekee niin hyvää! Ja samalla mietin, että jos olen kiitollinen siitä hyvästä, mitä saan luonnon parissa, niin mille tai kenelle olisin kiitollinen? Vai olenko lainkaan?
Itse olen ehkä puutarhani "perustanut" ja ehkä omistan sen tontinkin, jolla puutarha on. Mutta yhtään kukkaa en ole saanut aikaiseksi. Vaikka olisin siemenet ostanut ja huolellisesti taimia hoivannut, niin osaa eikä arpaa minulla ei siltikään ole siinä, että aurinko, vesi, maaperä ja ilma ovat olemassa ja tekevät kasvun mahdolliseksi.
Olen siis kokonaan ansioton ja osaton siihen, että luonto on, mutta saan silti nauttia ja vastaanottaa monenlaista hyvää elämääni luonnosta!
Jos minulla olisi kiitollinen olo, mille tai kenelle siis olisin kiitollinen?
Kristinuskossa on ymmärretty, että luonnon kautta Jumala osoittaa yhtenä hyvyyttään, rakkauttaan ja huolenpitoaan. Luonnossa kuvastuu Jumalan rikkaus ja rakkaus. Uusi testamentti vielä antaa ymmärtää, että Jumala on luonut tämän pallomme ja koko universumin "Kristuksen kautta". "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa." (Johanneksen evankeliumin alusta.)
MUTTA Jumalan suurin rakkaus ja rikkaus on varmasti kuitenkin se, että ihminen, joka ei ehkä tunne Jumalaa ja jolla ei ole suhdetta häneen, voikin löytää hänet ja suhteen häneen. Ja vieläpä sihteen, joka perustuu armoon ja rakkauteen, ei suorittamiseen tai ansaitsemiseen. Jos tällainen koskettaa tai kiinnostaa sinua vähänkään, niin katso toki tämä linkki http://www.healingrooms.fi/?sid=100
Ihan samaa etsintää mullakin, jo pitkään. En ole todellakaan "valmis", mutta jotain arvokasta ehkä on löytynyt, mihin vois luottaa. Rohkaisen tutustumaan. Kaikkea hyvää teille etsintään ja ihan koko elämään.
http://www.fatherheart.tv/journey-home/
http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.healingrooms.fi/?sid=100