Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsiako vain niille, jotka jaksavat?
18.06.2009 |
Täälläkin usein viljellään fraasia "erityislapsia saavat vain ne jotka jaksavat".
Toi on kyllä tosi järkyttävää puppua. Ensinnäkin tietysti erityislapsia on erilaisia, toisten kanssa elämä on melkein kuin kenen tahansa ei-erityislapsen kanssa, on vain lisäksi esim. lääkitys, ruokavalio tai lääkäriseurantaa joskus. Toiset erityislapset tarvitsevat todella vaativaa ympärivuorokautista hoitoa ja sitten on esim. niitä, jotka joutuvat kärsimään kivuista ja vaivoista koko ajan todella rankasti. Joidenkin erityislasten kanssa jokainen päivä on kamppailua kuolemaa vastaan.
Erityislapsia syntyy myös perheisiin, joissa ei mikään perusasiakaan ole kunnossa, lapsista ei edes huolehdita. Näitä lapsia syntyy myös perheisiin, joissa on jo kohtuuttoman paljon surua/taakkaa muutenkin. Läheskään kaikkien lapsien vanhemmat eivät kestä erityislapsen mukanaan tuomaa surua/huolta/taakkaa... Näistä vanhemmista ei vaan kukaan halua puhua, eikä kukaan halua heistä tietää, eivätkä he pidä meteliä itsestään. Onhan sairaan lapsen tuoman huolen/työn yms. lisäksi hävettävää olla niin surkea vanhempi, ettei jaksa/kestä fyysisesti tai henkisesti oman lapsen vakavaa sairautta (toisin kuin kaikki haluavat mielellään hehkuttaa). Myöskään niistä erityislapsista ei kukaan halua kuulla, joilla ei ole lähellä välittävää aikuista, joka huolehtisi lapsesta.
Voimakastahtoinen sisareni, joka on aina saanut kaiken haluamansa, loukkasi minua todella syvästi sanomalla, että lapseni erittäin vakava sairaus tuli juuri meidän perheeseen, koska olen niin vahva(?). Minusta on aivan sietämätöntä ja loukkaavaa ajatus, että lapseni joutuu kärsimään pahimmillaan vuosia sairaalassa äitinsä oletetun vahvuuden takia!!
Toivon, että sinä kuka tämän luet, et koskaan "lohduttaisi" kriisin kokenutta ihmistä sillä, että se tapahtui juuri sinulle, koska sinä olet niin vahva.
Ihmiset eivät oikeasti ja todellakaan kestä kaikkea. Jos niin olisi, Suomi ei olisi pullollaan mielenterveyden ongelmista kärsiviä, pulloon tarttuvia, itsemurhan tehneitä, jne. Elämä voi olla todella sietämättömän julma ihan kenelle tahansa meistä.
Toivon, ettei kenenkään tarvitse koskaan kokea _häpeää_ siitä, ettei kestäkään elämän vastoinkäymisiä. Eivätkä ihmiset haluaisi niin tiukasti ylläpitää käsitystä, että kaikki on kestettävä. On aivan ok murtua elämän edessä.
Kommentit (28)
väärin jos erityislapset muka toisivat vain sitä vahvistusta.. meillä on 5v erityislapsi ja pienempi pikkusisarus. Elämä on välillä kaaoottista, omat voimavarat täysin loppu. Kun tuohon päälle otetaa vielä taloudelliset vaikeudet sekä omat terveydelliset ongelmat, niin siinä mitataa kovasti hermoja
Erityislapset ovat kaikki erilaisia. Niin on perheetkin. Siltikin pahinta on ihmisten ymmärtämättömyys sekä ennakkoluulot Välillä tekisi mieli vain muuttaa jonnekin pois ettei tarvitsisi ottaa vastaan kaiken paskan seassa niitä katseita ja outoja kysymyksiä.
En ole koskaan ollut alkoholiin menevä mutta viime aikoina olen alkanut miettiä, että alan iltaisin lasten nukkumaan mennessa ottaa pari lasia viiniä tai ihan viinapaukun. Sen verran on elämä muuttunut että tuntuu ettei ole aikaa eds hengittää.
Vahvuutta on monenlaista. Vahvakin voi surra kaikki voimavaransa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on lähipiirissä kaksi erityislasta, hyvin erilaista erityislasta. Molemmilla on myös nuoremmat sisarukset ja molempien äidit ovat sanoneet, että erityislapsi on se helpompi lapsi. Eli kyllä, erityislapsetkin ovat yksilöitä luonteenpiirteineen. Elämä voi olla kaoottista ja voimavarat voivat olla loppu ihan tavallisenkin lapsen kanssa.
en jaksaisi jatkaa sairaan lapseni kanssa, mutta niin kauan kuin henkeni pihisee on minun vaan jaksettava. Välillä ottaa niin tavattomasti päähän, että miksi juuri minä..miksi minun lapseni. Se vaan on niiiiiiin väärin ja epäoikeuden mukaista. Voi kun joku vaan sanoisi minulle, että voimia..eikä vaan aina väähättelisi lapseni oireita ja hoitoa.
Vähättely tuntuu pahimmalta ja voimia vievimmältä, tai jos ei voida ymmärtää miksi lapseni kanssa on oltava niin tarkka tietyistä asioista.
Niin, ei vaan ole muuta vaihtoehtoa..kun jaksaa..kuinkahan kauan...
Itse olen monesti kuullut, että "onko se nyt niin tarkkaa, relaa vähän". Kyllä, se on tarkkaa. Esimerkiksi nukkumaan meno, ruokailut jne. Niistä jos lipeää, lipeää koko päivä. Ja sitten ei ole enää kenelläkään kivaa. Mikäs siinä, jos joku muu sen lapsen hoitaisi, vaan kun itse hoidat tunnista toiseen, niin ei mieluusti muuttele pikkuseikkojen (eikä oikeastaan isompienkaan) vuoksi yhtikäs mitään.
teki itsemurhan, ystäväni sanoi minulle että muista ettei kellekään anneta raskaampaa taakkaa kuin jaksaa kantaa. Se oli minusta julmasti sanottu koska olin silloin aivan musertunut. En voi ymmärtää mitä lohduttavaa siinä lauseessa muka on?
Kun yhden lapsemme krooninen (mahdollisesti vammauttava) sairaus paljastui kuulin myös toiselta ystävältämme että hyvä että lapsi tuli juuri meidän suvaitsevaiseen perheeseemme... en tiedä, ehkä he vain lohduttelevat itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vain toivon että sinussa on se voima jota tarvitset.
T: "helpon" erityisen äiti
Ei ole aina helppoa kehitysvammaisen lapsen kanssa, mutta vaikeinta tässä on ne muut ihmiset, jotka haluavat kehitysvammaiset piiloon, koska he eivät osaa käyttäytyä normi lapsen tapaan ja äänenkäyttökin voi olla erilaista.
pitää ainakin omalla kohdallani paikkansa. En voisi ikinä kuvitella, että vaihtoehtona olisi oman elämän riistäminen, vaikka vaikeaa on ollutkin ja vaikka mielessä onkin käynyt, että se voisi olla paras ratkaisu. Uskon kuitenkin, että jonain päivänä vielä tulee se "huominen on parempi" -päivä, joten en pysty luovuttamaan.
Ja jollekin edelliselle, ei sitä apua aina saa, vaikka osaisikin hakea. Ei todellakaan ainakaan heti. Vuosia kokemusta... Erityislapsi siis kyseessä.