Kokeneet synnyttäjät, lohduttakaa pelkäävää esikoistaan odottavaa äitiä!

eipä tuo kokemus (4 synnytystä) huolta pois ole vienyt. Ihan luonnollinen reaktio "tuossa tilassa".

Ihan aluksi voisin kysäistä, että millä rv:llä kuljet?

niin pelkäät nyt vähemmän kuin seuraavan kanssa.

Näin ainakin minulla. Nyt tiedän miljoona asiaa jotka voivat mennä pieleen :-(

että jos pelot kovin jylläävät, niin puhupa niistä neuvolasta ja voit päästä pelkopolille puhumaan tunnoistasi. Helpottaa kun pääset ammattilaisen kanssa pohtimaan että mikä pelkojesi taustalla on ja näin ollen hän voi rauhoitella sinua tulevaan koitokseen.

Sitä suosittelen sinullekin.

mitään "naapurin Mirkun synnytystä". Se ei kuitenkaan ole sellainen kuin sinun synnytyksesi tulee olemaan. Ja oikeastaan, kun et siihen voi vaikuttaa etukäteen (-> voi olla jopa yllättävän hyvä kokemus), ei omaa tulevaa synnytystä tarvitse kyllä etukäteen miettiä.



Minä synnytin esikoiseni viisi viikkoa sitten. En ajatellut lainkaan etukäteen synnytystä ja olin mukavan rento vielä synnytyssairaalassakin. Kivut olivat mun mielestä lieviä. Suosittelen rentoutumaan!

synnytyskö?

kaikki aivan ihania! Tottakai sen pienen hetken sattuu mutta se on nopeasti ohi, luota vain että kaikki menee hyvin, ota kokemuksena joka jää sinulle ikuisesti mieleen, ja, ota epiduraali..

on tavallaan helpointa mitä olen elämässäni tehnyt tai mitä minulle on tapahtunut. Se alkaa, etenee omalla painollaan, minulta ei kysytty että sopiiko tai mitä mieltä olen, vauva tulee, enkä minä voi sille mitään! Olen synnyttänyt kolme tervettä lasta, keskimmäinen synnytys oli vaikein, joka kerta sattui aivan kauheasti ennenkuin sain kivunlievitystä (luomu ei ole mua varten) ja sitten oli ihana lapsi siinä!

Mitä pelkäät, ap? Kipuun saa lievitystä, vauvan ja sinun tilaasi seurataan ennen synnytystä ja sen aikana, ammattitaitoista hlökuntaa on paikalla, miehesi on siinä ... Tottakai kaikki uusi ja ennenkokematon pelottaa, mutta tässä tapauksessa sen pelon toisessa päässä on tosi kiva ja hyvä, aivan uusi tyyppi, johon on hieno tutustua!

Et kuitenkaan voi tietää minkälainen kokemus, hyvä vai huono, on tulossa. Menin itse synnyttämään esikoista katsellaan mitä tapahtuu -asenteella sen kummemmin ajattelematta tai suunnittelematta synnytystä. Olin jopa utelias itse kokemaan ja näkemään sen paljon puhutun synnytyksen. Parasta oli, että kaikki kävi omalla painollaan ja yhtäkkiä se vauva olikin maailmassa. Monella tapaa se on ollut tähän astisen elämäni mukavin päivä. Jos kipu pelottaa voit aina ajatella niin, että jos et kestä enää kipua, aina voi saada tehokkaita kipulääkkeitä!

ja kokemus kohottaa itsetutoa ainakin hetkellisesti. Mutta ainakin ilman epiduraareja yms. sattuu aivan infernaalisesti (ja jälkitilat päälle: ei voi kävellä verenhukan takia, ei istua, ei paskoa, imettäessä supistelee tosi kipeästi...näin siis, jos sattuu repeämään pahasti (2. aste), kuten mulla kävi.

niin pelkäät nyt vähemmän kuin seuraavan kanssa. Näin ainakin minulla. Nyt tiedän miljoona asiaa jotka voivat mennä pieleen :-(

Ei se ns. pelko mineen katoa vaikka kuinka synnyttäisi. Itse odotan kuudetta ja olen loppusuoralla. Ja jälleen kerran olen aivan paniikissa, vaikka kuinka koitan lohduttautua sillä, että hyvin menee kun ei aiemminkaan ole ollut mitään ongelmia.

No, kyllä se pelko siellä salissa on kuitenkin sitten helpottanut. Tsemppiä. Kaikkien kuuluukin pelätä, ei olis normaalia jos ei olis huolissaan.

Pelkäsin paljon synnytystä kahden edellisten tuskallisten synnytysten jälkeen. Minulla kuitenkin auttoi hypnoosivalmennus. Googlaa "hypnoosivalmennus synnytys".

minä en ainakaan synnytyslaitoksella muistanut pelätä yhtään.



Sitä oli niiiin kiire saada se pieni nyytti rinnalle

Näin painajaisia jne. mutta oikeasti synnytys oli helmpompi kuin ikinä olisin uskonut. Jouduin vielä synnyttämään luomuna kun lähdettiin laitokselle niin myöhään, mutta mitään traumoja ei jäänyt. Synnytyksessä on tavallaan niin omissa maailmoissaan ettei edes tajua kestääkö se tunnin vai 10 tuntia, näin ainakin minulla. Tsemppiä, kyllä luonto hoitaa!

kaikki aivan ihania! Tottakai sen pienen hetken sattuu mutta se on nopeasti ohi, luota vain että kaikki menee hyvin, ota kokemuksena joka jää sinulle ikuisesti mieleen, ja, ota epiduraali..

Synnyttäminen sattuu ja siinä menettää täysin päätäntävallan omasta kehostaan. Kätilöt määräävät mitä sulle tapahtuu, olet täysin niiden armoilla. Valitettavasti synnytys jää mieleen ikuisesti, olisi ihanaa, jos moisen kidutuksen voisikin unohtaa.

Synnytyksen jälkeen et välttämättä ole onnesi kukkuloilla. Hormonit heittelee ja itkettää koko ajan. Kukaan ei halua kuulla, että vaikka sulla on se maailman ihanin muksu siinä sylissä, sua surettaa ja tunnet olosi onnettomaksi. Sairaalassa on kamalaa. Vähän ehkä helpottaa, kun pääset kotiin.

Synnytys ei nykyaikana ole mikään luonnollinen tapahtuma (niinkuin sen kuuluisi olla) vaan medikalisoitu operaatio, jossa potilaan itsemääräämisoikeus on unohdettu täysin.

Pitäisikö synnytyksen mielestäsi olla nykyäänkin vain luonnollinen tapahtuma, jolloin suuri osa äideistä ja vauvoista tähän luonnolliseen tapahtumaan kuolisi?



Kyllä minusta on todella hyvä, että kehittynyttä lääketiedettä käytetään hyväksi synnytyksessä!

Jos pelkäät kipua, niin nykyään on käytössä tehokkaita ja turvallisia lääkkeitä. Epiduraalin saatuani synnytys ei sattunut lainkaan.



Jos pelkäät komplikaatioita, niin ajattele, että äiti- ja lapsikuolleisuus on Suomessa maailman alhaisimpia. Henkilökunta on asiantuntevaa ja hätätilanteetkin osataan hoitaa. Toinen synnytykseni oli hätäsektio ja sekä minä että vauvat selvisimme hienosti.



Useimmat synnyttäjät alkavat raskauden viimeisillä viikoilla olla enemmän kuin valmiita synnyttämään. Ainakin itselläni pelko vaihtui kärsimättömyyteen, olin pelkästään helpottunut kun synnytys viimein alkoi.

Synnytys menee omalla painollaan, milloin mitenkin, useimmiten kuitenkin hyvin;)) Juttele neuvolassa tai saoita pelkovo:lle. Onnea matkaan, kipu on kovaa, mutta loppuu kuin seinään.

Minäkin pelkäsin. Kävin ihan pelkopolillakin sen vuoksi. Mitä lähemmäs synnytys tuli, sitä vähemmän pelotti. Oli vain sellainen olo, että seison vaikka päälläni, että lapsi tulee pihalle. Luonto tekee tehtävönsä tuon pelon suhteen. Olen tosin vain yhden lapsen äiti.