Mitä mieltä tällaisesta ajattelutavasta?

niin mikä per---leen jälkiteollinen yhteiskunta ?

Muissa kuin jälkiteollisissa yhteiskunnissako on ihan ok hylätä heikoimmat, vai ? Kuulostaa sosiaalidemokraattiselta mielipiteeltä.

Missään ei saa hylätä heikompia, mutta erityisesti ei yhteiskunnassa jossa olisi resursseja jakaa hyvinvointia kaikille. Jos haluttaisiin.

Mistä tuo on peräisin?

siis ihminen, joka ei ajattele pidemmän päälle, mitä suustaan päästää ulos. Kyky empatiaan puuttuu!

siis jos tosiaan on selkeästi itseaiheutettu ongelma/vaiva, ja sitten kovaan ääneen vaaditaan apua ja sääliä.

Siis "voi että kun on vaikeaa järjestää hoitaja 9.lle lapselle että saisi omaa aikaa" Sitten kiukutellaan kaikille tutuille kun ne ei ymmärrä... Kyllä sitä on ihan itse luopunut omasta ajasta kun on tehnyt 9 lasta.

Sitten on nää lihavuuttaan itkevät ihmiset joita on ihan kaikkialla, "oon 20 kiloa ylipainoinen, eikä tuo tv-shopin vibravyö auta yhtään!"...

Missään ei saa hylätä heikompia, mutta erityisesti ei yhteiskunnassa jossa olisi resursseja jakaa hyvinvointia kaikille. Jos haluttaisiin.

[/quote]

...jossa ei ole teollisuutta ollenkaan. Eli kohta alkaa olla resurssitkin niin pienet, kun työvoiman määrä suhteessa eläkeläisiin ja työttömiin pienenee koko ajan, että ei ole mistä jakaa....

Varmaan kiva, kun joku tulee sanomaan että mitä päätit hankkiutua diabeetikoksi. Siinäpä selittelet, että elintavat kohdallaan, mutta kun on nuo perintötekijät. Sitten toinen sanoo, että itsepä valitsit vanhempasi. Sinä siihen, että en kai minä nyt työttömiä ja köyhiä vanhempia olisi valinnut. Siihen toinen, että sehän on ihan heistä itsestään kiinni että olivat työttömiä. Silloin kauan sitten kun itse olin pitkään työttömänä ja ihan ilman omaa haluani, olisin voinut suuttua pahasti, jos joku olisi tuollaista sontaa tullut jorisemaan.

...siis ymmärrätkö mikä sinulle on sontaa ei se sitä toiselle ole.

Nimittäin siihen on teoreettinen mahdolliisuus. Ihminen on sitä mitä hän ajattelee.

Emme myöskään tiedä absoluuttista totuutta, paljon on uskon/olettamuksien varassa.

päätä sairastua esim diabetekseen eikä sitä myöskään itse elintavoillaan tarkoituksella aiheuta. Ylipaino altistaa diabetekselle, jos siihen on taipumus = tietty geneettinen ominaisuus. Ylipaino altistaa monille muillekin sairauksille. Mutta niin diabetes kuin moni muukin sairaus voi tulla myös hoikalle itsestään huolehtivalle ihmiselle. Jokaiselle ylipainoiselle se ei tule. Jos ei ole töitä, niitä ei ole. Ei sitä itse valita. Tai jokunen poikkeus on aina. Joku voi suorastaan pakoilla töitä. Mutta vaikka kuinka päätät, että et ole työtön, ei auta jos ei töitä löydy. Ihminen voi jossain määrin vaikuttaa elinoloihinsa ja vointiinsa, mutta ei rajattomasti. Se, joka väittää kaiken olevan hallittavissa puhuu sontaa. Ihmisille syntyy vammaisia lapsia, ihan ilman omaa päätöstä siitä. Ihmisiä kuolee onnettomuuksissa, kauheita rikoksia tapahtuu. Kaikkea ei tässä maailmassa voi hallita. Se täytyy vaan hyväksyä.

Emme tiedä absoluuttista totuutta. Sinä et pysty sitä edes todistamaan. Yrität kovasti, mutta hyvin rajallisella tiedolla.



Itseasiassa ihminen tietää äärettömän vähän.

Ja todellakin me valitsemme vanhempamme eikä vanhemmat meitä.

Nimenomaan yksi niitä valinnoista joita ihminen ei voi itse tehdä, on vanhemmat. Eivät vanhemmatkaan tosin valitse meitä.

Sen minä tiedän, että kaikkea ei voi hallita. Ei ainakaan ihminen. Se on absoluuttinen totuus. Se todistetaan joka päivä lukemattomissa paikoissa eri tavoilla. Kaikella on määräaikansa. Ei hallitsematonta tarvitse pelätä.

mutta tuossa töidensaanti jutussa en ole samaa mieltä. Ainakaan pmalta kohdalta ja meiheni kohdalta. Emme ole nirsoja, molemmat olemme lomautettuja ja töitä olemme aktiivisesti hakeneet puolisen vuotta, mutta ei ole. Itse olen valmis työhön kuin työhön, mutta ei ole niin ei. joten se asia on ainakin niin, ettei töitä vaan voi kukatahansa saada tosta noin vain.

Niin kauan kuin itsellä on kaikki hyvin, voidaan ajatella että kaikkea voi hallita. Jos minulla ei ole työtä, silloin työttömyydelle ei voi mitään. Aivan samalla tavalla viimeisimmän kirjoittajan kohdalla kävisi näin: Kun nyt satuin sairastumaan diabetekseen tai johonkin muuhun sairauteen, vaikka olen hoikka ja syön pelkkää kasvisruokaa, ei enää pidäkään paikkaansa tuo teoria omasta valinnasta. Ihan sama minkä tahansa kriisin kohdalla. Kun se osuu yllätteän omalle kohdalle, siitä tulee asia, jolle ei ole voinut mitään. Jos sattuu naapurille, sitä voi pitää naapurin itse aikaansaamana.

sinun teoriasi nykytietämyksellä ei ole absoluuttista totuutta.



Puhutaan ennalta päätetyistä asioista/ tapahtumista. Ei tiedetä tarkalleen mikä näitä taptumia hallitsee. Todenäköisesti ihminen itse omalla/omilla valinnoillaan. Puhutaan korkeammasta tietämyksestä.



Asia/asiat ovat olleet jo ihmisen tiedossa ennen niiden tapahtumaa. Diabetekseen sairastuva voi kertoa tietäneensä jo hyvin varhain sairastuvansa diabetekseen. Tapatuuko siis asioita jotka on jo ennalta määrätty? Kyllä siitä on miljoonia todistuksia.



Tietenkin maailmassa on halitsemattomia asioita. Näillä on tekemistä valintojen kanssa. Valinnan jälkeen tilanne voi muuttua hallitsemattomaksi.



Päätän lähteä lenkille, en pääse koskaan perille. Olen omalla valinnallani luonut hallitsemattoman tilanteen joka oli ennalta määrätty.

Ymmärrän siis viestisi niin, että tiettyjen asioiden tapahtumahetkellä on jo pitkään voitu nähdä niiden tapahtuvan. Jotkut pitävät tällaista korkeampien voimien johdatuksena, itse olen taipuvainen pitäämään sitä maailmassa vallitsevien luonnonlakien aiheuttaman syy-seuraus-suhteen tiedollisena lieveilmiönä.

Mutta ennaltamäärättyä? Pajon sanottu. Syy ja seuraus -kaava toki rajaa mahdollisia vaihtoehtoja usein huomattavastikin ja lopullinen kimmoke tiettyynn ratkaisuun löytyy usein menneestä, mutta olen taipuvainen uskomaan, että aitojakin vaihtoehtoja on, kun olosuhteet ovat kohdallaan.



Ja ap:lle: olen täysin eri mieltä ja pidän tuollaista ajattelua kapeana, omahyväisenä ja itsekeskeisenä. Ajatus siitä, että asiat elämässä ansaitaan TÄYSIN omin voimin, on kestämätön ja todistettavasti epätosi. Ihmiset ovat jo geneettisesti erilaisia ja kasvatus yhdistettynä elinolosuhteisiin lisää eroa entisestään. Esimerkiksi tutkimukset vanhempien taustan vaikutuksesta jälkikasvun koulutustasoon tukevat tätä. Lisäkierrettä ajatukseen voi saada ajatusleikistä, jossa "oman onnensa seppä" asetetaan syntymään esimerkiksi intialaiseen peräkylään sekä kultuurisessa että matemaattisesa mielessä vähemmistöä edustavaksi tyttölapseksi. Sieltä sopiikin kavuta omin käsin onneen tai ainakin vastaanottaa viesti pohjoismaista: "Oma moka, olisit yrittänyt enemmän. Niin minäkin tein ja hyvä tuli."

kuuluu täysin hengelliseen/uskonnnolliseen hömppään. Ei meidän elämää kukaan ole ennalta määrännyt. Toisaalta isoon osaan sairauksia ei voi itse vaikuttaa mitenkään, geenit on ne mitä on. Ap on onnekas kun omassa elämässä toistaiseksi kaikki on hyvin, toivotaan että näin pysyykin, jotta voit ääliön logiikkasi kanssa elää hautaan asti. Jotenkin vain pelkään, että jossakin vaiheessa sinullakin tökkii ja mieleen hiipii epäilys: olinkohan sittenkään niin fiksu ajatuksineni.



MS-tautia sairastava 27-v, joka ei ihan kaikille surkuttele kohtaloaan.

"Vahingonilo on paras ilo". Se pätee AP:hen. Iloista loppuelämää sinulle ja muista pysyä terveenä ja nuorena, ettet sairastu ja vanhene ihan omasta syystäsi ja päädy jonkun toisen elämälle katkeran ihmisen ilonaiheeksi.

Hömpää tai ei, siksi juuri on mahdoton tietää absoluuttista totuutta. Ihmisen tieto ei yksinkertaisesti riitä todistamaan että on kysymys ennalta määrätystä asiasta. Tämä sulkisi pois osin ihmisen vapaantahdon ja valinnan.

Onko omaa syytäni että olen köyhä? Olin vielä lukiossa normaali, älykäs ja ahkera tyttö, pääsin heti kirjoitusten jälkeen sisälle yliopistoon ja aloitin opinnot. Sairastuin vakavasti sairauteen, joka ei ollut "omaa syytäni" 19-vuotiaana. Sitten sairauslomalle ja kuntoutustuelle (=määräaikainen eläke). Näillä rahoilla ei herroiksi tai rouviksi elellä, jos en olisi sairastunut, olisin jo valmistumassa hyvään ammattiin eikä olisi huolta toimeentulosta. Ehkä sitten voisin naureskella muille ja todeta että jokainen on oman onnensa seppä.



Totta kai ne elintavat ja valinnat vaikuttavat, mutta elämää ei voi kontrolloida. Joskus tapahtuu asioita, joille ei voi mitään. Turha uskotella, ettei sinulle voisi käydä huonosti. Sitten varmaan olet tyytyväinen että toistaiseksi yhteiskuntamme pitää jossain määrin huolta vähäosaisista. Kaikki meistä kun emme ole vapaaehtoisia sosiaalipummeja.

Onnellisia ne, joiden elämä on aina soljunut suunnitelmiensa mukaan - he kokevat hallitsevansa elämäänsä. Mutta kyllä se Siperia opettaa ihan meille jokaiselle. Toisille enemmän, toisille vähemmän.



Teille näköalattomille soisin enemmän avarakatseisuutta. Ihminen kun ei ole oman onnensa seppä. Tietenkin on asioita, joiden eteen ihminen voi töitä tehdä, mutta ei se tarkoita sitä, että kaikki asiat olisivat käsissämme. Riittää yksi kunnon luonnonkatastrofi, niin sitten ymmärrätte, lapsoset.

En sanonut missään vaiheessa, että itse olen tätä mieltä, vai sanoinko? ;)



Eräs tuttuni/kaverini ajattelee näin ja hänelle ei voi puhua muutakuin iloisista asioista, se on rasittavaa ja hänen seuransa on uuvuttavaa, siksi näemmekin harvoin.



Toisaalta myös pelkään, että kun hän saa lapsia, tai tulee elämään joku kriisi, niin hän ei pysty siitä puhumaan kenellekään, koska on koko elämänsä tähän asti vähätellyt kaikkien muiden ongelmia - ylpeys tulisi tielle. No, niin makaa kuin petaa.



Halusin vain tietää mitä mieltä muut ovat tällaisesti puheesta. :)



ap