Lue keskustelun säännöt.
Asuntoaan myyvät/ asuntonsa myyneet!
16.06.2009 |
Paljonko olette tai olette olleet valmiit tiputtamaan asettamastanne asunnon myyntihinnasta ostajan tinkiessä?
Itse emme hintaa kämpälle laittaessamme suunnitelleet väliin juurikaan ilmaa, joten pari tonnia tällä hetkellä korkeintaan olisimme valmiit tulemaan vastaan. Onko tuo kaupantekotilanteessa liian vähän?
Kommentit (20)
Oletteko valmiita myymään tappiolla?
Nythän moni asuntonsa vuosina 2005-2008 ostanut joutuu myymään halvemmalla kuin mitä itse aikanaan maksoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko valmiita myymään tappiolla?
Nythän moni asuntonsa vuosina 2005-2008 ostanut joutuu myymään halvemmalla kuin mitä itse aikanaan maksoi.
Asuminen maksaa aina. Itse ostimme asuntomme sillä periaatteella, että järkevän mittaisella laina-ajalla pystymme maksamaan kohtuulliset kuukausierät. Maksan joka kuukausi siis itse asumisesta. Jos nyt myisimme asuntomme vaikkapa kymmenenkin tonnia alle oman ostohintamme, meille jäisi yhä sievoinen summa käteen lainan poismaksun jälkeen. Emme siis todellakaan myisi "tappiolla"
Ymmärrän kysymyksen, jos sillä tarkoitetaan esim, vuosi sitten ostettua asuntoa, jonka myymällä ei saisi maksettua lainaa pois. Eikä sekään nyt välttämättä niin kauheaa olisi. Nyt on isot asunnot varsinkin halvempia. Voi tulla edullisemmaksi myydä nyt hieman tappiolla ja ostaa halvemmalla se uusikin isompi asunto verrattuna häneen, joka osti sen isomman asuntonta aiemmin.
Sitten toki harmittaisi, jos pitäisi myydä talousvaikeuksien vuoksi ja käteen jäisi vielä velkaa pankille.
Miksi ihmisiin on niin tiiviisti juuttunut ajatus, että aina asunnosta pitäisi saada enemmän kuin on itse maksanut? Onhan se asunto sijoitus, mutta eikö ensi sijaisesti koti? Onko se hukkaan heitettyä rahaa, jos on vuosikausia saanut pitää mieleistään kattoa päänsä päällä?
sitten pitää mennä sen mukaan. Helsinki on täynnä ihmisiä, jotka kuvittelevat että tästä pitää saada niin ja niin paljon rahaa. Pyytävät tarjouksia monelta välittäjältä jotka tietävät se joka antaa suurimman hintaehdotuksen, saa alkaa välittämään asuntoa. Ja sitten ollaan niin että tämä asunto on sen ja sen arvoinen. Kämppä on myynnissä vuoden ja ei tule yhtään tarjousta.
Tällä hetkellä en itse alkaisi asuntoa myymään. Pelkästään ilmoitukset Hesarissa, oikotie, näytöt, isännäntodistukset etc. ON todella realistista että perusasunto on myynnissä puoli vuotta.
Mekin pyysimme hintaa "ilman ilmaa" ja ostaja tinki 2000e. Olisivat varmaan ostaneet täydelläkin hinnalla, mutta molemmille tuli hyvä mieli.
Pyysimme ensin 3:lta eri välittäjältä arviot, jotta tiesimme missä liikuimme ja kävimme myös lähiseudun myynnissä olevissa asunnoissa tutustumassa. Pyysimme 5000e vähemmän kuin korkeimman hinta-arvion antanut välittäjä, sillä möimme itse. Välityspalkkio olisi ollut 10.000e...
Näin ollen joudut myymään omasi ostohintaa halvemmalla, mutta saat myös seuraavan asuntosi halvemmalla. Suhdanteet vaihtelee.
Ja kysymykseesi, riippuu tietenkin asunnon koosta, laadusta jne. jotka määrittävät hinnan. Jos asunnon hinta on esim. 200 000 euron luokkaa, on 2000 jousto aivan liian vähän näinä aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksyimme tarjouksen, joka oli 8 prosenttia pienempi kuin pyyntömme. Emme olisi suostuneet jos ei olisi ollut kiire.
kuin nyt.
Nyt ollaan tultu järkevimmiksi ja realistisemmiksi.
meillä just "hulluina" vuosina kiint.välittäjä kertoi, että n. 5% keskim. pystyy tinkimän. Se siis täällä pk-seudulla hyvillä alueilla varmasti pitääkin paikkansa.
Jos asunto maksaa 300 000 -400 000 eur ja enemmänkin, ei kukaan tingi siitä jotain 20% (niinkuin täällä av:lä välillä väitetään), koska se olisi jo 60 000 - 80 000 eur -> mikä on ihan tajuton summa rahaa.) Eli myös absoluuttista rahasummaa pitää katsoa. Se voi olla ehkä max n. 10 000 eur, ellei asunto ole sellainen siististi laitettu tai alueen hintatasoon nähden edullinen, jotka "viedään käsistä".
Mutta riippuu siis ihan mahdottoman paljon asunnon sijainnista, kunnosta, iästä jne.
Itse siis silloin "hulluina" vuosina tingimme itse myymästämme asunnosta jopa n. 10 % (mutta lähtöhinta oli ihan tajuton - välittjän meille ehdottama :), eli silti teimme 3,5 v asumisella vielä kivat voitot; toki oltiin ite vähän rempattu ja laitettu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myydä silloin kun suostuttiin tinkimään se n. 10%.
Oli meinaan uusi jo ostettu ja lainaa oli yli 500t eur :). Että pakko oli saada myytyä. Joulun aikaan oli muutenkin vähän hiljaista, joten otettiin eka tarjous :).
(Lisäksi taloyhtiö oli tosi p...ka ja tosi huonolla alueella ja asunto vanha - vaikka meidän jäljiltä tyylikäs olikin - ihme että sinne halusi joku muuttaa :D. Ja vielä maksaa meille siitä :).
Meillä ei ole mitään pakkorakoa päästä asunnosta eroon, joka mielestäni on alueen hintatasoon nähden asiallisesti hinnoiteltu. Suht uusi ja kivasti sisustettu. on ollut myynnissä pari viikkoa ja saimme tarjouksen joka oli 7000 pyyntimme alle. Ostaja tuli tonnilla vielä vastaan, mutta emme hyväksyneet tarjousta.
Tappiolla emme olisi siltikään vielä myyneet vaikka olisimme tuohon tarjoukseen tarttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja "ilmaa" oli hintaan laskettu vain 500e.
Myyjällä myös kiire myydä, minulla kiire ostaa.
eihän sillä absoluuttisella hinnanalennuksen määrällä ole mitään rajaa, kun ei ole hinnoillakaan? Naapurissa hinta laski 100 000 pyynnistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko valmiita myymään tappiolla?
Nythän moni asuntonsa vuosina 2005-2008 ostanut joutuu myymään halvemmalla kuin mitä itse aikanaan maksoi.
Ostimme vuonna 2005 ja nyt myimme sen itse kahdessa viikossa 17 000 euron voitolla. 3000 e tingimme pyyntihinnastamme.
Uuden asunnon hinnasta tingimme 9000 euroa.
"Asuminen maksaa aina. Itse ostimme asuntomme sillä periaatteella, että järkevän mittaisella laina-ajalla pystymme maksamaan kohtuulliset kuukausierät. Maksan joka kuukausi siis itse asumisesta. Jos nyt myisimme asuntomme vaikkapa kymmenenkin tonnia alle oman ostohintamme, meille jäisi yhä sievoinen summa käteen lainan poismaksun jälkeen. Emme siis todellakaan myisi "tappiolla"
Ymmärrän kysymyksen, jos sillä tarkoitetaan esim, vuosi sitten ostettua asuntoa, jonka myymällä ei saisi maksettua lainaa pois. Eikä sekään nyt välttämättä niin kauheaa olisi. Nyt on isot asunnot varsinkin halvempia. Voi tulla edullisemmaksi myydä nyt hieman tappiolla ja ostaa halvemmalla se uusikin isompi asunto verrattuna häneen, joka osti sen isomman asuntonta aiemmin.
Sitten toki harmittaisi, jos pitäisi myydä talousvaikeuksien vuoksi ja käteen jäisi vielä velkaa pankille.
Miksi ihmisiin on niin tiiviisti juuttunut ajatus, että aina asunnosta pitäisi saada enemmän kuin on itse maksanut? Onhan se asunto sijoitus, mutta eikö ensi sijaisesti koti? Onko se hukkaan heitettyä rahaa, jos on vuosikausia saanut pitää mieleistään kattoa päänsä päällä?"
Etkö laske KORKOJA mukaan asumismenoihin? Moni ottaa lainan ja ostaa vaikkapa 100´000€:n asunnon velkarahalla, myy sitten kämpän muutaman vuoden päästä 120´000€ ja kuvittelee tehneensä voittoa tuon 20´000€ vaikka todellisuudessa on maksanut lainasta korkoja =voitto hupenee niihin.
Esim. 100´000 laina 10 vuoden maksuajalla niin 4€ korolla korkoihin menee 21´507€!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäätiin 29 000 voitolle kuitenkin. Oli kiire myydä kun muutto pukkaa päälle toiselle paikkakunnalle. Muussa tapauksessa olisimme odottaneet 5000-10000 parempaa tarjousta.
Keski-suomi, talo 2v vanha
Jos asunto maksaa 300 000 -400 000 eur ja enemmänkin, ei kukaan tingi siitä jotain 20% (niinkuin täällä av:lä välillä väitetään), koska se olisi jo 60 000 - 80 000 eur -> mikä on ihan tajuton summa rahaa.)
Ainakin eräiden isojen perheasuntojen kohdalla Helsingissä. Joku kämppä siis laitetaan myyntiin hp 920 000 ja sitten se kiertää eli välittäjillä, ja vuoden päästä siitä pyydetään 865 000. Näitä on nähty. Ilmaa on.
Minä myin juuri sijoitusasuntoni pois samaan hintaan, kuin sen ostinkin vuonna 2006. Taloyhtiöön tehty 3000 euron sähköremppa jäi kylläkin maksettavakseni. Eli voidaan sanoa, että sen verran tingin.
Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, koska muutamassa kuukaudessa olisi jo voinut tulla saman verran tappiota, jos ei saisi heti uutta vuokralaista vanhojen poistuessa.
Nyt on rahoilleni parempaa käyttöä, kuin maksaa sijoitusasunnon lainaa + yhtiövastiketta jne. Ei siis ollut kovin kannattava sijoitusasunto.
kuin nyt.
Nyt ollaan tultu järkevimmiksi ja realistisemmiksi.meillä just "hulluina" vuosina kiint.välittäjä kertoi, että n. 5% keskim. pystyy tinkimän. Se siis täällä pk-seudulla hyvillä alueilla varmasti pitääkin paikkansa.
Jos asunto maksaa 300 000 -400 000 eur ja enemmänkin, ei kukaan tingi siitä jotain 20% (niinkuin täällä av:lä välillä väitetään), koska se olisi jo 60 000 - 80 000 eur -> mikä on ihan tajuton summa rahaa.) Eli myös absoluuttista rahasummaa pitää katsoa. Se voi olla ehkä max n. 10 000 eur, ellei asunto ole sellainen siististi laitettu tai alueen hintatasoon nähden edullinen, jotka "viedään käsistä".
Mutta riippuu siis ihan mahdottoman paljon asunnon sijainnista, kunnosta, iästä jne.
Itse siis silloin "hulluina" vuosina tingimme itse myymästämme asunnosta jopa n. 10 % (mutta lähtöhinta oli ihan tajuton - välittjän meille ehdottama :), eli silti teimme 3,5 v asumisella vielä kivat voitot; toki oltiin ite vähän rempattu ja laitettu).
IHAN SOOPAA. YSTÄVÄ OSTI ASUNNON, LÄHTÖHINTA 499 JA MAKSOI 379. ENEMMÄN KUIN 5 %, ja tämä on nykyaikaa Helsingissä. Hullu on jos yrittää tinkiä vain 5 %, vähintään 20 pinnaa,siitä aloitetaan.
Neliöhnta laitettiin hiukan alemmas kuin mitä kiinteistövälityksen kautta myynnissä olevissa vastaavissa meidän alueella. Kuitenkin niin, että me saisimme itsellemme käteen enemmän kuin mitä kiinteistövälityksen palkkioiden jälkeen. Eli win-win- tilanne ostajalle aj myyjälle.
Tinkavaraa laskimme enintään 4% pyyntihinnasta ja sen myös annoimme ostajalle alea. Hän oli käteisostaja.
Ja sanoimmekin näytössä ihmisille suoraan, että tinkivaraa ei juutikaan ole.
Asunto meni viikossa kaupaksi Tampereella.
Jos ei sen alle lähde, pistän vuokralle.
ja parissa kuukaudessa meni pari tonnia alle pyynnin.