Onko lääkärillä mahdollisuus kirjoittaa mielialalääkkeitä?

Jos siis asiakas kertoo oireistaan lääkärille, on käynyt neuvolapsykologilla muttei ole sieltä lääkemääräystä kuitenkaan pyytänyt. Ahdistaa vaan niin pirusti ja tätä jatkunut jo vuoden. Neuvolapsykologin kanssa en ole samalla aaltopituudella joten juttelu hänen kanssaan ei tuota tulosta.



Pelkään kuolemaa, eniten auto-onnettomuudessa. En omaani vaan lasteni. Mietin kuolemaa joka päivä, ahdistun lööpeistä, uutisista, pelkästään jo kun näen ambulanssin tai paloauton pillit päällä. On vaan niin helvetin paha olo koko ajan. Epäilen koko ajan lasten oireita; jos joku yskii tai itkee tai ihan mitä vaan, alan pelätä sairautta. Ei tämä ole tervettä, tiedän, eikä kukaan päälle päin minusta uskoisi. Mutta en minä tällaista kauaa jaksa! Yritän vaan olla kaikille kiltti ja hyvä ihminen mutta syyttelen itteäni koko ajan kaikesta. Elämässäni on perusasiat kunnossa mutta pääni sisäinen maailma on sekaisin. Pelkästään tuo että kirjoitan elämässäni perusasioiden olevan kunnossa, saa minut pelkäämään että kun nyt "kehun", sattuukin jotain pahaa. Ja nimenomaan lapsille. Kärsin pakko-oireista jotka vaikuttavat myös olemiseeni ja tekemisiini. Sekään ei ole kuitenkaan sellaista että ulkopuoliset näkisivät.



Tiedän etten ole terve mutta milloin napsahtaa niin etten enää tajua realiteettejä tämänkään vertaa?

Mielialalääkkeet voi aloittaa vaikka terkkarilääkäri. Parasta olisi jos pääsisit psykiatriselle poliklinikalle myös, terkkarissa voidaan kirjoittaa sinulle lähete. Todennäköisesti sen saatkin, koska olet pienten lasten äiti, työikäinen ihminen.

että tarvinko neuvolapsykologilta jonkun lausunnon että lääkäri kirjoittaisi reseptin?



ap

Psykiatri tietysti voi tietää niistä asioista enemmän.



Mulla auttanut masennukseen ja pakko-oireisiin hyvin paroksetiini.



Jos oikein ahdistaa ja tuntuu, että välillä meinaavat realiteetit hävitä, voi lisäksi pienikin annos jotakin neuroleptiä (esim. ketiapiini) auttaa.



Tsemppiä!

heti huomenna esim. tk-lääkärille akuuttiajan. Tai jos on muutamia kymppejä ylimääräistä rahaa, niin suosittelen jonkun yksityisen lääkäriaseman psykiatria.



3

5

Kuinka pian lääkkeet sitten alkaa vaikuttamaan ja millä tavoin ne auttaa? Kävin mielenterveystoimistolla juttelemassa ensin josta minut ohjattiin neuvolapsykologille. Ehdottivat silloin sieltä mtt:lta lääkkeitä(tai kysyivät haluanko) mutta ajattelin silloin että puhumalla selvitän pääni. No, tämä pää ei näytä puhumalla selviävän ja jos vaan jotenkin on mahdollisuus vielä nauttiakin tästä elämästä niin olisin onnellinen.



Onko muilla "parantumiskokemuksia" vai onko tässä nyt tuomittu koko elämän kestävään pelkoon ja ahdistukseen?

Se on uudentyyppinen ns. SSRI-masennuslääke, joka vaikuttaa aivojen serotoniinipitoisuuksiin normalisoivasti. Lääkkeen vaikutus alkaa vasta viikkojen kuluttua ja alussa oireet voivat jopa pahentua, mikä pitää ottaa huomioon ja olla kärsivällinen. Huomasin elämän kirkastuvan n. 3 tai 4 viikon käytön jälkeen ja sen jälkeen olo on ollut varsin ok. Ajatukset seljenneet, ärtyneisyys ja ahdistuneisuus vähentyneet selvästi, toiveikkaita ajatuksia tulevaisuudesta, helpompi ajatella järkevästi eikä ajelehtia tunteen mukaan. Mitään negatiivista latistumista en ole huomannut. Sivuvaikutuksia oli silloin kun lääke aloitettiin ja kun annos nostettiin hoitotasolle, silloin oli vähän samalla lailla huono olo kuin alkuraskaudessa. SSRI-lääkkeisiin ei kehity riippuvuutta, ne eivät ole mitään "rauhoittavia" jotka vaikuttaisivat persoonallisuuteen tai tekisivät uniseksi tms.



Lääkkeet ovat ikäänkuin kipsi murtuneen jalan ympärillä, vievät pahimman tuskan ja rauhoittavat tilanteen niin, että kykenet käymään läpi vaikeita asioitasi ilman suunnatonta ahdistusta. Minulle lääkitys mahdollistaa työssäkäymisen ja normaalin perhe-elämän. Lääkitystä kannattaa kuulemma jatkaa melko pitkään, pari vuottakin, jotta masennus/ahdistuneisuus ei uusisi niin helposti.



Kannattaa yrittää päästä psykiatrian poliklinikalle. Meidän kunnassamme sinne pääsyn edellytyksenä on, että ihminen on ollut puoli vuotta mtt:n asiakkaana ja osoittanut siten halunsa sitoutua hoitoon ja terapiaan. Työikäiset voivat saada Kelalta maksusitoumuksen pitempäänkin terapiaan, ja se että olen pienten lasten äiti puoltaisi päätöstä, jos sitä hakisin - varmaan näin myös sinunkin kohdallasi. Mutta mtt:ssa käyminen ainakin minulle oli todella hyvä kokemus ja antoi voimaa selvitä pahimman yli.

Olin noin 1,5 vuotta sitten tosi huonossa jamassa. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, paniikkihäiriöön, ahdistuneisuushäiriöön... Ekat mielialalääkkeet auttoivat aika pian masennukseen (ei oikein ahdistukseen) mutta lopetin ne pian. Siitä alkoi alamäki, useita eri lääkekokeiluja (siihen kannattaa varautua ettei eka ole aina se paras, voi olla haittaavia sivuvaikutuksia) ja tilani vain huononi.. Pelkäsin sairaasti sekoamista, ja pakkoajatukset hallitsivat elämääni. Olo oli kauhea, sellaista en toivoisi kellekään. Puolen vuoden päästä sairastumisestani alkoi näkyä valoa, kun minulla kokeiltiin imetyksen lopettamisen jälkeen Seroquelia (ketiapiini, ns. psykoosilääke). Sitä käytetään paljon muuhunkin kuin skitsofreniaan, mm. ahdistuneisuuteen ja unettomuuteen. Toki pelkät mielialalääkkeetkin voivat joillakin auttaa! Minulla menee lisäksi paroksetiini-mielialalääke, sitä käytetään eniten pakko-oireisiin. Tehoaa hyvin myös masennukseen.



Lääkityksillä kannattaa aloittaa, mutta keskuteluapuakaan ei kannata unohtaa sitten kun on paremmassa jamassa.



Mieliala- ja psykoosilääkkeet vaikuttavat mm. serotoniini- ja dopamiini -aineenvaihduntaan. Eli siis meillä nyt vaan on häikkää siellä aivokemioissa. 2-6 viikon päästä tulee mielialalääkkeiden vaikutukset esille. Olo usein pahentuu ensimmäisinä päivinä, kun aloittaa lääkitykset, mutta kohenee siitä kyllä sitten aika pian. Myös rauhoittavat auttoivat minua erittäin paljon aikoinaan, mutta niissä on mm. se riippuvuusriski.



Googleta esim. masennus, pakko-oireyhtymä, ahdistuneisuushäiriö, mielialalääkkeet, SSRI-lääkkeet..



En ole mikään lääkäri, mutta paljon kokenut ja lukenut ;) Minulta voit kysyä mitä vaan, katsotaan osaanko vastata.



Nyt on kiire nukkumaan, olisi paljon kerrottavaa ja kirjoitettavaa, mutta tulen huomenna jatkamaan.



Tsemppiä, usko tai älä niin saatat olla jo esim. kuukauden päästä hyvässä kunnossa!!!!!!!



Ps. Menethän lääkäriin pian!

Pelkästään jo se että tiedän etten ole yksi tämän asian kanssa, auttaa hieman oloa. Tätä on vaan jatkunut jo vuoden "vahvana", kolme vuotta lievempänä. Tämän vuoden alussa hain ensimmäisen kerran keskusteluapua mutta niistä ei ole oikein ollut hyötyä. Mtt:lla kyllä koin että pääsin yhteisymmärrykseen naisen kanssa jonka kanssa juttelin mutta heillä siellä pitkät jonot ja ohjasivat tuonne neuvolapsykologille.



Olisin niin onnellinen jos joku päivä heräisin ja huomaisin että minulla on HYVÄ olla. Nykyään tämä on tällaista tarpomista; kodin ja lapset hoidan, miehen kanssa asiat ok, mielensisäinen elämä vaan mullinmallin. En uskalla nauttia edes pienistä asioista kun pelkään että jos annan itselleni luvan olla onnellinen, romahdankin. Seuraan tätä ketjua joten kirjoittele ihmeessä lisää; minäkin vastailen kun nettiin ehdin. Hyvää yötä. :)



ap

niin huonosti? Kuka hoitaa äitiä?

Minulla on myös vastaavanlaista ahdistuneisuutta ja pakkoajatuksia ollut aina lapseni syntymästä lähtien. Suosittelen lämpimästi mielialalääkitystä, se todella auttaa! Minulla olo on pahimillaan ollut sietämätön, nyt ihan normaali. Aloitin juuri terapian, muutoin en uskalla ikinä lopetttaa lääkkeitä. Rohkeasti vain tk-lääkärille tai yksityiselle. Mielialalääkkeitä kirjoitetaan nykyään todella paljon.

upupupup

Tuo mielialalääkkeiden hommaaminen? Jutellaan hetken aikaa lääkärin kanssa ja mennään reseptin kanssa apteekkiin? Silloinhan periaatteessa kuka vaan pystyisi sanomaan että juu, ahdistaa ja saa lääkkeet. Eikö tosiaan tarvita mitään lähetteitä tmv? Onkohan väärinkäyttöä paljon näillä lääkkeillä?

miksi kukaan haluaisi käyttää mielialalääkkeitä, jos ei niitä tarvi. Ne kun aiheuttavat yleensä terveillä ihmisillä vain epämiellyttäviä sivuvaikutuksia. Puhun siis masennuslääkkeistä. Rauhoittavia varmaan käytetään useammin väärin.



Mielialalääkkeitä voi määrätä kuka tahansa lääkäri, ja käsittääkseni Suomessa niitä määrätään suht helposti, mutta jätetään usein terapiahoito pois, mikä aiheuttaa joskus sitä, että potilas ei paranekaan... Kaikki mielialalääkkeetkään ei sovi kaikille, eli lääkärin tulisi tavata potilas jonkin ajan kuluttua uudelleen ja arvioida onko lääkitys oikea. Tätäkään ei käsittääkseni Suomessa kovin yleisesti tehdä.



Itse olen ollut lääkityksellä ja käynyt terapiassa nyt vuoden ajan, ja olen voinut suht hyvin, paitsi nyt pimeimpänä aikana on ollut enemmän ongelmia ja lääkitystä jouduttiin lisäämään. Masennuslääkkeet alkoivat tehota 3 kk käytön jälkeen.

Lääkäri tutkii ennen kuin määrää lääkkeet. Masennuksella on tietyt oireet, joista sen tunnistaa. Yksinkertaistettuna näin: masennuksella on 10 tyypillistä oiretta. Lääkäri kyselee keskustelussa näihin liittyviä asiota. Jos potilaalla on 1-2 tyypillistä oiretta, hän ei ole masentuntu tai on niin lievästi masentunut, ettei tarvitse lääkitystä. Mitä enemmän oireita, sitä vahvempi masennus ja sitä varmemmin tarvitaan lääkitystä ja keskustelua.



Jos potilaasta tuntuu että vain jutustellaan, niin ihan hyvä. Lääkäri ei kuitenkaan jutustele mitä sattuu, vaan hänellä on tietty tavoite joka kysymyksessään.



Nykyaikaisia masennuslääkkeitä ei voi käyttää väärin, koska ne eivät aiheuta mitään myönteisenä koettuja vaikutuksia, jos taustalla ei ole sairautta. Jos siis olo on jo valmiiksi +5, siitä ei tule lääkkeiden avulla +20. Mutta jos olo on -20 niin se saadaan lääkkeillä kohtaan 0.

viisaampi.

Kävin joskus masennuksen vuoksi terveyskeskuslääkärillä ja hän kirjoitta minulle reseptin neljään unilääketablettiin. Siis sain neljä unilääketablettia...

Ei sen enempää apua herunut.

*

Kiitoksia kovasti kaikille mielipiteistä. Minun siis kannattaisi tilata lääkärille aika ja käydä hänen luonaan juttelemassa? Olen miettinyt etten neuvolapsykologin käynneistä hyödy ollenkaan mutta pystynkö hänelle sanomaan ettei hänestä ole mitään apua? Jos ei hänestä, niin kenestä sitten?



Tarvisin ihmisen jolle pystyn puhumaan IHAN KAIKESTA pääni sisällä liikkuvasta ja esimerkiksi näitä pakko-oireitani häpeän. Mutta en niille mitään voi. Olen usein päättänyt että vaikka kuinka tuntuu että pakko tehdä jotain tietyllä lailla niin en tee mutta mutta.... eipä se onnistu. :/ Kaiken lisäksi ei pysty kaupassa ym. enää käymään ilman että ahdistus paukahtaa päälle kun lööpit huutaa milloin mitäkin. Viimeksi tänään luin pojasta joka kuoli vuorokaudessa aivokalvontulehdukseen. Arvatkaapa kuka nyt pelkää ja ahdistaa ihan kamalasti että jos sellainen iskee. Vaikka ei kai se ihan yleistä tuollainen ole.... kai?



Omaa lääkäriä meillä ei ole vaan päästään aina vaan jonkun tk-lääkärin vastaanotolle jos tarvetta käydä. Soitanko siis vaan terveyskeskukseen ja varaan ajan? Huoh tätä omaa päätä....



ap