Miksi en osaa nauttia kunnolla hoitovapaasta?
Höh. Ärsyttää kun en saa kiinni siitä tunteesta, miten ihanaa vaihetta nyt elänkään! Tiedän, että kun syksymmällä palaan töihin, tulen ihmettelemään miksi en nauttinut enemmän, miksi en tehnyt sitä ja tätä, miksi en osannut iloita tarpeeksi?!
Joo..hölmöltä ehkä kuulostaa. Mutta tuntuu että tämä aika nyt vaan valahtaa sormista ihan liian nopeaan..jotenkin turtana vaan mennään päivästä toiseen. "Haluaisin" tehdä yhtä ja toista lasten kanssa, mutta jotenkin vaan päivät kuuluu rutiineihin. On vetämätön olo..
Keksikää jotain kivaa (ja halpaa..) piristystä! :)
Olenko ollut liian kauan "vapaalla" (yli 2v) kun olen kuin jossain horrostilassa..
Kaikennäköistä stressaavaakin tässä on ollut, kuopuksen sairastelut, isot leikkaukset ym., eli tosiaankin minun pitäisi kyllä olla tietoinen siitä ettei elämä aina ole helppoa ja nyt pitäisi nauttia kun tilanne on hyvä..
Kommentit (6)
viimeeksi samanlaisiin fiiliksiin ja nyt olen jälleen hoitovapaalta palaamassa työelämään. Luulin aiemmin olevan kotiäitityyppiä, mut oon vaan niin seurallinen ja haluan jotain muutakin ajateltavaa/haasteita, että pakko myöntää, et en oo kotona viihtyvää sorttia.
Mua piristi ihan hirvesäti viimeeksi kun aloitin työt. Sain energiaa ja elämä tuntui olevan jälleen balanssissa, kun oli työ ja muutakin kuin koti, lasten hoito ja kavereiden kaa kahvittelu. Täytyy vaan oppia tuntemaan itsensä:) Ja voi miten mä nautin jälleen kotipäivistä työn aloittamisen jälkeen! Se on se vaihtelu!
Tyytyväisestä äidistä nauttii myös lapsi:)
niiku on ajatellu. Ota rennosti. Pääasia et sä oot siel kotona lastesi kanssa. Ei ne niin paljon virikkeitä tarvitse.
Niin.. ei ne lapset varmaankaan niin virikkeitä nyt tarvitse, vaan äiti ;)
Mulla saattaa olla syksyllä sellainen mahdollisuus, että tekisin vain jonkin verran töitä, n.15-20h/vko..toivon että se onnistuisi työnantajan puolesta. Ehkä sekin sitten auttaisi- vähän enemmän rahaa ja "virikkeitä", muttei vielä kokonaan töihin ja kuopus voisi vielä olla kotona muutaman kuukauden. Toivon että tuo onnistuu, se voisi olla hyvä "pehmeä lasku" työelämään..
Siihen asti koetan nautiskella kotona. Sehän tässä ristiriitaista onkin, etten minä hingu töihin vielä..mutten saa sitä "onnellista oloa" täällä kotonakaan näköjään, vaikka sinänsä asiat ok. Ehkä joku paniikkikin, että viimeinen "vapaa" kesä, nyt pitäisi olla niin pirteä ja onnellinen kaikin tavoin..
t.ap
Olin kotona viimeks 2v ja risat. Aattelin että mun on pakko nauttia tästä viimeisestä hoitovapaasta (lapsiluku täynnä, 3 lasta). Kumma juttu, en kyllä viihtynyt erityisen hyvin. Oli ihanaa palata takaisin töihin, sai taas "omaa elämää". Kaikkia ei vaan ole luotu pelkästään kotiäideiksi. Ihan ok, mutta ne samat rutiinit alkoi puuduttaa..olin tosiaan kun jossain horrostilassa välillä. Mikään ei innostanut. Oon jotenkin paljon pirteämpi kun lähdin takaisin töihin.
Parastahan on, että vietät aikaa lapsesi kanssa. Luot itsellesi ihan turhaan paineita asiasta. Minulla 2 lasta ja molempien jälkeen mennyt heti töihin, kun lapset 1v. Nyt kuopus täyttää 3v heinäkuun lopulla ja olen kesä-heinäkuun hoitovapaalla ja elokuun lomalla. Ja minä olen buukannut päivät täyteen, kun kerran ollaan vapaalla. En tiedä onko sekään nyt kovin järkevä ratkaisu.
Pidin kotiäitikamuille lapsineen 2t naamiaiset, jotka alkoivat aamulla 10ltä. EKa nakkikeittoa lapsille ja aikuisille salaattia ja sitten herkut pöytään. Ekana päivänä oli 5 äitiä ja 11 lasta ja toisena päivänä 3 äitiä ja 8 lasta.
Sitten ollaan puistoiltu eväiden kanssa, käyty kirjastossa (missä ei oltu ikinä käyty) ja nyt odotellaan uimakelejä :) Kavereita yritetään nähdä kovasti, kun työ ja hoitokuviossa tuntuu ettei jaksa kaikkeen venyä. SIitä pidän huolen, etä kesäksi en ota mitään pakollisia viikkomenoja, edes itselleni en säännöllistä harrastusta ota.
Kyllä sitä itsekin koko ajan pohtii mitä kivaa voisi tehdä, mutta ilman euroja, ei valitettavasti taivaita voi kurkotella. Hyvää kesää kuitenkin sinulle ja olen varma, että omalla tavallasi nautit kuitenkin kesästä lapsesi kanssa.
Meilläkin on kaksi lasta, 5v ja tämä reilu 2v kuopus..
Kyllä minä nautinkin välillä, ei tämä nyt yhtä piinaa ole. Mutta jotenkin itseäni ärsyttää se, että olen jotenkin ihan saamaton. Olen jopa miettinyt onko tämä jotain masennusta? Mutta toisaalta iloitsen kyllä monestakin asiasta..
Tiedän, että jos nyt olisin vaikka kuukauden töissä kokopäiväisesti, osaisin takuulla taas paremmin tästä vapaasta nauttia- se tässä onkin kamalaa kun tuntuu että tämä arvokas aika vain kuluu jossain transsissa..
Varmaan yksi osasyy on juuri raha. Se kuitenkin rajoittaa kaikkea menemistä, vaikka vähemmällä pärjääkin.
Toinen voi olla se, että tämä kuopus on/on ollut infektioherkkä, jonka takia en edelleenkään halua missään väkipaljoudessa kulkea. Ihan tarpeeksi on sairaalareissuja ollut muutenkin, joten flunssia ym. yritetään välttää.. Ja se rajoittaa kulkemista ja kyläilyäkin, kun tuntuu että lapsiperheessä aina joku on flunssassa.
Ehkä tämä on vain sitä, että seinät kaatuu päälle, että olen ollut nyt liikaa täällä kotosalla samoissa ympyröissä. Toisaalta en vielä ole halunnut palata töihin, niin houkuttelevaa ei ole se ollut..
En minäkään kalenteria täyteen halua, siitä saan vain stressiä..mutta tosiaan jotain pientä pitää keksiä.
Ja mulla taitaa ihan oikeasti vaikuttaa hormonitoimintakin..pms-oireet pahemmat kuin koskaan aiemmin (omega3-rasvahapot tuntuvat hieman näitä helpottavan), ja tiettyinä aikoina olen jotenkin ihan lamaantunut.. :/
No, josko aurinokoiset kelit saisivat piristymään (mikäli niitä tulee..). Pitää yrittää keksiä jotain pientä piknikkiä rannalle tai metsään ym..