Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ketään varakasta ihmistä, jolla
15.06.2009 |
on upea talo ja upeita tavaroita, mutta yleisvaikutelman pilaa liian suuri määrä sekalaista krääsää joka puolella. Kävin viikonloppuna sellaisessa taloudessa ja oikein sormet syyhysi hakea parikymmentä jätesäkkiä ja ruveta lappamaan sinne tavaraa. Miten kukaan jaksaa elääkään sellaisen tavaramäärän keskellä? Pölyjen pyyhkiminen käynee puolipäivätyöstä jne.
Tulipa mieleen, että olikohan talon emäntä sitä mieltä että on oikeasti hienoa, kun näyttävällä pöydällä on sekä tyyliin sopiva upea koriste että joku roina vuodelta -85? Vai eikö hän vain osaa heittää mitään menemään ja kama täytyy sijoittaa johonkin, koska kaikki säilytystilat on jo täynnä?
Kommentit (9)
ei välttämättä korreloi siisteyden/järjestelmällisyyden kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja syy on se, että meille ihmiset ovat tärkeämpää kuin tavarat ja sisustus. Ja kaikkien jutuille pitää löytyä tilaa.
Anoppi tykkää ostella meille arvokkaita design-juttuja, samoin omat vanhempamme. Minulla on tietynlainen maku, ja miehellä omansa. Sillä on noita outoja härveleitä, joille tietysti pitää olla tilaa, en halua olla sellainen pirttihirmu joka kieltää miestä laittamasta omia juttujaan esille.
Ja sitten vielä lapset, ja appi tuo matkoiltaan tosi omituisia juttuja. Ja sitten on kaikenlaisia muistoja....
Mietin vain, oletko meillä käynyt, vieras, meillä kun kävi viikonloppuna yksi rouva, jolla itsellään on erittäin kaunis ja askeettinen koti :)
Mun vanhemmat ovat olleet tosi varattomista perheistä ja munkin vanhemmat keskittyivät omakotitalon ostoon niin ettei rahaa riittänyt ruuan jälkeen juuri mihinkään. Aina ostettiin se halvin versio ja matkoilla ei käyty jne.
Sitten kun itse muutin omaan kotiin, oli tärkeää että asunto on tärkeässä osoitteessa, tavaroita hankittiin vaikka 1 per vuosi, kunhan on vaan designia ja puuroa syötiin monta kertaa päivässä.
Kun tapasin mieheni, hän on ihan ok kodista, palkka vaan on aika kova , hänellä oli kunnon säästöt ja vasta kun oltiin naimisissa, tajusin kuinka paljon me saadaan yhteensä kuussa käteen rahaa. Nyt voin huomattavasti nopeammin ostaa mitä haluan, voisin hakea vaikka mitä heti kun tilillä on rahaa ja koti täyttyy niin että pitää hankkia jo isompi asunto. Muutetaan kohta ja olen miettinyt mitä näillä kaikilla astiasarjoilla, lasisarjoilla, pöytähopeilla tekee. Harkitsen jopa valtaosan myymistä. Ikävä kyllä olen jo aloittanut lelujen hamstraamisen, lapsi ei ole vielä vuottakaan ja lapsen huone on täynnä leluja. Pikkuhiljaa...
Varakkuutta on ja jonkin verran makuakin mutta emäntä rakastaa krääsää - tässä yhteydessä tarkoitan sillä esim koriste-esineitä (tiimarista tai etelänlomilta), silkkikukkia tms. TAulut on sellaisia markettitauluja tai taidejäljennöksiä.
Mä olen ihan tietoisesti karsinut kaikki koriste-esineet joilla ei ole arvoa tai funktiota; meillä on aitoa taidetta seinillä ja yksi hyllykkö missä on taidelasia jota olemme saaneet ja perineet suvulta. Koristeita on vain kuopuksen huoneessa ja odotan innolla hetkeä jolloin niistäkin pääsee eroon!!
Se voi olla rakkaalta ihmiseltä saatu lahja tai muisto ainutlaatuiselta matkalta. Miksei sellaista ns krääsää saisi laittaa kotinsa paraatipaikalle? Siksikö, että snobivieraat saattaisivat ajatella, että voi mikä juntti...? Yllätys-yllätys: kaikki eivät välitä mitä muut ajattelevat, vaan sisustavat oman kodin kuten haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä sitä, että eikö teitä krääsästä pitävät kiinnosta yhtään kauneus? Tuossa esimerkkini kodissa emännällä selvästi oli jotain makua ja käsitystä siitä mikä on kaunista ja mikä ei. Hänellä oli paljon todella nättejä uusia koriste-erinetä ja huonekaluja. Mutta niitten kaikkien kauneusarvo suurin piirtein nollautui, kun tavarat oli aseteltu esille niin rumasti ja sekalaisesti. Ymmärrän kyllä rakkaat esineet siellä täällä jne., mutta liika on liikaa. Ehkä olen liian kaunosielu. Tekisi mieleni pelastaa upea romanttinen maljakko, jos se on tällätty jonkun karvaisen lapinpeikko-matkamuiston viereen.
Asukkaiden persoonallisuus ja elämä saa näkyä, kaikki eivät halua kliinisiä yhtä tyylisuuntaa edustavia KOTEJA itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsos kun eri ihmisillä on erilainen kauneuskäsitys. Asukkaiden persoonallisuus ja elämä saa näkyä, kaikki eivät halua kliinisiä yhtä tyylisuuntaa edustavia KOTEJA itselleen.
Ap yrittää ymmärtää. Onko tosiaan ihmisiä, joitten mielestä on ihan oikeasti KAUNISTA sellainen, että laitetaan rinnakkain vaikka nyt sitten romanttistyylinen kynttilänjalka pitsiliinalla ja se ruskea, karvainen, puinen lapinmuisto? Siis että heidän mielestään tällainen näyttää silmää hivelevän nätiltä? Vai onko kyse siitä että sen lapinmuiston merkitys ylittää arvoasteikolla menetyksen estetiikassa? Toisin sanoen onko sukulaisnaisellani se käsitys, että hänen kotinsa on kauniisti sisustettu?
esim mieheni enon kotona on sulassa sovussa kalliitta taideteoksia, hienoja huonekaluja, vanhoja kulahtaneita huonekaluja, lastenlasten savitöitä, piirrustuksia, harrastevälineitä, anttiikiposliinia , puutarhatyökaluja yms. Se näyttää kodilta:-)