Lue keskustelun säännöt.
Miksi puutumme niin hanakasti toisten valintoihin?
15.06.2009 |
Tässä parin viinilasillisen jälkeen jälleen kerran mietin, että miksi meidän pitää niin kovin tarmokkaasti puuttua toisten ihmisten valintoihin.
Miksi meille on niin tärkeää, miten toiset kasvattavat lapsensa? Jos laittomuuksia tai laiminlyöntejä ei tapahdu, niin ei se kuulu meille muille millään tavoin.
Miksi puutumme siihen, että joku haluua sektion ja joku toinen taas alatiesynnytyksen ilman kivunlievitystä? Tässä asiassa viitataan jo yhteiskuntaan maksumiehenä. Mutta onko se meiltä keneltäkään todellakaan poissa? Onko se minun veroissani vuosittain euron vai kaksi enemmän? Johonkin se raha kuitenkin menisi. Ei se summa minun pussissani viihdy.
Tai miksi pitää taistella siitä onko raskausviikolla X ja Y abortoitava alkio ihminen vai ei? Ei se alkio ole meidän kropassamme, emme me joudu elämään toisen yksilön valintojen kanssa koko elämäämme.
Olisi ihanaa herätä yhtenä aamuna, vaellella kaduilla ja huomata, että kaikki hyväksyisivät minut sellaisena kuin olen. Ymmärtäisivät valintani ja päätökseni. Kunnioittaisivat minua, vaikka en täydellinen olekaan.
Taidanpa kaataa lisää viiniä.
Kommentit (8)
Tosi perverssiä, tiedän! Mutta silti.
Mietin, minkälaisen elämän nämä ihmiset viettivät. Oliko Ida alistettu nyrkin ja hellan väliin? Oliko Kertulla rohkeutta tehdä kuten tahtoi? Toivoiko Taisto, että vaimo lopettaisi nalkutuksen ja marinan, että rahat eivät riitä siihen ja siihen.
Vai olivatko he onnellisia? Tiesikö Tilda tästä maailmasta lähtiessään, että häntä rakastettiin ja hänen esimerkkinsä rohkaisi naapurin Maria kerrankin repäisemään ja lähtemään taidenäyttelyyn Kuorevedelle sikäläisten Rotariladyjen kanssa. Tai Hilma uskalsi avata suunsa ja sanoa, että kuorossa on tilaa myös hiukan epävireiselle Ritvalle.
Pelottaa, että minäkin hukkaan aikaani mettimällä ovatko jonkun ihmisen valinnat oikeita vai vääriä. Pitäisi vain jaksaa olla ihminen - arvostaa omaa itseäni ja rakastaa muita. Väliäkö sillä vaikka eivät hammaslankaa ja suuvettä käyttäisikään, joskus kalastaisivat alamittaisen sintin naapurijärvestä tai ajaisivat polkupyörällä 50 metriä ilman valoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietimme, tuliko tehtyä oikea ratkaisu. Tässäkö tämä on? Mitä lapsistani tulee? Olenko onnellinen?
Valintojen kautta määrittelemme itsemme, ihan pienestä pitäen. Minä tykkään tällaisesta, mistä sinä tykkäät?
Pelkäämme, että toinen valitsi sittenkin paremman karkin.
Toisenlainen valinta (imetys/pulloruokinta - kestovaippa/kertakäyttöinen) haastaa meidät oman valintamme suhteen. Ja koska se määrittelee meitä itseämme (olen tällainen ihminen), toisenlainen ratkaisu on tavallaan hyökkäys omaa valintaamme eli omaa persoonaamme kohtaan.
Pitää kasvaa aikuiseksi ja nähdä erilaisia tapoja elää ennen kuin oppii hyväksymään itsensä ihan oikeasti. Vasta sen jälkeen voi hyväksyä toisten valinnat.
Katsopa ympärillesi (tai ekaksi vaikka peiliin!): eikö niin, että pahimmat toisten tuomitsijat ja morkkaajat ovat aina niitä joilla on itsensä kanssa vielä aika paljon tekemistä?
Suurimmalti osin olen samaa mieltä. Mutta se abortti. Siinä ei enää tehdä valintaa omasta puolesta vaan toisen puolesta tai paremminkin toista vastaan. Siksi se hiertää.Kun se sikiö ei ole osa toisen ruumista. Muuten ei yhtään hetkauta kenenkään omat valinnat. Paitsi tietenkin sitten, jos valitaan selvästi epärehellinen vaihtoehto tai aiheutetaan toiselle vahinkoa.
Tykkään keskustella erilaisista asioista ja kuulla ihmisten eri näkemyksiä ja perusteita erilaisiin ratkaisuihinsa. Mutta en voi sietää ihmisiä, jotka ovat ottanee elämäntehtäväkseen latistaa toiset ja tuputtaa omia valintojaan ainoina oikeina ratkaisuina. Kun meillä/meidän suvussa tehdään näin ja se toimii, niin se on ainoa oikea totuus nyt ja aina. Todella kapea-alaista ja mustavalkoista ajattelua, jota en voi sietää. Ihmisten tulisi hyväksyä, että on monenlaisia tapoja olla ja elää. Pääasia, että on itse tyytyväinen omiin valintoihinsa.
Olen itse kasvanut perheessä, jota lähisukulaiset tarkastelivat suurennuslasin alla, koska äitini ei joidenkin sukulaisten mielestä mahtunut siihen ahtaaseen muottiin mikä olisi ollut sopivaa. Äidistäni kasvoi itsenäinen, omaperäinen nainen, joka opetti lapsilleen, että erilaisuus on rikkaus. Olen tästä erittäin kiitollinen hänelle.
Ihmetyttää, miksi ihmiset usein kokevat erilaisuuden uhkana itselleen, erilaisuuteen ei useinkaan suhtauduta mielenkiinnolla vaan tyrmäten. Samaan määränpäähän voi päästä monin eri kulkuvälinein ja reitein, toiset tykkäävät matkustaa helposti ja vaivattomasti junalla, toiset metsässä seikkaillen. Ei ole yhtä eikä kahta oikeaa tapaa elää!
viisaampi ajatusmaailma. Hän suhtautui ennakkoluulottomasti vammaisiin (he saivat vierailla meillä, vaikka muut naapurit laittoivat ovet lukkoon), homoihin, lesboihin, romaneihin, ulkomaalaisiin jne. Jotain kai sieltä on tarttunut omiinkin arvoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi aina tarkistaa teksti ennen julkaisemista.
Itsekin mietin tuossa yhtä kyselyä täyttäessäni että miksi kaikkien tulisi olla kuin samasta muotista? Pitäisi olla tietynlainen vanhempi, tietynlainen puoliso tietynlaisessa liitossa. Muut ahdistuvat jos jonkun unelma ei ole sama kuin suurimmalla osalla ihmismassasta, paperista luetaan valmiita vastauksia itseään etsivälle.