Siinä että on ollut liian rankka elämä on pahinta

ihan en ymmärtänyt korkeammanlaatuista filosofiaa, mutta uskon kyllä sinun olevan oikeassa.



Elämänilo on uskoa paremmasta, uskomista elämän mielekkyyteen. Kun on rankka elämä, niin se mielekkyys häviää. Jos on uskoa Jumalaan, niin siitä mielekkyy kaiken rankkuuden keskellä on jokin pieni usko tulevaisuuteen. Koska jos ei uskoa Jumalaan, ei näe tapahtumilla olevan merkitystä eikä voi koskaan olla varma, että elämä kantaa. Sellainen syö miestä.

Se helpotti ja antoi sisäistä rauhaa - uskoa huomiseen. Mutta kukin tyylillään.

Joka ikinen päivä menee odottaessa lisää huonoja uutisia. Uskonnot ovat sanahelinää, en koe mitään pysyväksi enkä pysty luottamaan kehenkään. Voin olla hyvän ystävän seurassa kuin tavallinen ihminen mutta sitten taas voin laittaa välit poikki ihan siksi etten enää jaksa tuota ystävää.

Voin olla hyvän ystävän seurassa kuin tavallinen ihminen mutta sitten taas voin laittaa välit poikki ihan siksi etten enää jaksa tuota ystävää.

Mulla taas on käynyt päinvastoin. Kun elämä potki päähän tarpeeksi pitkään, Jumala oli ainoa mitä oli jäljellä.

minusta taas elämä on liian rankka vasta kun tekee itsarin. Siihenhän se rankkuuden kestäminen nimittäin loppuu, se joka on hengissä jaksaa vielä ottaa iskuja vastaan.

elämä on ollut niin raskasta että en olisi varmaankaan tässä ilman Jeesusta. Vaikeudet ovat saaneet minut turvaamaan yhä lujemmin Jeesukseen. Silloin kun menee hyvin, usein unohtuu että tarvitsemme häntä silloinkin.

Siitä on diagnoosikin. Mutta...on tässä muutakin.

Ei mikään Jumala antaisi pienen kärsiä niin... Jatkossa pidän vain itsestäni huolta...

minusta taas elämä on liian rankka vasta kun tekee itsarin. Siihenhän se rankkuuden kestäminen nimittäin loppuu, se joka on hengissä jaksaa vielä ottaa iskuja vastaan.

mutta en tee sitä läheisten takia.

Heikot ihmiset turvautuvat jumalaan,syyttävät sitä vastoinkäymisistään,kitisevät apua kun eivät itse muka kykene elämään.Sanotaan,että jumala on kaikkivoipa ja läpeensä hyvä,pahoista asioista syytetään saatanaa.Jos kerran jumala on niin ylitse muiden miksei se yksinkertaisesti tuhoa sitä pahuutta ja klaaraa asiat hyviksi?

Siis, jos ei ole olemassa mitään korkeampaa voimaa?

yleensä se, että kuuntelee muiden ihmisten kokemuksia ja jakaa omiaan muiden kanssa, vähentää tuskaa ja antaa uusia näkökulmia asioihin. Mun pelastukseni oli alkoholistien läheisille tarkoitettu ryhmä, mutta tällaisia ryhmiähän on vähän joka asiaan, kokeile!

Miten ihminen sitten erottaa hyvän ja pahan?Siis, jos ei ole olemassa mitään korkeampaa voimaa?

Minulla on lapsi jolle ei ole puhuttu jumalasta eikä jeesuksesta eikä taivaasta eikä helvetistä yhtään mitään kotona. Altistuminen uskonnolle on ollut niin vähäistä, ettei sillä ole käytännön merkitystä. Silti hän tietää hyvän ja pahan koska olen opettanut hänelle. Ei ateistitkaan idiootteja ole. Ei ateistikaan halua elää yhteiskunnassa, jossa saa varastaa, tappaa, pettää jne. surutta jos siltä tuntuu. Ei sellaisessa maailmassa ole kenelläkään kivaa.

Joten lapsille opetetaan että toista ei saa satuttaa, ei saa kiusata, pitää auttaa, olla hyödyllinen yhteisölle. Sen sijaan onneksi EI tarvitse opettaa monenelaisia uskonnollisuuden kieroutumia, kuten homovihaa. Siitä ei ole kenellekään hyötyä.

Juuri tuota asiaa tarkoitinkin. Mistä ihmisen sieluun tulee käsitys hyvästä ja pahasta? Onhan se sisällä jossakin, jos Sinäkin pystyt välittämään sitä tietoa eteenpäin tuleville sukupolville.

Mistä ihmisen sieluun tulee käsitys hyvästä ja pahasta?

Eihän sitä sinne tarvi mistään etukäteen istuttaa. Eihän sitä tarvitse kuin miettiä, että olisiko minusta itsestäni kivaa, jos joku varastaisi autoni. Ei asiassa ole mitään mystistä ja jumaluuksia vaativaa.

vaikka luulet, ettei elämä voisi olla enää yhtään vaikeampaa/rankempaa, niin yllätys, kyllä se vain voi olla. Joka kerta sitä miettii miten paljon lisää voin vielä kestää, mutta tähän asti olen kestänyt. Mieli on maassa koko ajan, ilon aiheita ei ole, fyysisiä oireita (sydänoireita) jo vuosia kestäneestä paineesta. Voi kuinka kaipaan sitä elämää, joka minulla on joskus ollut.

Mistä ihmisen sieluun tulee käsitys hyvästä ja pahasta?

Eihän sitä sinne tarvi mistään etukäteen istuttaa. Eihän sitä tarvitse kuin miettiä, että olisiko minusta itsestäni kivaa, jos joku varastaisi autoni. Ei asiassa ole mitään mystistä ja jumaluuksia vaativaa.

Tätä juuri tarkoitankin. Itse pohdin näitä asioita juuri tällaisten mietteiden pohjalta. Ilman korkeampaa voimaa me kaikki elelisimme kuten pellossa, kenestäkään välittämättä. Toisin sanoen olisimme täysin eläimellisiä toisiamme kohtaan.

vaikka luulet, ettei elämä voisi olla enää yhtään vaikeampaa/rankempaa, niin yllätys, kyllä se vain voi olla.

Lapsesta asti on opetettu kuvittelemaan että tässä kaikessa on jotain tarkoitusta ja järkeä. Jumala rakastaa ja blaa blaa. Jos ei olisi alunperin ollut mitään typeriä kuvitelmia universuminen hyväntahtoisuudesta, olisi ehkä alusta asti osannut asennoitua toisin. Ja tehnyt jopa toisenlaisia, varovaisempia ratkaisuja elämässään.

Ilman korkeampaa voimaa me kaikki elelisimme kuten pellossa, kenestäkään välittämättä. Toisin sanoen olisimme täysin eläimellisiä toisiamme kohtaan.

Viesteistäsi logiikkasi ei ainakaan välity. Jos korkeampaan voimaan uskominen olisi jokin korkean moraalin tae, meillä ei olisi George Bushin masinoimia kidutusleirejä. Uskovaiset ei todellakaan aina ole se instanssi joka moraalia kehittää. Nytkin homot on viimein saamassa oikeudet, joiden puutetta muutaman sadan vuoden päästä ihmetellään suuresti. Tässä(kin) ihmisoikeusasiassa uskovaiset ovat panneet vastaan kaikin voimin.