Asiallisia neuvoja kaivataan lapsen kiroilun lopettamiseen
8-vuotias poika on todella rivo suustaan (ei kotona kylläkään, sillä pesen suun saippualla välittömästi) ja saattaa haistatella vieraille aikuisille kadulla aivan törkeästi. (olen kuullut kavereilta). Mikä olisi paras keino tuollaisen käytöksen kitkemiseen? Pelikielto? kotiaresti? kavereiden jättäminen pois leikeistä? (eli siis sanoisin kavereille, että jos X vielä kiroilee, ette leiki enää hänen kanssaan) vai mikä? Psykologi? Lastenkoti? Hävettää ja surettaa, meillä ei kotona muuten kiroilla laisinkaan.
Kommentit (11)
aloitti päiväkodissa. Kaksi viikkoa aloituksen jälkeen poika kirosi kuin tukkijätkä, pakko myöntää että kun mikään ei siihen tuntunut tepsivän niin pesin suun saippualla ja siihen loppui kiroilu. Ehkä 8-vuotiaaseen ei sama keino enää tepsi, mutta sanoisin että uhkailu, lahjonta ja kiristys... niillä yleensä pääsee pitkälle.
:)
Meidän 7v on siistinyt puheitaan kun uhkasin kulkea mukana pihalla joka hetki vahtimassa, jos kerran ei osaa vahtimatta käyttäytyä kunnolla.
Poikaa hävetti jo pelkkä ajatuskin että äiti kävelee perässä kaveriporukan leikeissä, ja sen verran olen salakuunnellutkin ikkunoista että kirosanat katkeaa nykyään puoleen ennen kuin ehtii kunnolla suusta ulos :D Eli yrittää tosissaan koska uhkasin että jos yksikin sana kuuluu niin tulen mukaan ulos.
Meidän 6-vuotias kokeili kiroilua, mutta se loppui lyhyeen, kun määräsimme euron sakon per kirosana.
kiroilu on kamalaa kuultavaa, varsinkin lapsen suusta!
juuri tänään meidän 5-vuotias kokeili pihalla kuulemaansa haista vittua. Kysyin, että tietääkö hän mikä vittu on? 5-vuotiaan mielestä haista pimppi, ei kuulostanut yhtään niin hyvältä :D
vanhempi kun lapsi kiroili niin kovasti. Nyt tilanne on taas hallinnassa.
Naapurin 6vee- poika se taas panee parastaan: pissii muiden pihalle ja ystäväni siitä huomauttaessa kommentoi keskisormi pystyssä; "haista vittu huora!"
Että semmosia kullannuppuja.
Kuulostaa et teillä on aika tiukka kotikuri, taitaa poika päästää höyryjä pihalle kun ei oo äippä vahtimassa.
Istu pojan kanssa alas ja kysy (ystävälliseen sävyyn) miksi kiroilee, vaikka tietää, että se on rumaa.
Meillä 5 vanha viikari kokeili kiroilua. Tuli viereeni ja sanoi "paska". En reagoinnut (en uskonut korviani, epäilin kuulinko oikein). Viikari odotti hetken ja sanoi uudelleen "paska". Olin kuten muulloinkin, en kiinnittänyt sen enempää huomiota.
Nyt ikävuosia on huomattavasti paljon enemmän ja lapsi ei ainakaan meidän kuullen / tietäen kiroile. Kun emme siitä sen enempää hikoilleet loppui kiroilukin. Tosin emme itsekään kiroile, joten ehkä sekin vaikuttaa.
Jos varoitus ei tehoa niin pääsee miettimään jäähylle puheitaan.
jo aiemminkin ehdotettiin. Kulkisin pojan mukana viikon ulkona kuuntelemassa juttuja. Sitten löysäisin naruja taas mikäli kykenee olemaan kiroilematta. Se on saatava loppumaan ton ikäseltä. Noh, mä olekin niuho, tiedetään.
Tai muuten vaan luovia ehdotuksia?