Lue keskustelun säännöt.
Mies ei arvosta
13.06.2009 |
Mies ei arvosta minua..
Olemme olleet 10-vuotta yhdessä (nyt 2 lasta) ja nyt olen jotenkin vasta herännyt huomaamaan kuinka mieheni ei arvosta minua tipan tippaa.Tässä muutamia esimerkkejä.
-suhteen alkuaikoina nukuimme lattialla, miehellä oli vaan yksi patja.Minä nukuin lähes paljaalla lattialla, miehen maatessa patjalla..
-meillä oli omat rahat opiskeluaikoina, omat hyllyt jääkaapissa.Jos minulta loppui ruoka ja rahat sain olla nälässä.
-mieheni pyyti bensarahoja vanhemmileen matkustaessaan (jossa sain osakseni äitinsa pottuilua)
-kuittasi aina äitinsä pottulut sillä kuinka otan kaiken itseeni(äitinsä kuittaili ylipainostani)
-olen lasten kanssa kotona, pitää minua TÄYSIN itsestäänselvyytenä.Töiden takia ulkomaanLOMAmatkoille on lähteny jopa parin päivän varoitusajalla (mielestäni perheelle voisin vähän aiemmin ilmoittaa)
-kun suutun, menee täysin mykäksi, ei sano MITÄÄN..menen yläkertaa itekmään ei KOSKAAN tule lohduttamaan.Tuntuu pikemminkin että helpottuu ja jää katsomaan televisiota.
-kerran kun yritin pahasta olostani puhua niin kuittasi sen miksi minun pitää lempiohjelmansa aikana puhua..
-osti 30000euroa maksavan auton ja kiristelee hampaitaan kun MINUN eteen pitäs laittaa rahaa.Enhän mitään ansaitse, lusmuilenhan ja hoidan hänen lapsiaan ja kotiaan.
-tunnun olevan hänelle pelkkä ESTE joka asiaan ja riesa.Nyt olen tämän vasta tajunnut että ei välittäminen ole tuollaista.Ja perhe-elämä sitä että koitan olla mahdollisimman hissukseen.
Mies on hyvä isä, lasten kanssa paljon.Hoitaa raha-asiat kun olen nyt lasten kanssa kotona, mutta minua syyllistäen.Itse on vielä halunnut minun olevan kotona, miksi siis näin?!Nuorempi lapsista kohta kolme, palaan siis itsekin työelämään pian.Tässä muutama sekava esimerkki vaan miehen käytöksestä..
Kommentit (18)
jo silloin sen yhden patjan aikoihin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo siinä vaiheessa kun sinä nukuit lattialla ja hän patjalla!!! Todella romanttinen ja toiset huomioon ottava mies sulla. Anteeksi ei varmaan helpota sun oloa millään lailla, mutta en vain tajua miten olet tollaseen äijään edes rakastunut?
En näköjään osannut.Itteäkin tämä nyt näin kirjotettuna lähinnää huvittaa..miten TYHMÄ sitä on ollut.
Oli mulla sellanen telttapatjaa vastaava, 1cm paksu patja:D.Siinä nukuin lähes puoli vuotta.
On meillä hyviäkin aikoja, mies ei vaan itse osaa ottaa huomioon YHTÄÄN.Tajuaa ehkä kun sanoo mutta kaikesta pitää sanoa!!
MIKSI IHMEESSÄ OLET MENNYT TUOLLAISEN MIEHEN KANSSA NAIMISIIN???? Ja siis edes alkujaan muuttanut yhteen, saati tehnyt lapsia???????????
En voi muuta kuin ihmetellä!!!!! Siis kai sä nyt jossain vuoden yhdessä olon jälkeen jo huomasit, ettei mies ole ehkä maailman parhaimmasta päästä ja ehkei arvosta sua??? Mä en ymmärrä.
Itse olen aikoinaan (nuorena noin parikymppisenä) seurustellut kaiken maailman miesten kanssa ja kyllä niistä on aika äkkiä nähnyt, että onko ne miehet mua varten vai ei ja kylmästi olen ne heivannut pois. Sitten kuvioihin astuikin se oikea, minun ihana nykyinen aviomies, jonka kanssa oli ensi tapaamisesta selvää, että tässä se on. Nyt yhdessä 7 vuotta ja rakkaus ja arvostus toisiaan kohtaan edelleen kohdillaan kumminkin päin.
Nyt kyllä kehottaisin sinua vakavasti puhumaan miehellesi, vaikka sitten lempiohjelman aikaan. Vaikka mies alkaisi sanomaan vastaan, älä kuuntele, vaan jatka puhumista. Annat tulla kaiken mikä mieltä vaivaa, IHAN KAIKEN! Annat vaihtoehdot siihen, miten suostut jatkamaan eteenpäin (mieti näitä etukäteen) ja jos ei suostu ehtoihin (esim. terapiaan), niin toinen vaihtoehto on ero.
Älä pilaa omaa elämääsi tollasen miehen kanssa. Herrajumala, sähän olet kuin joku piika ja kynnysmatto omassa kodissasi! Jotain rajaa sentään, eikö niin??? Ja älä mieti sitä, että mies on hyvä isä lapsillesi. Hänen pitää olla myös hyvä, rakastava ja kunnioittava aviomies! Hän voi olla erostanne huolimatta hyvä isä lapsillesi, muttei ei hyvä aviomies sinulle, ellei muutu.
Nyt järki käteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sadat kerrat olen sanonut mikä mieltä vaivaa.Tuloksenä TÄYSI hiljaisuus.On vaan uitetun koiran näköinen eikä sano mitään.Korkeintaan "miksi aina jauhat samaa", "mistä tämä yhtä-äkkiä nyt alkoi taas"..
Mä olen kamala suustani, sen myönnän.Mutta tekoni on toisia.Rakkaimpieni eteen annan vaikka oikean käteni ja tuntuu nyt että tässä alkaa mitta olla täysi nöyristelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ero miehestäsi, turha tuhlata elämääsi häneen. Mies ei tuosta miksikään muutu, voi hieman herätä, kun olet lähtenyt, mutta selittää sitten senkin sinun viaksesi.
Aloita uusi elämä !
Öö...
Näin miehenä aina ihmetyttää se, miten naiset päätyvät kusipäiden kanssa kimppaan, vaikka ko. yksilön kusipäisyys on ollut ilmeistä jo kauan. Ehkä uhrautuminen ja uhriutuminen ovat sittenkin naisen biologialle luontaisia juttuja?
Sanomattakin on selvää, että tuollainen suhde pitää pistää poikki ja heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2009 klo 11:16"]
Mä olen kamala suustani, sen myönnän.Mutta tekoni on toisia.Rakkaimpieni eteen annan vaikka oikean käteni ja tuntuu nyt että tässä alkaa mitta olla täysi nöyristelyä.
[/quote]
Se ei kauheasti edistä keskustelua, jos on "paha suustaan". Siis käytännössä se tarkoittaa että nalkutat ja sätit ja haukut miestäsi, ja odotat että hän siitä oppii ja alkaa kunnioittaa sinua? Kuule, turha toivo. Jos ette kumpikaan osaa keskustella, lienee turha toivoa että parisuhteenne muuttuisi paremmaksi.
Jos miehesi suostuu avaamaan korvansa, kuuntelemaan ja muuttumaan, niin kenties tuostakin suosta vielä noustaan. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun vuosiakin kestänyt suoranainen kriisi kuitenkin helpottaa. Jos sinulla ei enää ole voimia yrittää ratkaista asiaa, se ei ole sinun huonouttasi. Koska olet täällä avautumassa, käsittäisin että kyse on avunhuudosta. Siis äärimmillään siitä, että voimasi alkavat huveta.
Vaikka yritinkin sanoa, että monenmoisia kriisejä parisuhteissa on ratkottu, ole realisti. Avioero on rankka asia, rankempi kuin etukäteen osaisi ajatella. Vuosi ja kaksi menee ihan helposti siihen prosessiin. Siitä huolimatta se on joskus pienempi paha kuin suhteen jatkaminen. Sitä kannattaa pitää vaihtoehtona ja ruveta varautumaan siihen niin, että kun eron nostaa puheeksi, tietää jo hiukan, mistä puhuu. Ota siis selvää sellaisista asioista, että pärjäätkö eron jälkeen taloudellisesti, mitä luokkaa olisi erossa saamasi tasinko, löytäisitkö töitä ja saatko lapset nopeasti päivähoitoon (älä vain sano tässä vaiheessa, että lapsia ei saa pistää päiväkotiin...). Ja ennen kaikkea: huolehdi siitä, ettet jää ypö yksin. Kerro suunnitelmastasi jollekin läheisellesi ajoissa. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta jäädä yksin väheksynnän kohteeksi, ja hyvät ystävät ja läheiset sukulaiset voivat antaa sinulle kanttia jo sillä, että tiedät heidän olevan tavoitettavissa ja puolellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pakko olla provo, ei kukaan ole noin tyhmä
Pyörrän äskeisen viestini.
Jos ette osaa keskustella, aloittakaa nyt siitä, että opettelette sitä vaikka pariterapiassa. Suosittelisin käymään läpi sen tien jopa siinä tapauksessa, että eroatte. Et voi tulevaisuudessakaan sättiä ja nalkuttaa. Tässä vaiheessa alan ymmärtää miestäsi ja arvostaa häntä esimerkiksi siitä, ettei hän ole käyttänyt vahvemman valtaa suusi sulkemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"pakko olla provo, ei kukaan ole noin tyhmä"
Voi voi... ei ole likikään pahinta, josta olen kuullut. Olen jopa havainnut paljon, paljon pahempaa ja ollut itse uhrina. Maailma ei ole niin ruusuinen kuin luulet, 14.
Miksi pakottaa sellainen mies kihloihin, joka ei halua kihloihin, sitten pakottaa yhteen asumaan vaikkei halua asua kanssasi jne. Olet oikein väen vängällä tunkenut suhteeseen tuollaisen miehen kanssa, niin paha siinä on miestä syyttää.
MIstä johtuu, että sinä et katsonut tarpeelliseksi kertoa miehestäsi mielle yhtäkään niistä hyvistä puolista, joiden vuoksi sinä olet tuon kaiken sietänyt?
Vai lasketaanko sellaiseksi se, että miehelläsi on varaa ostaa 30000 euron auto?
Kai normaali nainen olisi korjannu luunsa ajoissa sellaisen miehen vierestä, jossa joutuu pelkällä lattialla nukkumaan. Oletko koskaan miettinyt, mistä sinun äärettömän huono itsetuntosi on tullut, kun et ole vielä tuossa iässä oppinut odottamaan parempaa kohtelua?
Ja kyllä, yllättävän moni nainen on "noin tyhmä". Pelkäävätkö sellaiset naiset yksinäisyyttä niin paljon, että alistuvat mielummin kynnysmatoksi millaiselle miehelle tahansa kuin elävät omaa, vapaata ja itsenäistä elämää?
Herran jumala, että naurattaa ja säälittää....siis mies halusi erota, niin pistitkö sä pyssyn ohimolle vai miten sä pakotit sen kanssasi kihloihin ja naimisiin??. Ei hyvää päivää, nainen, onko ihme, ettet saa mieheltä mitään vastakaikua, sehän on pallo jalassa väkisin sun kanssa, ja todennäköisesti lähtee saman tien kävelemään kun löytää vihdoin elämänsä rakkauden. Jota sinä selvästikään et ole.
AP jatkaa..
Mies tuntuu ajattelevan aina vaan itseään.Jos ollaan molemmat kipeinä niin kuka hoitaa lapsia?!MINÄ!!
Käyn pari kertaa viikossa joogassa.Mieheni kuittaili tästäkin jotain eikä tajunnut että nämä jumppahetket ovat AINOITA hetkiä poissa kotoa viikossa.
Minä olen tehnyt aloitteen, yhteenmuuttoon, kihloihin, lapsiin, naimisiinmenoon.Mies on tehny yhden aloitteen.Oltiin oltu alle vuosi yhdessä kun halusi EROA:).Jotenkin huvittavaa että AINUT asia johon on tehnyt aloitteen on ero.Oltiin sillon hetken erossa.Yhteenmuuttoa ja kihloja vastusti TODELLA paljon.Vaikka oltiin kuitenkin jo 2vuotta seurusteltu kun ehdotin kihloja.Ettei nyt ihan heti tämäkään asia tullut eteen.
Tuntuu että olen vetänyt kivirekeä perässäni.