Jotkut erityislasten äidit on ihan kauheita läheisilleen
Sanonpahan mielipiteeni. Jotkut erityislasten äidit on ihan hirveitä läheisilleen. Oman lapsen erityisyyden hyväksyminen ihan vaiheessa ja siinä prosessissa kaatavat paskaa syyttömien sivullisten niskaan. Tyypillisiä ajatusmalleja tässä kohtaa: "kaikilla muilla on helppo elämä, vain minulla vaikeaa...", "koska minulla on erityislapsi, saan käyttäytyä ihan miten vaan..." :( :( :(
Nimim. se joka sai sitä paskaa niskaan saavikaupalla
Kommentit (13)
Mutta tullaisessa tilanteessa läheiset saattavat huomaamattaan myös provosoida sitä erityislapsen äitiä. Olisiko se kuitenkaan liikaa vaadittu, että osoittaisi myös myötätuntoa ihmiselle, jolla on selvästi vaikeaa. Erityislapsi ja äitinsä saavat kyllä varmasti enemmän huomiota kuin muut, mutta ei siitä kannata olla kateellinen.
Olen itse kehitysvammaisen äiti ja tunnen todella paljon erityislasten äitejä enkä kyllä tunnista kuvauksestasi ainuttakaan! Päinvastoin, on tyypillistä että meille päivitellään "kyllä sinulla mahtaa olla raskasta... " jne. vaikka en itse olisi mitenkään surkutellut omaa osaani!
Ja vielä enemmän on ns. tavallisten lasten äitejä, jotka ovat ihan hirveitä läheisilleen. Itse olen kärsinyt muun muassa siitä, kuinka jotkut jaksavat kehua omaa lastaan ja vähätellä muiden lapsia.
Joo, ikäviä tapauksia on tavislasten äideissä myös. Joillekin äitiys on kuin jotain ihmeellistä kilpaurheilua :( Kaikkein räikein tapaus mun lähipiirissä on erityislapsen äiti, joka käyttäytyy todella törkeästi muita kohtaan.
ap
Mutta tullaisessa tilanteessa läheiset saattavat huomaamattaan myös provosoida sitä erityislapsen äitiä. Olisiko se kuitenkaan liikaa vaadittu, että osoittaisi myös myötätuntoa ihmiselle, jolla on selvästi vaikeaa. Erityislapsi ja äitinsä saavat kyllä varmasti enemmän huomiota kuin muut, mutta ei siitä kannata olla kateellinen.
Rajansa kaikella. Olen yrittänyt ymmärtää ja tukea jo pari vuotta. Naiivisti koetin olla lähinnä ystävä ihan kanssaäitinä. En halunnut arvottaa meidän lapsia luokkiin, enkä tietoisesti asettanut häntä erityisasemaan. Hän ilmeisesti olisi halunnut jotain kuningataren kohtelua. Kiitokseksi tuli ihan karmeeta kohtelua. Edessä esitti ystävää, selän takana haukkui lyttyyn :(
ap
ja sellaisena välillä hyvin rasittava. Jaksan jauhaa siitä miten suku ei auta ja tukiverkkomme eivät toimi.
Olen pian pääsemässä tästä yli, sisuuntuneena. Päätin minäkin hylätä sukulaisemme ja keskittyä seuraavaksi vain perheemme omaan jaksamiseen!
Olen itse kehitysvammaisen äiti ja tunnen todella paljon erityislasten äitejä enkä kyllä tunnista kuvauksestasi ainuttakaan! Päinvastoin, on tyypillistä että meille päivitellään "kyllä sinulla mahtaa olla raskasta... " jne. vaikka en itse olisi mitenkään surkutellut omaa osaani!
En väitä että kaikki erityisten äidit on sellaisia. Räikein tapaus mun lähipiiristä vaan sattuu olemaan e-lapsen äiti. Hällä vissiin asian käsittely ihan vaiheessa. Ei ystäviltä voi vaatia psykologin taitoja, kyllä ammattiapu olisi siinä vaiheessa tarpeen kun kateus ja katkeruus laittaa pään niin sekaisin, että hyvää tarkoittavi a ystäviä pitää puukottaa selkään.
ap
Niin ja minä olen tavisäiti ja sellaisena välillä hyvin rasittava. Jaksan jauhaa siitä miten suku ei auta ja tukiverkkomme eivät toimi.
Olen pian pääsemässä tästä yli, sisuuntuneena. Päätin minäkin hylätä sukulaisemme ja keskittyä seuraavaksi vain perheemme omaan jaksamiseen!
Mä itsekin menen varmaan usein kategoriaan rasittava tavisäiti. Olen kuitenkin viimeiseen asti yrittänyt vältellä kohtelemasta kanssaäitejä ikävästi. Äitiys ei ole kilpaurheilua ja mun mielestä ei ole millään muotoa asiallista kohdella kanssaäitejä ikävästi. Tuettaisiiin ennemmin toisiamme tässä raskaassa, mutta niin antoisassa projektissa nimeltä äitiys! ^^
ap
ystävällesi, että hakeutuisi sopeutumisvalmennukseen ja vertaistuen piiriin. Jos hänellä tosiaan on vaikeuksia asian käsittelemisessä/hyväksymisessä, noista olisi kyllä korvaamatonta apua.
Voisithan vinkata ystävällisesti ystävällesi, että hakeutuisi sopeutumisvalmennukseen ja vertaistuen piiriin. Jos hänellä tosiaan on vaikeuksia asian käsittelemisessä/hyväksymisessä, noista olisi kyllä korvaamatonta apua.
Vinkattu on. Hän ei koe tarvitsevansa apua. Vertaistuki toimii hänen kohdalla niin, että se vaan innoittaa häntä haukkumaan tavisäitejä. :/
Voisithan vinkata ystävällisesti ystävällesi, että hakeutuisi sopeutumisvalmennukseen ja vertaistuen piiriin. Jos hänellä tosiaan on vaikeuksia asian käsittelemisessä/hyväksymisessä, noista olisi kyllä korvaamatonta apua.
Vinkattu on. Hän ei koe tarvitsevansa apua. Vertaistuki toimii hänen kohdalla niin, että se vaan innoittaa häntä haukkumaan tavisäitejä. :/
ap
ja sellaisena välillä hyvin rasittava. Jaksan jauhaa siitä miten suku ei auta ja tukiverkkomme eivät toimi. Olen pian pääsemässä tästä yli, sisuuntuneena. Päätin minäkin hylätä sukulaisemme ja keskittyä seuraavaksi vain perheemme omaan jaksamiseen!
Meillä on ollut alusta saakka selvää, että kummankaan vanhemmista ei ole auttajaksi. Eikä kannata muiden avun varaan laskeakaan, kun perhettä perustaa. Täytyy lähteä ihan omista lähtökohdista ja keskittyä oman perheen eli miehen ja lasten hyvinvointiin.
Se marmattaminen ei auta mitään, joten kannattaa vaihtaa tosiaan näkökulmaa!
Voisithan vinkata ystävällisesti ystävällesi, että hakeutuisi sopeutumisvalmennukseen ja vertaistuen piiriin. Jos hänellä tosiaan on vaikeuksia asian käsittelemisessä/hyväksymisessä, noista olisi kyllä korvaamatonta apua.
Vinkattu on. Hän ei koe tarvitsevansa apua. Vertaistuki toimii hänen kohdalla niin, että se vaan innoittaa häntä haukkumaan tavisäitejä. :/
Et voi mitään, jos hän ei vain tajua omaa ja lapsensa parasta. Myönnän, että luulin itsekin olevani suurinpiirtein ainoa erityislapsen äiti lapseni diagnoosin jälkeen. Luojan kiitos tajusin hakeutua vertaisteni seuraan! Se on varmasti säästänyt läheisiäni paljolta ;)
Vertaaminen kai kuuluu äitiyteen, niin itsensä kuin lastensa vertaaminen, mutta katkeroitumisesta ei hyödy kukaan!
4 & 10 muistaakseni
Ja vielä enemmän on ns. tavallisten lasten äitejä, jotka ovat ihan hirveitä läheisilleen. Itse olen kärsinyt muun muassa siitä, kuinka jotkut jaksavat kehua omaa lastaan ja vähätellä muiden lapsia.