Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia? 2-vuotiaan uhmasta...
12.06.2009 |
En enää tiedä mitä tehdä. Apuja kokeneemmilta, kiitos.
Rakas 2-vuotiaamme käyttäytyy välillä lähes sietämättömästi, enkä osaa enää itse arvioida, onko kyseessä ihan normaali uhma vai jotain hankalampaa. Tavallisen uhman piikkiin laitan jatkuvan ein hokemisen ja sen ettei välillä mikään kelpaa. Jaksan tappelun hampaiden pesemisen kanssa sekä kylpyhuudon. Kaikki nämä perustemput kuten maidon kaataminen jatkuvasti jne...ei ongelmaa. Torutaan, siivotaan yhdessä ja selitetään.
Mutta agressiivisuus. Onko normaalia, että 2-vuotias lyö jatkuvasti? Johtuu ilmeisesti mustasukkaisuudesta, koska kohteina ovat lähinnä minä (siis äiti) sekä vauva. Lapsi lyö, raapii, repii hiuksista ja todella satuttaa. Vauvan kasvot ovat jatkuvasti naarmuilla, vaikka yritän parhaani mukaan vahtia. Jatkuva vahtiminen ja pelko, että jotain vakavaa sattuu, väsyttävät. Mustasukkaisuutta on yritetty torjua useilla yleisillä neuvoilla, kuten positiivinen palaute, yhteinen aika, yms.
Tänään illalla aloin ottaa lapselta lelun jäähylle aina kun lyö. Yritin selittää parhaani mukaan, en tiedä paljonko tajusi. Tilanteen vakavuus selkisi kun laskin pois otetut lelut puolen tunnin jälkeen...voiko tästä olla jotain apua? Jos jaksan pysyä tiukkana ja johdonmukaisena, tajuaako jossain vaiheessa?
Miten näin pienelle saa perille, ettei ketään saa satuttaa?
Kommentit (4)
ja meidän 2-vuotias alkoi purra, toisiltaan oppivat sitten vielä toisensa tavat, mutta kyllä ne jossain vaiheessa oppivat.
Nyt tämä meidän "vauva" on 2,5-vuotias, ja aika paljon voimakastahtoisempi kuin tuo 4-vuotias. Hetki sitten juuri tappelivat leikin säännöistä ja kun isompi ei taipunut pienemmän tahtoon, tämä kovensi ensin reilut 5 kertaa ääntään ja kun ei karjuminenkaan riittänyt alkoi pian puristaa isompaa kädestä hampaat irvessä ja ilmiselvästi olisi seuraavaksi iskenyt hampaansa kiinni käsivarteen ja vielä lyönyt tai vetänyt tukasta, mutta siinä vaiheessa ehdin väliin.
Ja tällaisia tunteenpurkauksia tulee melko usein tällä nuoremmalla, jolla ei siis mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta "kyllä ne jossain vaiheessa oppivat tavoille" oli mm. aikomukseni sanoa
kai se vaan on elettävä päivä kerrallaan ja uskottava, että jonain päivänä alkaa lapsi jotain ymmärtämään. Ja pakkohan senkin päivän on joskus tulla, kun sisarukset voivat olla vierekkäin edes metrin päässä minusta ilman että vaurioita tulee...ennen kouluikää toivon? ;)
2v:lta ei voi vielä vaatia empatiakykyä. Mutta oma 2v:ni ei kyllä satuta noin... joskus raivokohtauksessa voi huitaista mutta lopettaa kun tartun ranteesseen ja kiellän kovasti.
Lapset toki on erilaisia enkä olisi huolissani (muuten kuin siitä, että miten jaksat ja miten saat vauvan pidettyä turvassa).
Tsemppiä!