Miksi te äidit ette ulkoile??

tapa lasten ulkoiluun on se, että äiti kävelee hiki hatussa ja lapsi istuu rattaissa. Sen mielestä muu ei ole oikeaa ulkoilua.



Aika äitilähtöinen ajattelutapa :)

Meistäkin liikkuu varmaan täällä tiivissä pihapiirissä juttuja että emme ulkoile. Koska emme käy tuossa viereisessä leikkipuistossa juuri koskaan... seura siellä on aika rasittavaa.



Kuitenkin tänäänkin olimme mukeloiden kanssa metsäretkellä ja piknikillä. Eli oletkohan nyt ihan varma etteivät ulkoile vai eivätkö vain viihdy samoissa paikoissa kuin te? =)

Pää hajoo sisällä ja ulkona on ihanaa! Ulkona voi minusta äitikin ottaa rennommin, kun lapset keksivät leikkimistä keskenään paremmin, eikä hypi ne kotityöt silmille koko ajan. Tulisin hulluksi sisällä! Söisin varmaan itseni ihan pulleroksi ;-)

rullatuolissa...Siksi en ulkoile.Lapset ulkoilevat itsekseen tai iskän kanssa.Kyllä mäkin toki ulkona käyn,mutta vähemmän- en ole koskaan ollutkaan ulkoilmaihminen.Liikkumista rajoittaa myös se kun en voi itseäni rullata vaan minua pitää työntää...

jopa vangeilla on tietty aika ulkoilua päivässä..ja lehmillä jne..



Itselläni hajoaisi pää sisällä lasten kanssa. Ulkona pääsee paaljon helpommalla.

kaupassa käydään kävellen + kerran viikossa isossa kaupassa autolla

niillä on - siis osalla, toiset taas on hyvinkin hyväkuntoisia - hurjan huono kunto.



Ei sitä kuntoa kohoteta sisällä istumalla. Harvalla on omassa kodissaan kuntosali ja sisäpelikenttä...



Tosin tuli ap:n naapurista mieleen, että ehkä he tykkäävät käydä jossain kauempana ulkoilemassa. Mekin usein autoilemme uusiin puistoihin tai metsään, lähipuistot tai piha käyvät pian liiankin tutuiksi.

rullatuolissa...Siksi en ulkoile.Lapset ulkoilevat itsekseen tai iskän kanssa.Kyllä mäkin toki ulkona käyn,mutta vähemmän- en ole koskaan ollutkaan ulkoilmaihminen.Liikkumista rajoittaa myös se kun en voi itseäni rullata vaan minua pitää työntää...

Jos olet pyörätuolissa niin sinun kannattaa pyytää apua. Lapsille (kuten myös sinulle) ulkoilu on ihan perusoikeus ja äidin kanssa se on kivaa!

Ja jos et ole itse ulkoilmaihminen (tuolissa tai ei) älä sulje sitä ihanaa mahdollisuutta pois lapsiltasi. Kiva, että miehesi voi ulkoilla heidän kanssa, kuinka usein/paljon?

Ps. nykyisin eri puolilta Suomea löytyy ihania ulkoilureittejä myös pyörätuolilla liikkuville, suosittelen, voit yllättyä positiivisesti!

Minusta lapsen päivittäiseen perusrutiiniin kuuluu se ulkoilu, on ihan yhtä tärkeää kun terveellinen ruoka ja riittävä määrä unta. Me ulkoillaan joka päivä 1-2kertaa ja 2-5tuntia, aamu-ulkoilu on se josta ei hevillä jousteta, sen jälkeen maistuu lounas ja päikkärit, iltapäivällä saatetaan lähteä kauppaan tai kyläilemään ja toinen ulkoilu jää silloin pois. Pahaa tekee kun tiedän näitä lapsia joiden ainoa ulkoilu on ehkä joku äidin pieni iltalenkki rattaissa istuen tai joiden päivät menee sisällä ja ostareilla ja ulos mennään kerran, pari viikossa:(

mutta päivä menee sisällä ihan mukavasti, jos on huono sää. Sateella ei mennä ulos, ja jos sataa useamman päivän, ei sitten ulkoilla moneen päivään. Minä taas en ymmärrä sitä, miten lapset riehuu jos ei pääse ulos. Kyllä meidän lapset keksii tekemistä sisälläkin, ei tarvitse pelätä,että joku menisi seinille.

Ajoimme kuuden kilometrin päässä olevaan puistoon, missä leikimme yhdessä, kävelimme siitä kauppoihin yhteensä useamman kilometrin matkan, ja vietimme yhteensä varmaan kolme tuntia ulkona, ennen kuin palasimme autolla kotipihaan.



Jos sinun tietosi rajoittuvat verhojen raosta kyyläämiseen, niin ehkä kannattaisi keksiä joku muu harrastus.

Mistäs sä tiet mihin se äiti niillä rattailla menee?ehkä puistoon tmv...ja voihan sen lapsen nostaa käveleenkin sieltä rattaista.

Ei naapureita vahtaamassa ulkoilun määrää tai milloin mitäkin asiaa.



Toisina päivinä ulkoillaan enemmän, toisina vähemmän ja pahoina päivinä ei pistetä edes nenää ulos ovesta!

Mutta aamupäivisin naapurit varmaan luulee ettei ulkoilla ollenkaan, kun käydään usein autolla 5km päässä olevassa leikkipuistossa (jossa on seuraa äidille ja lapsille) eikä jäädä omaan pihaan. Iltapäivät ja illat ollaan sitten omassa pihassa.

onneton provo. Kukaan PYÖRÄtuolilla liikkuva liikuntarajoitteinen henkilö ei kutsu tuoliaan RULLAtuoliksi

rullatuolissa...Siksi en ulkoile.Lapset ulkoilevat itsekseen tai iskän kanssa.Kyllä mäkin toki ulkona käyn,mutta vähemmän- en ole koskaan ollutkaan ulkoilmaihminen.Liikkumista rajoittaa myös se kun en voi itseäni rullata vaan minua pitää työntää...

Mä en käsitä teitä äitejä, jotka vehtaatte päivät pitkät sisällä lasten kanssa!!! Kai se jo kuuluu lapsen perusoikeuksiin haukata raitista ilmaa ja tuulettua, ku tapella siellä sisällä. Kertokaa siis mulle mitä te teette siellä sisällä ja miksi ette ulkoile?

Tuossaki naapurissa äiti pysyttelee sisällä aika visusti. Lapset (2) pääsee ulos, jos autolla lähtään. Kauppaan tai neuvolaan kai?! Niin, kyllähän tuo äiti näyttää tuulettavan ittiä useamman kerran päivässä tupakoiden.

Tulkaa ihmeessä sieltä sisältä ulos virksitymään! Melkoista masentelua pysyä päivästä toiseen sisällä!

Ei muuta. Älkää mädäntykö!!!

Kannattaa hankkia elämä jos on aikaa kyylätä naapurisi tekemisiä. Ehkä ne käy kauppa reissulla puistossa,metsässä,rannalla tms näin meillä ainakin...toki ulkoillaan muutenkin.Kukas sinun lapsesi ulkoiluttaa päiväkodintätikö?

RULLAtuoliksi.Kyynärsauva kulkee Herra Kepin nimellä. Tuolillakin on lempparinimenä Rullis. Mulla on vaikea,lähes jokaiseen niveleen levinnyt nivelreuma.Olen sairastanut 8 vuotiaasta asti.Viimeisten viiden vuoden aikana kuntoni on romahtanut.Lisäksi jouduin puoli vuotta takaperin onnettomuuteen,jossa menetin puolet toisesta jalastani.

Asumme kyllä kivassa ja kohtalaisen rauhallisessa paikassa.Lapset voivat leikkiä keskenään tai kavereidensa kanssa "valvovan silmän" alla takapihalla.Kivenheiton päässä on metsä ja ranta hiukan kauempana.Siellä käydään kyllä.Ennen kuin sain pyörät alleni käytiin vielä yhdessä metsässä köpöttelemässä.Nyt metsäseikkailut lasten kanssa on miehen hommia.Lapset ovat jo sen verran isoja,että äitiä ei niinkään tarvita ulkoleikkeihin.Ja he ovat tottuneet siihen ettei äiti juurikaan kykene liikkumaan- meillä on paljon muuta yhteistä puuhaa,joita pystyn heidän kanssaan tekemään :)

RULLAtuoliksi.Kyynärsauva kulkee Herra Kepin nimellä. Tuolillakin on lempparinimenä Rullis. Mulla on vaikea,lähes jokaiseen niveleen levinnyt nivelreuma.Olen sairastanut 8 vuotiaasta asti.Viimeisten viiden vuoden aikana kuntoni on romahtanut.Lisäksi jouduin puoli vuotta takaperin onnettomuuteen,jossa menetin puolet toisesta jalastani. Asumme kyllä kivassa ja kohtalaisen rauhallisessa paikassa.Lapset voivat leikkiä keskenään tai kavereidensa kanssa "valvovan silmän" alla takapihalla.Kivenheiton päässä on metsä ja ranta hiukan kauempana.Siellä käydään kyllä.Ennen kuin sain pyörät alleni käytiin vielä yhdessä metsässä köpöttelemässä.Nyt metsäseikkailut lasten kanssa on miehen hommia.Lapset ovat jo sen verran isoja,että äitiä ei niinkään tarvita ulkoleikkeihin.Ja he ovat tottuneet siihen ettei äiti juurikaan kykene liikkumaan- meillä on paljon muuta yhteistä puuhaa,joita pystyn heidän kanssaan tekemään :)

Jos et kerran pysty itse kuljettamaan pyörätuoliasi? Eikö kunta tarjoa jotain ulkoilutuspalvelua tai apua vanhemmuuteen perhepalveluista, että voit ulkoilla lasten kanssa? Tai tehdä jotain muuta henkilökohtaisen avustajan tai perhetyöntekijän tukemana.

perhe ulkoilee joka ikinen päivä, paitsi tietenkin silloin, kun ollaan kipeinä.

Eli satoi tai paistoi ulkoillaan.

Olen kotiäiti ja lapsia 3 nauttimasta ulkoleikeistä.

Nytkin ollaan viimepäivinä oltu pihalla 6-8h, olen tehnyt vain sisällä ruuan ja syöty ulkona, juostu vessaan, tai hakemaan jotain, mutta muuten vain ja ainoastaan ulkona leikkimässä. Ja lisäys, ei asuta maaseudulla, vaan lähellä korkeasaarta ;) ( ja tuo lause vain siksi, jos joku kommentoi: helppohan teidän, kun asutte varmaankin maalla ja omat pihat jne..)

Lapset pelaa kavereineen sählyä, jalkapalloa, korista, skeittaa, ajelee pyörillä, hiekkiksellä kakkuja, piilosta, pomppupallolla pomppimista eli mielikuvitus heillä vain rajana.

Ja jos ei olla heti aamiaisen jälkeen menossa ulos, niin alkaa samantein kuulua, koska mennään, miksi jo ei mennä, äiti äiti äiti.

Kyllähän sisälläkin voi olla ja "keksiä tekemistä", mutta lapsen motoriikan ja yleiskunnon kannalta on tärkeä päästä juoksemaan, pyöräilemään, kiipeilemään, pelailemaan jne.



Pieni lapsi ei edes tarvitse mitään varsinaisia liikuntaharrastuksia, jolloin pitäisi vielä päivän päätteeksi lähteä erikseen jonnekin harrastamaan. Ulkoliikunta oman vanhemman seurassa riittää ja vastaa paremmin alle kouluikäisen lapsen tarpeita.