Hienoa että on lahkeessa roikkuva lapsi.

Niinhän se pitää parivuotiaan kohdalla ollakin. Ihanaa, että lapsi parahtaa itkuun ja roikkuu kaulassa päivähoitoon vietäessä. Lapsi on oppinut perusluottamuksen ja tietää mistä saa hoivaa. Hän on kiintynyt muutamaan läheiseen ihmiseen ja erottaa vieraat ja tutut. Hän uskaltaa kiukutella ja vaatia, kun hänen tarpeisiinsa on vastattu. Kaikki kohdallaan siis. Välillä sitä tietenkin väsyy ja hermostuu uhmaan ja itkuun, mutta hyviä merkkejähän ne ovat. Tuosta se pieni sitten vähitellen lähtee ulos maailmaan ja uskaltaa todennäköisesti joskus solmia pysyviä ihmissuhteita ja kiintyä toisiin ihmisiin.Hyvin jaksan muutaman vuoden katsella helmoissa roikkuvaa kiukuttelijaa, joka yhtäkkiä taas onkin maailman suloisin pususuu.