Lue keskustelun säännöt.
Miten osaisin iloita kahdesta ihanasta vauvastani?
12.06.2009 |
Minulla on "kaksoset" ja ovat aivan ihanat, en heitä pois antaisi. Ongelmani on kuitenkin se, että kun odotin kolmosia, mutta pienin heistä (poika) ei elänyt kun pari viikkoa, oli liian heikko. Tytöt selvisivät, vaikka pitkään oli tuokin epävarmaa. Ensin ajattelin, että epävarmuus tyttöjen selviämisestä aiheutti sen, etten osannut heistä iloita, mutta yhä vaikka prinsessat ovat jo kotona ja mitään vaaraa ei enää ole niin silti en osaa iloita, ainakaan täysin. Suren sitä, että poikani menehtyi, vaikka tiedän, että olisin voinut menettää kaikki kolmekin.
En tiedä oisko vertaistuesta tai jostain apua vai auttaako aika. Apunani on kotona lastenhoitaja ja hänelle kerroin tunteistani ja hän sanoi, että terapia voisi auttaa, mutta oisko netissä joku paikka, josta voisi löytää vertaistukea. Olen siis yksinhuoltaja, mies ei loppujen lopuksi ollut valmis isäksi ja erosimme jo raskausaikana.
Kommentit (6)
kevyt.net tai keskoslista yahoossa. Tai sitten monikkoperheiden postituslistan kautta, tai käpy ry:n kautta.
Aika monet ovat menettäneet toisen kaksosista, joten vertaistukea löytyy kyllä netin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluan toivotta sinelle oikein paljon VOIMIA vaikeaan elämäntilanteeseesi.
Luulisin että sinä kärsitä masennuksesta, eikä se mielestäni noin kamalan raskaassa tilanteessa ole mikään ihme. Oman itsesi sekä vauvojesi takia sinun kannattaa hakeutua lääkäriin mahdollisimman pian, että saat apua masennukseesi.
Muista että sinulla on lupa sura pienen poikasi kuolemaa, vaikka se ei ollutkaan 'pahin mahdollinen vaihtoehto'(joka siis olisi ollut muidenkin vauvojen menettäminen). Se että sait kerralla kolme lasta ei tee tuosta pojastasi yhtään vähempiarvoista kuin se, että hän olisi syntynyt yksin ja olisit menettänyt hänet. Sinulla oon siis yhtä suuri oikeus surra häntä kuin kenellä tahansa lapsen menettäneellä äidillä. Kirjoituksestasi jäi se kuva että et anna itsellesi lupaa surra poikaasi kun tytöt kuitenkin jäivät henkiin. Tietenkin on ihanaa että sait pitää kaksi tytärtäsi, mutta se ei tee poikaa sen vähempiarvoiseksi.
Sure nyt kun on surun aika ja etsi vastapainoksi voimaa tyttäristäsi.
Voimia voimia voimia.
uskon että tunteet tyttäriäsi kohtaan muuttuvat ja vahvistuvat kun aikaa kuluu. Sure rauhassa poikaasi, ja yritä saada niin paljon apua lasten hoitoon kuin vain mahdollista, että saisit ainakin nukuttua kunnolla. Itselläni on kaksoset, enkä osaa edes kuvitella miten rikki olisin ollut jos tilanteeni olisi ollut samanlainen kuin sinun. Äärettömän raskas tilanne. Paljon voimia, ja jos vain jaksat niin kirjoittele joskus tännekin kuulumisiasi, vaikka tällä palstalla usein tulee aivan käsittämätöntä kritiikkiä niin on täällä paljon niitäkin jotka oikeasti välittävät. Monikkoperheet ry järjestää toimintaa monikkoperheille, ja heillä on tukihenkilöitäkin, ja netissä hyvät keskustelusivut joita kannattaa seurailla. Paljon voimia sinulle!
En tiedä, voi olla, että minulla on masennus. Nuorempana olen sen "sairastanut", mutta nyt ei kuitenkaan ole samanlainen olo tai no onko olo sitten aina samanlainen masennuksessa. Surullinen olen ja tuntuu, etten osaa iloita tyttäristäni niin kun pitäisi.
Joku sanoi, että en anna itseni surra poikaani, koska tytöt kuitenkin selvisivät, tämä saattaa hyvinkin olla totta. Minulla on siis apuna lastenhoitaja tai siis kaksi, toinen on päivisin ja toinen öisin. Tämä siitä syystä, että olin itse isossa leikkauksessa hiukan ennen kun tytöt kotiutuivat ja sen takia en saa nostella mitään kauhean painavaa. Yöt saan pääsääntöisesti nukkua, hoitaja hoitaa syötöt jos pyydän niin kokonaan, mutta haluan kuitenkin hoitaa pieniä ja vain kerran kaks viikossa nukun koko yön ja hoitaja hoitaa prinsessat.
Lääkäriin toinen hoitajista suositteli menemään, hänkin epäili jonkin asteista masennusta minulla.
ap
Mutta toisaalta lapsensa menettäneenä olis hyvin epänormaalia, jos et olisi surullinen tai masentunut tai epätoivoinen tai tuskainen. Suru kuuluu elämään, mutta jos tuntuu, että surusta tulee elämäsi isoin asia, niin lääkitys voi olla paikallaan
Ymmärrän sen, että et osaa iloita pienistä prinsessoistasi -mutta oletko osannut surra poikaasi? Vaikka kaksi kolmesta selvisi, niin kyllä sinulla on oikeus myös surra menettämääsi vauvaa. Tosi hieno juttu, että sinulla on lastenhoitaja apunasi, ja että hän on valmis kuuntelemaan sinua myös! Vertaistuesta on ihan varmasti apua, samoin ajasta. Mutta muista antaa myös itsellesi aikaa käydä läpi kaikki mullistukset, mitä elämässäsi on ollut! Tältäkin palstalta voit lukea, että jo ihan yhden lapsen syntymä ihan tavalliseen perheeseen aiheuttaa aikamoisen mylläkän.
Monikkoperheillä on ihan oma yhdistyskin, joku siitä tietävä voi varmaan antaa vinkin, jos googlella ei löydy.
Voimia sinulle!