Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Huh, miten tätä arkea jaksaa...
12.06.2009 |
Välillä tuntuu, että tässäa arjessa on liikaa hoidettavaa. On vaativa kiireinen työ, miehellä samoin. Molemmilla harrastukset ja ystävät vievät keskimäärin pari päivää/vko molemmilta. Viikonloput olemme yhdessä.
Illalla olen hakemassa lapsia aikaisintaan puoli viideltä. Viideltä kotona ja sitten pitäisi olla jo ruoka valmiina. Yleensä sitä ei millään meinais jaksaa enää tehdä, ja varsinkaan lapset ei jaksais odottaa ruuanlaittoa, vaan ruoka pitäis olla heti pöydässä. Sitten pitäis olla siistimpää ja puhdasta, muistaa lapsille kaikki tarvittavat tavarat mukaan hoitoon, muistaa tuttuja merkkipäivinä yms. yms.
Joskus tuntuu, ettei selviä niistä alkeellisimmistakaan asioista, hyvä kun ehtii syödä, nukkua ja käydä töissä.
Kellään muulla samoja fiiliksiä?
Kommentit (44)
Niissä kohotetaan omaa minää ja kuinka itse osataan niin maan mainiosti järjestää oma elämä mallilleen. Yhdellä oli jopa tylsää iltaisin. Joopa. Ehkä on muutenkin niin tylsä ihminen ettei keksi mitään tekemistä!
Ihmisiä on erilaisia ja vaatimustasot erilaisia. Joillekin ihmisille ei ehkä arjen piristykseksi riitä ainainen ja ikuinen tiskikoneen tyhjennys ja eteisen sotkun siivoaminen. Joillekin riittää se että saavat makoilla sohvalla tv:a katsellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin että etenkin vanhempien harrastukset on suosiolla karsittu minimiin, ja lastenkin harrastusmäärä pidetään kohtuudessa. Harrastuksina itselläni siis lähinnä puutarhanhoitoa ja lenkkeilyä tai lukemista lasten nukkuessa. Omia kavereita tapaan harvoin, yhteyttä pidetään lähinnä puhelimella, meilitse tms. Sama juttu miehellä. Ruokaa meillä tehdään viikolla aina pariksi päiväksi kerralla ja usein myös viikonloppuna valmiiksi pakkaseen. Viikolla suositaan myös "nopeita" ruokalajeja, nopsaan val mistuvia pastakastikkeita jne., joskus valmisruokaakin.
Olemme ihan tyytyväisiä näin, arki rullaa ja jaksamme ihan ok suht vaativista töistä huolimatta.
Jos vaatii itseltään niin paljon, ettei jaksa, ei siinä muu auta kun laskea sitä vaatimustasoa tai tehdä jotain toisin. Tämä on ihan kylmä tosiasia.
95 % näistä viesteistä ovat ikäviä sävyltään
Niissä kohotetaan omaa minää ja kuinka itse osataan niin maan mainiosti järjestää oma elämä mallilleen. Yhdellä oli jopa tylsää iltaisin. Joopa. Ehkä on muutenkin niin tylsä ihminen ettei keksi mitään tekemistä! Ihmisiä on erilaisia ja vaatimustasot erilaisia. Joillekin ihmisille ei ehkä arjen piristykseksi riitä ainainen ja ikuinen tiskikoneen tyhjennys ja eteisen sotkun siivoaminen. Joillekin riittää se että saavat makoilla sohvalla tv:a katsellen.
Niissä kohotetaan omaa minää ja kuinka itse osataan niin maan mainiosti järjestää oma elämä mallilleen. Yhdellä oli jopa tylsää iltaisin. Joopa. Ehkä on muutenkin niin tylsä ihminen ettei keksi mitään tekemistä!
Ihmisiä on erilaisia ja vaatimustasot erilaisia. Joillekin ihmisille ei ehkä arjen piristykseksi riitä ainainen ja ikuinen tiskikoneen tyhjennys ja eteisen sotkun siivoaminen. Joillekin riittää se että saavat makoilla sohvalla tv:a katsellen.
Minulla oli aiemmin oma hevonen ja kävin tallilla 5-6 päivänä viikossa. Opin organisoimaan illat hyvin, koska tallireissuun meni kolmisen tuntia, joten aikaa kaikkeen muuhun jäi kovin vähän. Nyt kun en enää omista hevosta, on iltaisin pelkkää aikaa. Minä nautin siitä, että voin vaikka loikoilla lasten ja miehen kanssa sohvalla. Tai voimme lähteä ajalemaan jonnekin tai kävelemään tai syömään.
Kaikki turha pitää karsia pois, jotta voi nauttia olennaisesta. Turhana pidän henkilökohtaisesti esim. juuri kaikkien vaatteiden silittämistä. Mutta jos sitä pitää tärkeänä, niin silloin se on tietenkin tehtävä.
Eli sellaista se täällä palstalla on. Ei siihen kannata takertua.
Niissä kohotetaan omaa minää ja kuinka itse osataan niin maan mainiosti järjestää oma elämä mallilleen. Yhdellä oli jopa tylsää iltaisin. Joopa. Ehkä on muutenkin niin tylsä ihminen ettei keksi mitään tekemistä! Ihmisiä on erilaisia ja vaatimustasot erilaisia. Joillekin ihmisille ei ehkä arjen piristykseksi riitä ainainen ja ikuinen tiskikoneen tyhjennys ja eteisen sotkun siivoaminen. Joillekin riittää se että saavat makoilla sohvalla tv:a katsellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ongelma on että "lapsilla on nälkä kun aletaan ruokaa tekemään puoli viideltä ja siinä kestää", niin tietysti ensimmäinen tulkinta on se, että kirjoittaja ei ole mikään erityisen taitava suunnittelija, jos joko valitsee työläitä ruokalajeja (epätodennäköistä), tai ei osaa tehdä niitä nopeitakaan ruokalajeja nopeasti (kömpelö ruoanlaittaja) tai on epäsuunnitelmallinen (ei tee mitään valmiiksi, ei hyödynnä puolivalmisteita, ei pakasta ruokaa valmiiksi).
Se huono ja kömpelökin ruoanlaittaja voi helpottaa ja nopeuttaa omaa hommaansa valtavasti, mutta se vaatii sitä pientä suunnittelua. Pitää tehdä jotain jo edellisenä päivänä tai viikolla valmiiksi. Tätä ei kaikki osaa.
Ihmetyttää, miten joku voi vuodesta toiseen yrittää tehdä ruokaa nopeasti valmiiksi puoli viideltä alusta asti, ja kummastella ettei se tapahtu 5:ssä minuutissa. Luulisi että jossakin vaiheessa siirtyisi tekemään jotakin toisin.
Sitähän ap on tässä juuri pohtimassa, että rupeaisi tekemään jotain eri lailla.
kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia, niin siinä on, eikä se valittamalla muuksi muutu.
Jos taas haluaa kovasti taistella sitä vastaan ja väittää, että vuorokaudessa on 30 tuntia, tai ainakin yrittää tehdä joka vuorokausi 30 tunnin hommat, niin siinä vaan taistellaan turhaan niitä tosiasioita vastaan.
Jos ei halua välittää tosiasioista, niin siinähän sitten makaa niin kuin petaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siksi haluan niitä harvoin tarjotakaan. Mutta lapset kyllä jaksavat hyvin odottaa vaikkapa klo 17 saakka. Mitään perunoita kuitenkaan ei voi ruveta klo 16.30 kuorimaan. Alusta saakka ois kiva tehdä mutta se on mahdoton yhtälö arkisin. Jos ei sitten tee isoa satsia ja säästä huomiselle.
Jos mä rupean tarjoamaan jotain voileipiä ennen ruokaa niin mun lapset ei ainakaan sitten enää syö sitä varsinaista ruokaa. Ovat niin vähäruokaisia.
kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia, niin siinä on, eikä se valittamalla muuksi muutu. Jos taas haluaa kovasti taistella sitä vastaan ja väittää, että vuorokaudessa on 30 tuntia, tai ainakin yrittää tehdä joka vuorokausi 30 tunnin hommat, niin siinä vaan taistellaan turhaan niitä tosiasioita vastaan. Jos ei halua välittää tosiasioista, niin siinähän sitten makaa niin kuin petaa.
Ei mitään apuja ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin asia ei ole vain tuo ruuan laitto. Vaan kuten itsekin sanot, niin ruuanlaitto pitää suunnitella tai valmistella paremmin. Ja ap:lla taas ei ole aikaa suunnitteluun tai esivalmisteluun, koska hän on joka ilta menossa harrastusten tai ystävien kanssa.
Jos ap rauhoittaisi iltojaan, niin hän ehtisi joskus tehdä niitä isoja satseja, valmistella seuraavan päivän ruuan tai edes tehdä ruokalistan tai suunnitelma, joiden avulla selviää töiden jälkeen nopeasti.
Ei ongelma ole vain siinä kello viidessä, vaan koko elämä on niin kaoottista, ettei ap:llä ole milloinkaan aikaa edesauttaa ruuan nopeaa valmistumista. Toisaalta koko ajan harrastaminen väsyttää, eikä voimiakaan riitä sitten siihen, että jaksaisi panostaa siihen kello viiden hässäkkään.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Jos ongelma on että "lapsilla on nälkä kun aletaan ruokaa tekemään puoli viideltä ja siinä kestää", niin tietysti ensimmäinen tulkinta on se, että kirjoittaja ei ole mikään erityisen taitava suunnittelija, jos joko valitsee työläitä ruokalajeja (epätodennäköistä), tai ei osaa tehdä niitä nopeitakaan ruokalajeja nopeasti (kömpelö ruoanlaittaja) tai on epäsuunnitelmallinen (ei tee mitään valmiiksi, ei hyödynnä puolivalmisteita, ei pakasta ruokaa valmiiksi). Se huono ja kömpelökin ruoanlaittaja voi helpottaa ja nopeuttaa omaa hommaansa valtavasti, mutta se vaatii sitä pientä suunnittelua. Pitää tehdä jotain jo edellisenä päivänä tai viikolla valmiiksi. Tätä ei kaikki osaa. Ihmetyttää, miten joku voi vuodesta toiseen yrittää tehdä ruokaa nopeasti valmiiksi puoli viideltä alusta asti, ja kummastella ettei se tapahtu 5:ssä minuutissa. Luulisi että jossakin vaiheessa siirtyisi tekemään jotakin toisin. Sitähän ap on tässä juuri pohtimassa, että rupeaisi tekemään jotain eri lailla.
jotka syövät kotimatkalla. Varsinainen ruoka syödään vasta 18 - 19 välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
] Ei mitään apuja ap:lle.
Mun mielestä ap:n nimenomaan pitäisi tajuta, että jatkuva ylisuorittaminen on se hänen ongelmansa.
] Ei mitään apuja ap:lle.
Mun mielestä ap:n nimenomaan pitäisi tajuta, että jatkuva ylisuorittaminen on se hänen ongelmansa.
Mitä apua siitä on ap:lle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä muutenkaan einesten käyttöä muka nopeuden takia. Jos heittää jauhelihat ja pilkotun sipulin pannulle ja laittaa veden kiehumaan spaghettia varten, niin siinä ei montaa minuuttia mene. Salaatin voi pilkkoa siinä samalla.
Sitä ruokaa todellakin kannattaa tehdä suurempia satseja, jolloin seuraavana päivänä voi syödä sitä samaa. Saatan tehdä illalla myöhemmin ruokaa eli silloin, kun kukaan ei sitä enää syö, mutta otan sitä evääksi seuraavana päivänä töihin ja ruoka on valmiina, kun tulemme seuraavana päivänä kotiin.
] Ei mitään apuja ap:lle.
Mun mielestä ap:n nimenomaan pitäisi tajuta, että jatkuva ylisuorittaminen on se hänen ongelmansa.
Mitä apua siitä on ap:lle?
Siinä kyllä selitettiin sitä, mitä se ylisuorittaminen tässä tapauksessa tarkoittaa.
En kyllä tiedä ketään työssäkäyvää useamman lapsen äitiä joka ei ajoittain valittaisi ajanpuutetta. Taitaa olla vain AV:lla näitä "joilla on jopa tylsää". Juu tylsää on mullakin välillä, muttei koskaan tekemisen puutteesta. Lähinnä kai että se tekeminen on aina sitä samaa: ruoanalaittoa, raivaamista, pesua, lasten kuskaamisia jne.
Helppohan se on lastenkin harrastamisia karsia kun ovat pieniä, mutta auttamatta niitäkin tai muita menoja tulee lisää kouluiässä. Haluavat mennä kavereilleen tms. Että kyllä iltaisin on ihan riittävästi tekemistä!
Omia harrastuksia olen kyllä karsinut pois täysin. Puutarhanhoito ja pyöräily ovat jääneet, niitä nyt voi tehdä vähän siinä samalla.
Mutta usein on sama tunne kuin ap:lla että ei oikein ehdi tehdä mitään kunnolla.
En ymmärrä muutenkaan einesten käyttöä muka nopeuden takia. Jos heittää jauhelihat ja pilkotun sipulin pannulle ja laittaa veden kiehumaan spaghettia varten, niin siinä ei montaa minuuttia mene. Salaatin voi pilkkoa siinä samalla. Sitä ruokaa todellakin kannattaa tehdä suurempia satseja, jolloin seuraavana päivänä voi syödä sitä samaa. Saatan tehdä illalla myöhemmin ruokaa eli silloin, kun kukaan ei sitä enää syö, mutta otan sitä evääksi seuraavana päivänä töihin ja ruoka on valmiina, kun tulemme seuraavana päivänä kotiin.
Itse en mitään pikaspagetteja edes keitä. Eikä se sipulikaan itse pilkkoudu jostain salaatista puhumatakaan.
Wokkia iso annos, säilyy kyllä jääkaapissa. Paljon, paljon kasviksia mukana, jonkinverran kanaa.
Nuudelit tekee kolmessa minuutissa. Vedenkeittimellä vesi kiehuvaksi, ja sen kaataa astiaan nuudelien päälle. Kolme minuuttia haudutusta. ja samaan aikaan wokki mikroon lämpenemään.
ja yhden lasagnen. Lasagnea laitan myös pakkaseen ja se keitto vain paranee, kun sitä lämmittää.
Sillä lailla on aina heti jotain syötävää joka päivälle.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen jo vuosia sitten oppinut hahmottamaan elämääni sitä kautta, että mitä minä itse haluan, ja mitkä asiat minulle on tärkeitä. En mielestäni tee juuri ollenkaan enää asioita, jotka "kuuluu" tehdä, vaan vain niitä joita haluan tehdä. :) En esimerkiksi juurikaan meikkaa arkisin, vaikka aikuisen naisen kai "kuuluu" esiintyä siistissä meikissä.
Elämästä on tullut sitä mukavampaa, mitä enemmän olen ruvennut tekemään asioita sillä tavalla, mitä oikeasti haluaisin. On tullut kokeiltua uusia juttuja ja jätettyä vanhoja pois, ja samalla on vapautunut kummasti aikaa ihan vaan olemiseen, kun ei tarvitse juosta tukka putkella turhien juttujen vuoksi.