Lue keskustelun säännöt.
Kellään oikeaa tietoa raskaudesta ja sydänvaivoista?
12.06.2009 |
Olen huomannut itselläni jo ilmankin raskautta sellaisen ominaisuuden, että sydämeni ei jaksa rasituksessa toimia, vaan syke hidastuu jos teen jotain fyysisesti rasittavaa, ja siitä johtuen alkaa pyörryttää, menen maitohapoille, enkä pysty jatkamaan. No, raskausaikana elimistön rasitus tietty lisääntyy ja tuntuu että hetken käveleminenkin on liikaa. Lisäksi nyt loppuraskaudesta tuntuu selviä rytmihäiriöitäkin, sydän mujlahtelee ja saa jotain "värinäkohtauksia", jotka menevät kyllä ohi yskäisemällä kunnolla tai pamauttamalla nyrkillä rintaan.
Kiinnostaisi tietää miten vaarallista kuvatunlainen on? Lääkäriin en aijo mennä, koska en halua löytää mitään virallista vikaa itsestäni. Pelkään että sitten laina- ja henkivakuutuksemme eivät maksa miehelleni mitään jos satun kupsahtamaan. Olen nimittäin niin hoitovastainen, etten kuitenkaan hoitaisi vaivaa mitenkään, vaikka se sitä vaatisikin. Mitään pillereitä en aijo muistaa syödä ja leikkauksin en suostu missään tapauksessa.
Kommentit (25)
kun lääke pitää ottaa. Toimii mainiosti hieman höperöllä isoäidillänikin.
En ole ikinä saanut syötyä varmaan edes antibioottikuuria niin etten olisi unohtanut muutamaa kertaa välistä. Minulla oli muutaman vuoden kilpirauhaslääkitys, mutta söin lääkkeitä ihan miten sattui, ja sitten lopetin koko lääkityksen oma-alotteisesti (olen kyllä käynyt silloin tällöin tarkistamassa arvot, ja ovat rajoja hipoen ok). Nytkin pitäisi syödä rautaa kun hemppa on noin 90, mutta en edes muista koska olen viimeksi ottanut... t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siihen ettet jaksa mitään. Alhainen hemppahan sen aiheuttaa.
Ala nyt edes mussuttaa niitä rautatabuja. Ja kuten joku jo tuossa ehdotti; tilaa aika sekä sydänlekurille että psykiatrille. Sä kuulostat aika masentuneelle ja itsetuhoiselle.
En ole ikinä saanut syötyä varmaan edes antibioottikuuria niin etten olisi unohtanut muutamaa kertaa välistä. Minulla oli muutaman vuoden kilpirauhaslääkitys, mutta söin lääkkeitä ihan miten sattui, ja sitten lopetin koko lääkityksen oma-alotteisesti (olen kyllä käynyt silloin tällöin tarkistamassa arvot, ja ovat rajoja hipoen ok). Nytkin pitäisi syödä rautaa kun hemppa on noin 90, mutta en edes muista koska olen viimeksi ottanut... t. ap
näin vakavalla asialla, keksivät olevansa siaraita,
ap haloo
miltähän luulet mahtavan tuntua kun ihan oikeasti on sydänsairas ihminen ?
ja sä täällä vaan provoilet vaan ihan huvikseen
äly on tainut jättää
ja sit sua ihan oikeesti viel porukka yrittää auttaa
PARASTA ON HETI TILATA AIKA PSYKIATRILLE
VÄLITTÖMÄSTI
Enkä ole itse asiassa kamalan huolissani. Takana on jo 6 raskautta ja kaikissa on ollut samoja oireita. Nyt vaan selvempinä, mutta on ikääkin jo yli 40.
Oikeastaan samoja oireita on ollut jo jostain lukioiästä alkaen ilman raskauttakin. Siis että en ole koskaan pystynyt harrastamaan mitään aerobista liikuntaa. Tai lopetin ne lukioiässä koska liikunnasta tuli niin paha olo. Kuvittelin pitkään että hoitamattomat allergiat on tuhonneet mun keuhkot kun en saa happea. Toki siinäkin saattaa olla perää (keuhkojen tilavuus on tosi pieni, huomaa vaikka ilmapalloa puhaltaessa), mutta pari vuotta sitten aloitin kuntosaliharjoittelun ja siellä sykettä seuratessani totesin ettei toi sydän toimi ihan niin kuin pitäisi.
Ei mua tosiaan muu kiinnosta kuin se, että onko lähtö lähellä vai voiko näin elää vielä muutaman vuosikymmenen. Mutta ehkäpä se selviäisi vain siellä lääkärillä, jonne en tosiaan aijo mennä. Luulen että vakuutuskorvauksetkin evättäisiin, jos en suostu hoitamaan todettua vikaa. En todellakaan aijo kiduttaa itseäni hoidoilla. Pidetään sitten se lähtö arvoituksena. Toisaalta olisi kiva laittaa "asioita kuntoon" - kirjoittaa lapsille vuosikirjeitä tms. jos tietäisin että kuolen piakkoin.
Ja en tosiaan ole provo, tuskin luulotautinenkaan koska yleensä en näitä vaivaudu edes miettimään. Psykiatritkin aijon kiertää kaukaa, kiitos vaan ehdotuksesta...
t. ap
tuo ei kuulosta kovinkaan järkevältä aikuisen ja vastuuntuntuisen aikuisen tekstiltä, ja vieläpä raskaana olevan suusta, äly hoi älä jätä
jos et ajattele itseäsi nni voisit nyt kyllä ottaa sen verran vastuuntuntua ja ajatella vatsassasi olevaa lasta
eli nyt tutkimuksiin, välttämättä ei ole edes mitään vakavaa, monilla on muljahduksia ja tykytystä yms ilman sen vaarallisempaa syytä,
mutta kyseessä voi olla jokin sairaus joka on hoidettava, jotta edes tuleva lapsesi voisi hyvin mm saisi massussa riittävästi happea.
ukkosi kyllä saa rahat jos kuolet, sitä vartenhan on ne henkivakuutukset, et jos delaa niin puoliso saa rahta HALOOOOOOOOOOOOOO
jos pulssi laskee liikaa vopit menettää ihan oikeasti tajuntasi ja jäädä sitten siihen, lyödä pääsi johonkin ja kuolla verenvuotoon, tai sit sydän pysähtyy lopullisesti yms mukavaaa
ja siinä samassa lapsesi menehtyy
ja tuokin olisi ollut hoidettavissa, esim sydämentahdistin auttaa asiaa
minulla alkoi myös raskauden aikana tuollaiset vaivat ja niitä lääkärit vähätteli ja kuinka ollakkaan olin todella vakavasti sydänsairas, ja vaikka mitä hoitoja nyt läpikäynnyt