Millaista on olla työttömänä?

Olen elämäni aikana ollut ( onneksi ) vain muutaman kuukauden työttömänä ja mulle se ei "sopinu" yhtään.

Koko ajan oli hirvee paine päällä saada töitä koska työhän on yksi elämän peruspilareista.

Tosin kovin köyhää rahallisesti. Ajan käytöstäkin voi pidemmän päälle tulla ongelma, mitään ei saa tehtyä ja aamut venyy iltapäivän puolelle.

Puolipäivä työt kiinnostaisi minua, silloin ehtisi tehdä kaikki kotityötkin.

tosin mistään pitkäaikaistyöttömyydestä mulla ei ole mitään kokemusta.

loppua ei näy, rahallisesti köyhää, kukaan ei tarvitse mihinkään...ja kun ikää on tarpeeksi niin kukaan ei ota töihin...ja vielä sairautta päälle (josta ei kuitenkaan pääse eläkkeelle)...



Istun palstoilla päivät pitkät, olen ihan tylsistynyt...yritän kaikenlaista, mutta mikään ei johda mihinkään, mistään ei tule mitään...harkitsen kursseja, mutta koulutuksiakin on jo enemmän kuin tarpeeksi...pidän blogia...

ihan kivakin voi olla lomailla. Mutta kauheaa, jos ei ole mitään näköpiirissäkään ja on epävarmuus, saako ja milloin mitään työtä. Ja kun on koulutusta.



Esim. itselläni tilanne, että muutin miehen kotiseudulle, olen akateeminen, mutta tällä seudulla ei tämän alan töitä juuri ole. Oli karseaa, kun saman alan ystävättäret kauempana olivat sitä mieltä, että enhän minä töitä tarvitsekaan, mies on maanviljelijä ja ainahan minulla tekemistä riittää hänen yrityksessään... Just joo, täysin eri alalla, ja ei tulot kovin kummoiset.. Nyt olen vähitellen luonut suhteita, saanut pikkuhommia ja pätkiä niistä harvoista firmoista, joita täällä on, ja olen tehnyt etätöitä.



Törkeää uskoa tai näyttää esim. kaverille, että omasta mielestä työttömyys on aina oma vika ja minun tapauksessani ystävien mielestä: "Eihän nainen töitä tartte, onhan sillä kotihommia". Jos olet tuota mieltä, ole hiljaa työttömyyden kohdanneen kanssa, ääliö!!

rahaa, voisin aivan hyvin olla menemättä ikinä töihin. Suurin osa käy töissä vain rahan takia ja näin ollen tuhlaa hirveän määrän aikaa pipertämällä asioita, joilla ei ole kellekään mitään merkitystä. Keksisin kyllä itselleni niin paljon harrastuksia ja muuta toimintaa, ettei aika kävisi pitkäksi.

työttömyystuet, että niillä tulee aivan mainiosti toimeen.

saan olla lasten kanssa kesälomalla, mutta se asuntolaina painaa takaraivossa koko ajan :( Miehen palkalla ei pidemmän päälle tulla toimeen. Mulla niin pieni palkkainen työ ennen lapsia, että työttömyyskorvaus on ihan mitätön. Ja tyhmä en liittyny mihinkään liittoon aikoinaan, joten työtä pitäisi pian löytyä. Harkitsen jo parin kuukauden töitä, joissa sinällään ei mitään järkeä... Mutta oli rahaa tai ei, niin kesän olen lasten kanssa kotona, jollei nyt jo haetuista löydy jotain.

Rahallisesti on tiukkaa mutta täytyy sanoa että mikään raha ei korvaa sitä aikaa mitä ollaan saatu nyt viettää ekaluokkalaisen pojan kanssa.

Aivan mahtavaa puuhailla yhdessä kaikenalaista, siihen on ollut nyt ihan erilailla aikaa kuin töissä ollessa.

Tämä kotona olo on jollain lailla avannut silmät arvostamaan vähän muitakin asioita kuin rahaa.

Olin työttömänä kaksi kuukautta, ja se oli niin stressaavaa että en tiedä miten pää olisi kestänyt pitempään. Paiskin aamusta iltaan töitä saman verran töiden saamiseksi kun olisin muuten viettänyt työpaikalla, mutta sillä erotuksella että töissä ollessani olen leppoisa ja rauhallinen, kun taas työttömänä se päivä tuntui hirveältä, raskaalta ja pelottavalta.



Tosin silloin mulla ei ollut vielä lapsia. Jos joutuisin nyt työttömäksi, se olisi kyllä suuri pelko perseessä ja isku itsetunnolle, mutta en yhtä kiihkeästi etsisi uusia töitä vaan ottaisin tilanteen lastenhoidon kannalta.